Siirry pääsisältöön

Vielä on kesää jäljellä

Jos sitä katkaisisi tämän blogihiljaisuuden näin kahden kuukauden jälkeen :) Koko kesän on ollut motivaatio melko nollilla blogin suhteen ja äärimmäisen hidas kone yhdistettynä pelkkään puhelimen nettiin ei hirveästi innosta edes avaamaan konetta... Instagramiin olen sentään välillä jaksanut kuvia laittaa :D

Meidän kesä on ollut muka todella tylsä ja mitään ei ole tapahtunut, mutta oikeastaan ollaan tehty vaikka ja mitä! Mä olen ollut töissä ja ollaan asuttu Piuhan kanssa Teuvalla, se on tuonut oman twistinsä tähän kesään.

Kesäkuun alku meni jäljestäessä, tein oikeastaan joka päivä vähintään ruokajäljen nurmikolle ja lisäksi sitten lyhyitä keppeihin painottuvia jälkiä. Kesä- ja heinäkuun vaihteessa jäljestely vähän jäi, oli muuta puuhaa ja väsytti. Nyt loppukuusta ollaan tehty taas viikonloppuisin jälkiä, siirryttiin vihdoin metsään.


Ollaan tehty pääsääntöisesti kahden kulman jälkiä, viidellä kepillä varustettuna. Keppien löytyminen tuntuu olevan täysin satunnaista, ajatus ei vieläkään ole tarpeeksi kepeissä, vaikka ollaan tehty paljon pelkästään keppien vahvistamista. Palkkakin tulee nykyään vain kepeiltä. Piuha välillä löytää hienosti ja etsiikin itsenäisesti keppejä, ja välillä taas tuntuu täysin sivuuttavan niiden olemassaolon. Kun pysäytän sen kepille, se kyllä pääsääntöisesti itse etsii kepin, mutta ilman pysäytystä se posottaisi vain ohi.

TÄSSÄ vielä pieni videopätkä metsästä.

Lisää vahvistusta keppeihin siis kaivataan. Olen vähän ajatellut, että josko yrittäisin sitä, etten jarruta itse kepille, siirryttäisiin vaikka taas pellolle joksikin aikaa ja jättäisin täysin koiran vastuulle kepin löytyminen (=palkan saamisen).


Tokoakin ollaan vähän treenattu, aina silloin tällöin ollaan tehty "takapihatodeja" ja muutaman kerran raahauduttu ihan kentälle asti. Piuha on keskittynyt erityisesti noutoihin ja maahanmenoihin ja edistystä on tapahtunut :) Maahanmenot on selvästi nopeutunut, ollaan tehty paljon sellaista treeniä, että nostatan ja pyydän koiraa vähän keulimaan ja siitä maahanmeno, lisäksi vain nopeista on tullut palkka - tää on toiminut!

Noudoissa ollaan keskitytty pitoihin, nyt kun ei millään ehditty vanhoilla säännöillä kokeisiin, niin samalla tuleekin sitten treenattua ihan liikettä ;D Jonkin verran ollaan tehty myös vauhtinoutoa ja sit palautusta. Palautukset ei oo vielä hyviä, mutta kyllä ne etenee kokoajan.

Luoksetulojakin ollaan pohdittu, oon naksutellut erilaista päänasentoa ja välillä Piuha tekee tosi siivosti. Kun se ennen juoksi nokka suorana mun haaroihin, niin nyt olen vahvistanut pystympää asentoa, jolloin sen alaleuka olis mua vasten, eikä nenä.

Mulla on treenivihko mukana täällä, mutta en oo kertaakaan käyttänyt sitä, joten mitään syväluotaavia analyysejä en osaa treeneistä esittää, mun pää kun on niin laho ;) Ehkä sit syksyllä ryhdistäydytään senkin kanssa.

Treenien lisäksi ollaan vähän skabailtukin!

Kesäkuussa käytiin yhdessä mätsärissä, tuomari ei ollut järin pelottava, mutta tuloksilla ei kuitenkaan juhlittu. Mätsärin ja yhden näyttelytreenin jälkeen suunnattiin vielä erkkariinkin! Piuha alkoi todenteolla pudottaa karvaansa kesäkuussa ja se näytti lähinnä kapiselta ketulta erkkariviikolla, näyttelypaikalla harjasin pahimmat tollot pois ja sit vaan toivoin, että tuomari tykkäisi :D

Pari päivää ennen erkkaria

 Näyttelypaikalla oli onneksi suuri joukko tuttuja ja päästiin punkkaamaan Piuhan kasvattajan telttaan. Piuhakin otti kerrankin rennosti häkissä vaikka jäi sinne yksin :) Huippu tyttö. Metsästin myös esittäjän Piuhalle vasta paikanpäältä (Okei alustava suunnitelma oli kyllä jo etukäteen mietitty), viime vuoden Tuulos ei vissiin opettanut mulle mitään :D

Ennen omaa kehää kävin juoksemassa Tiinan Huiman kanssa kehässä ja sillehän irtosi sitten ERInomainen :) Kilpailuluokasta ei herunut sijoitusta, vaikka tuomari kovasti Huimaakin sillä silmällä katseli.

Avoimenluokan narttuja oli hillittömästi, koko kehä oli täynnä niitä ja belgierkkarista kun oli kyse niin huutohan siellä raikasi ;) Piuhaa en ole yleensä huudellut yhtään, mutta nyt hihkaisin pari kertaa. Jos erehdyin huutamaan liikaa, alkoi Usbia hiukan raivostuttaa ja hän päästi pari rääkäisyä.

Yksilöarvostelu meni aikalailla penkin alle. Piuha murisi tuomarille, oli vissiin kovin epäilyttävä tyyppi... Plääh.


Murinoista huolimatta Piuhallekin lätkäistiin ERINOMAINEN!!! Ihan hillitöntä, Piuhan ensimmäinen ERI :) Hohdokkuutta vähentää tosin hiukan se, että oikeasti vain pari narttua sai EHn kuten tuloksista näkyy.

Tuomarina nartuilla oli Emanuele Boriero ja Piuhan arvostelu (ja melkein kaikkien muidenkin, ainakin tuttujen koirien) näytti tältä:

"3-vuotta, täysi saksipurenta. Hyvä koko ja luusto, pitkä pää, feminiiminen ilme. Litteä kallo, minimaalinen stoppi, suora kuono, hieman puutteellinen alaleuka. Meislautuneet (chiselled), tummat mantelin muotoiset silmät, hyvä yhdensuuntaisuus. Keskikokoiset korvat, vähän leveämmät tyvestä, hyvin asettuneet. Hyvä niska, kiinteä (firm) ylälinja, hyvä lantio. Hieman suorat lavat, hyvä takaa. Kissantassut, oikea rinta ja eturinta. Peittää maata hyvin. Pitkä häntä, hieman iloinen. Menettävässä kivaa punaista turkkia, oikea peitinkarva (overlay) ja maski. Erittäin hyvin esitetty ja erittäin hyvä luonne." AVO ERI

Kilpailuluokassa ei yllätysyllätys Piuha sijoittunut, mutta jo pelkkä ERI on meille huikee juttu.

Piuhan sisaruksista kaksi sai EHn ja Piuha mukaan laskettuna kaksi ERIn, joten kasvattajaryhmäkin saatiin kasaan.

Ennen kasvareita ja jälkeläisluokkia, käväisin vielä Nooran Endin kanssa paras narttu-kehässä, Endille PN4 :)
Kasvattajaluokka oli jälleen kerran varsin mielenkiintoinen kokemus, Piuha oli omassa kasvarissaan ihan vieraan ihmisen kanssa (omassa kehässä oli sentään tuttu esittäjä) ja minä olin lupautunut esittämään toiseen kasvattajaryhmään. Piuhaa turhautti aika paljon. Eltempon kasvarille ei herunut sen kummempaa menestystä.
Piuha joutui (pääsi) vielä isänsä jälkeläisryhmään, jossa esitin sen itse. Huomasi kyllä, että oli pitkä päivä takana, puikulaa hiukan väsytti.

Endin ja Piuhan kesäpose vm. 2015

Olisin saanut jäädä vielä juoksemaan isoihin kehiin, mutta harmillisesti mun piti kiirehtiä Virroille, aloittelemaan tämän vuotista Kennelliiton Suurleiriä. Erkkari oli kaikessa hektisyydessään varmaan koko kesän ykköshetkiä :)

Tänä vuonna leiri oli mun osalta varsin erilainen, leiriläisen roolista siirryin "tiskin toiselle puolelle" eli toimin ohjaajana. Oli hirveän jännittävä hetki, kun leiriläiset saapui ja näki millaisia koirakoita päätyy ohjaamaan. Koko leiri oli kyllä ihan huippu kokemus tältä(kin) kantilta, ja todella toivon, että ensi vuonna pääsen uudelleen! :)
Piuha oli mulla mukana, suoraan erkkarista kun tosiaan lähdin ajamaan Virroille ja senkin osalta leiri meni ihan oksti. Se ei tosin tykännyt häkistään - yhtään.

Leiriltä kurvailtiin sitten kotiin Lahteen, perjantain vietin turistina agirodussa, lauantain töissä samaisessa tapahtumassa ja sunnuntaina lähdin ajamaan takaisin eepeelle. Ei paljoa ehditty lepäillä :D Viikonloppuna päästiin myös näkemään belgiystäviä Heraa ja Wictoria! Piuha oli ihan fiiliksissä kun näki kavereita pitkästä aikaa :)


Heinäkuussa päädyttiin sitten rally-toko mölleihin, ajattelin ottaa sen koetreeninä. Piuha tuntui ihan hyvältä ennen omaa suoritusta, mutta itse radalla se fiilis jotenkin katosi, tuomarikin tuijotti niin tarkasti, että oli hiukan pelottavaa! Videota ei ole, kaikki saksalaista täyskäännöstä lukuunottamatta toimi ihan ok, koira oli mukana. Jutut ei ollut perus tokokäänöksiä ja maahanmenoa kummempia. Oli 270 astetta vasemmalle, 360 astetta oikealle, ja "istu, 1 askel, istu, 2 askelta, istu, 3 askelta, istu", yksi maahanmeno ja maaliin juosten.

Piuhan suorituksella rääpäistiin 99 pistettä kasaan, saksalaisesta tuli yksi TVÄ kun tuomarille piti vähän murmur ja ei ollut yhtään kivaa kiertää mun selän takaa.

Totesin taas, ettei oo ihan mun laji toi rally-toko :D Kyllä me melko varmasti molempien koirien kanssa käydään parit kisat koittamassa ihan muuten vaan, mutta en usko, että opin koskaan rallystä tykkäämään.

Viikko sitten lauantaina käytiin jälleen mätsärissä, tuomari oli ihan jees, vaikka vähän jännittikin. Sininen nauha ilman sijoitusta oli tulos. Mätsäristä lähdettiin Seinäjoelle ohjustoverien kanssa lenkille. Oli hauskaa ja Piuhakin vaikutti varsin tyytyväiseltä :D

Ennen töiden loppumista ehdittiin vielä Teuvallekin mätsäriin, Piuhalle SIN- ja Ryyti extemporekehäilijänä SIN3. Oli suorastaan ärsyttävän hätäiset tuomarit :(

Lauantaina käväistiin vielä Piuhan kasvattajalla moikkaamassa äitiä, veljiä ja siskoa. Iltapäivällä lähdettiin ajelemaan kotiin ja nyt ollaan onnellisesti oltu kotona jo jonkin aikaa :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi