Siirry pääsisältöön

Piuha


Hurjan kiihkeä agilityeläin, innokas kepin metsästäjä ja maailman paras USB-johto

Piuha on belgianpaimenkoira, neljästä muunnoksesta se aakkosissa viimeinen, eli tervueren, punainen pitkätukka. Piuha on 20. heinäkuuta 2012 syntynyt mustanaamio varustettuna puikkoakin puikommalla nokalla. Piuhan päälajeina toimivat toko ja näillä näppäimin FH-jälki. 


Piuha on semisti tulinen kaveri, kiihtyy nollasta sataan nopeasti kun tarve vaatii, mutta rauhoittuminenkaan ei ole ihan tuntematon juttu. Huomaamaton kotona, mutta kokee että on silkkaa vääryyttä jos Hänet jätetään yksin kotiin. Agility on mielipuuhaa ja parasta on kun saa juosta keppi suussa kaveria karkuun niin lujaa kuin kintuista pääsee. 


Piuha harrastaa säännöllisesti jäljestystä ja tokoa, entinen ykköslaji oli agility, mutta terveysjuttujen takia siitä on luovuttu. Toko on vähän tylsää ja aiheuttaa molemmille osapuolille harmaita hiuksia, mutta ollaan me senkin lajin parissa koitettu onneamme muutamissa kokeissa. Piuhan huonojen kyynärien vuoksi tokon lisäksi lajikavalkaadiin valikoitui FH-jälki, vaikka alkujaan metsäjäljen (PAJÄ) piti olla meidän lajimme. Katsotaan mihin rahkeet riittää erikoisjäljellä, vai pitääkö palata häntä koipien välissä metsäjäljelle. Metsäjäljen ongelma Piuhalle on tottisosuuden esteet joita en halua sen kanssa enää tehdä.


Koska elämä olisi tylsää jos tehtäisiin vain agilityä, jälkeä ja tokoa, niin Piuha on myös startannut sprinttikisoissa, käynyt monessa mätsärissä ja muutamassa virallisessa näyttelyssäkin. Näyttelyistä se on saanut kaikki E'llä alkavat arvosanat aina yhdestä EVA'sta ERInomaiseen.
Misseilyn ja muun lisäksi Piuha treenaillut PK-hakua.

Piuha on SE ikioma belgialainen, synkän päivän piristäjä ja uskollinen ystävä



Kaikki paitsi harrastuskuvat © Emma Tuominen, tokokuvan ottanut Emilia Salmijärvi  ja agikuvan Jukka Pätynen (kuvan kopiointiin lupa).

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun