Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran.
Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma.
Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläinlääkäriajan.
Saatiin sattumalta samalle päivälle aika ja käpsyteltiin sitten lähieläinlääkärille ihan jalkaisin kun sinne on meiltä niin lyhyt matka. Ajattelin, että kävellään sitten takaisinkin kun ei sille kuitenkaan tänään ehditä mitään tekemään. Toisin tietysti kävi ja eläinlääkäriltä olikin vapautunut aikoja niin, että Sokka pääsi jo tänään leikkuriin. Päällisin puolin eläinlääkäri kokeili patin läpi ja teki samoja havaintoja kuin olin itsekin jo tehnyt: joustava, liikkuu ihon mukana, ei vaikuta olevan kiinni esim luustossa ja on melko verisuonittunut. Eläinlääkäri heitti ilmoille ajatuksen pahanlaatuisesta kasvaimesta ja keskusteltiin siitä, kannattaako patti laittaa eteenpäin patologille. Yleistutkimuksessa se sama vanha pieni sivuääni kuului taas ja uutena löydöksenä oli molemmin puolin murtuneet poskihampaat. Hampaiden tila johtuu varmaan siitä, että olen nyt syksyllä pitkästä aikaa ostanut koirille ihan oikeita luita ja Sokka on välillä varsin raivokkaasti pureskellut niitä. 
Keväällä varpaasta otettiin koepala, mutta sitä ei laitettu patologille. Ajattelin silloin, että jos koira ei oireile niin en oikeastaan tee sillä tiedolla mitään oliko varpaan paksuuntuma syöpää vai ei. No Sokka ei oireillut ja päätin että tieto lisää tuskaa ja mennään nyt niillä korteilla mitä on käsissä. Tänään olin jo etukäteen sitä mieltä, että ehkä nyt toisella kerralla voi sen vajaan sata euroa lisää laittaa siihen, että patologi tutkii koepalan. Eläinlääkäriltä tuli myös hyvä pointti: jos patologi toteasi kyseessä olevan syöpäkasvain, tietäisin mahdollisesti uusien pattien ilmaantuessa mistä on kyse ja voisin miettiä kuinka monta kertaa koira kannattaa niiden takia leikata.
Koiran nukahdettua laitoin parille kuskiehdokkaalle viestit ja lähdin tappamaan aikaa kauppoihin. Ei jotenkin ollut yhtään paha olo. Ajattelin että Sokka kyllä selättää yhden patin ja sittenpähän tiedetään patologin lausunnon jälkeen mikä on homman nimi. Kävin ostamassa Riemusta uuden Orbilocin, koirien hammaspesuvälineet ja muutaman Whimzeesin (fun fact: viimeksi olen ostanut whimzeesin tuotteita varmaan 10 vuotta sitten) siilin . Meinasin ostaa myös ruokaa, mutta jostain kumman syystä ilman autoa liikenteessä oleminen hieman jarrutti sitä ajatusta ja ruoka jäi kauppaan. Sitten kävin vielä ruokakaupassa haahuilemassa ja syömässä ennenkuin oli aika suunnata takaisin eläinlääkärillä. Tässä vaiheessa kuskiehdokas nro. 2 ilmoitti olevansa käytettävissä ja lupasin soittaa kun ollaan lähtövalmiita.
Odottelin eläinlääkäri tovin Puudelilehteä selaten ja sitten kun pääsin jo vastaanottohuoneen puolelle käytiin patin tilanne läpi. Luonnollisestikaan tässä vaiheessa en saanut mitään vedenpitäviä vastauksia. Patti oltiin saatu todennäköisesti kokonaan irti ja siitä ei lähtenyt ainakaan mitään ns. jalkoja eli se vaikutti hyvin paikalliselta ja on epätodennäköistä että ainakaan tästä kyseisestä patista olisi mitään etäpesäkettä toisaalla. Se, että tämä patti oli yksittäinen tapaus ei toki tarkoita vielä välttämättä mitään eli saan kyllä vielä jännittää sen pari viikkoa mitä patologin lausunnon tulemisessa kestää.
Nyt sitten eletään toisintoa keväästä, tosin toimenpide ei ollut niin radikaali. Huomenna paketin saa ottaa tassusta pois, mutta ulos täytyy edelleen suojata kosteudelta ja lialta. Eli taas sama rumba: tossuta, huuhtele, kuivaa, tossuta... Vaikka tämäkin on varmasti kipeä ja Sokka syö muutaman päivän kipulääkekuurin niin uskon, että säästytään ainakin vähemmällä kuin kevään varvasamputaatiossa. Parin viikon päästä on uloimpien tikkien poisto ja kontrolli ja niihin aikoihin pitäisi patologin lausunnonkin tulla.
Katsotaan nyt mitä tästä tulee.
Kommentit
Lähetä kommentti