Maanantaina Piuha pääsi piiitkästä aikaa hakumetsään, oli siistiä!
Piuha oli vikana vuorossa ja mä luulen, että se on sille ihan hyvä ratkaisu. Otettiin ensimmäistä kertaa rullailmaisua, Piuhastahan piti tulla haukkuva, mutta mietittyäni asiaa, totesin, että rulla on sille parempi. Rullan kanssa sen ei tarvitse paiseilla mokkeja niin paljoa, sen ei tarvitse kestää vieraan ihmisen läsnäoloa, eikä näin ollen ottaa myöskään painetta siitä. Musta tuntuu, että rulla on hyvä ratkaisu. Mähän en ikinä ole opettanut mitään hakuilmaisua loppuun asti, eikä mulla ollut hajuakaan miten sitä lähteä opettamaan, onneksi ollaan hakuryhmässä :D
Aloitettiin kokeilemalla, että hakeeko se irtorullaa ollenkaan vai onko se ällö - no ei ollut ällö. Sitten tehtiin maalimiehen kanssa muutama toisto niin, että mm meni pari metriä keskilinjalta metsän puolelle ja heitin itse rullan maalimiehen luokse. Toimi hyvin, Piuha meni innoissaan maalimiehelle, vähän sillä kesti hokata se rulla, se odotti ensin vain palkkaa ukolta ;)
Tästä sitten vietiin hommaa eteenpäin niin, että maalimies näytti rullaa ja meni rullan kanssa vähän pidemmälle metsään. Taas koira lähetettiin samallailla hakemaan rulla, mutta extrana vielä mentiin rullan tuonnin jälkeen maalimiehen luo "näytölle". Näyttöjä Piuha ei ihan hokannut, se kyllä aina meni takaisin maalimiehen luo, mutta oli vähän ihmeissään kun siellähän käytiin jo kerran! :D
Lopuksi tehtiin pari toistoa vielä niin, että maalimies meni oikeasti vähän kauemmas piiloon (10-15m) ja sama juttu. Piuha oli hurjan etevä :) Näitä treenejä saadaan sitten jatkaa myös muuallakin kuin metsässä.
Tiistaina käytiin tekemässä tokoa, oli kyllä ihan hirveää...
Tavallaan kaikki perusjutut toimi, siis Sokka oli varsin yhteistyökykyinen ja Piuhakin teki tasonsa mukaisesti, MUTTA mulla meni totaalinen hermo kun Piuha ei tykännyt metallikapulasta. Oikeesti, en voi olettaa, että se ois sinut sen kanssa kun ollaan treenattu sitä vasta, mitä kolme kertaa? Eikä se yhdelläkään kerralla oo tykännyt siitä, silti päästin itseni hermostumaan kun ei sujunut. Plääh, missä se pikkuhiljaa keräämäni itsehillintä taas oli...
Piuha ei tehnyt muutakuin tapellut kapulan kanssa ja leikkinyt joten, kerrankin, voidaan keskittyä Sokkaan :) Sokka teki vähän kaikenlaista, koska se ei ole tehnyt oikeastaan yhtään mitään kesä- ja heinäkuun aikana.
Seuraaminen, meidän ikuinen murheenkryyni, ei ollut maagillisesti parantunut kesän aikana, mutta ei voi mitään! Ei ollut kyllä huonointa Sokkaa, mutta edelleen paikka elää ja pysähdyttäessä koira on ties missä - plääh. Ollaan tehty paljon pelkkiä yhden askeleen pätkiä, mutta jotenkin (lähinnä suoralla) koira vaan lähtee liihottamaan jonnekin kauas. Palkkasin vain hyvistä ja enimmäkseen keskityttiin perusasentoihin.
Noudot oli Sokankin kanssa täyttä tuskaa, se unohtui hakumatkalla haistelemaan ja juoksi vain summanmutikassa johonkin - huoh. Tehtiin metskulla vauhtinoutoa, ja silloinkun sain sen tuomaan niin palkkasin possulla (pieni vinkuva lateksinen possulelu, Sokan ikisuosikki) itseni taakse. Toisinsanoen kun koira nosti kapulan ja lähti (laukalla) tuomaan sitä, huusin jes ja possu lensi. Tätä Sokka rupesi sitten ennakoimaan, nosti kapulan ja lähti, mutta pudotti itsenäisesti ilman vapautussanaa, hölmö nakki. Otettiin yksi nipinnapin onnistuminen ja jätettiin siihen.
Muutenkin keskityttiin fiilikseen ja siihen, että Sokka keskittyy, luoksareissa imutin perusasentoon vauhdista ja siitä palkka, kaukoja tehtiin pari vaihtoa (nihkeitä) ja ruutua otettiin pari onnistunutta toistoa.
Jäi aika paska fiilis, mutta TÄNÄÄN sit otettiin ohjatuissa uusiksi.
Piuha kävi tekemässä vain paikkiksen ja luoksepäästävyyden. Sokka treenasi sitten ihan kunnolla.
Piuhan paikkis oli hyvä, maahanmeno ei ollut ihan niin nopea kuin toivoin, mutta menetteli. Makuutettiin ehkä 2-3min ja sit lopetettiin. Piuhahan on nyt tehnyt ryhmäpaikkiksissa sitä, että kun tuun sen luokse, se alkaa venytellä ja nousee ylös (paineistuu, mutta miksi, sitä en tiedä), mutta nyt venytteli vain vähän paikoillaan - jes!
Luoksepäästävyys oli sitten katastrofi, miespuolinen treenikaveri suoritti operaation ja Piuha ei tykännyt yhtään, ei sitten yhtään :( Se ei oo ikinä kenellekän muulle rähähtänyt niin pahasti kuin se nyt teki. Annoin palautetta ja tehtiin uusiksi niin, että mä pidin koiraa ihan kunnolla paikoillaan, olis se siinäkin murissut ja varmasti väistänyt mutta kun ei pystynyt niin seisoi sitten siinä vaan. Tän jälkeen vapaalla hihnalla vielä pieni rapsautus ja se oli ihan ok. Blaah, just kun kuvittelen että edistytään niin sit käy näin. Mun ajatus kunnon sotasuunnitelmastakaan ei oo vielä toteutunut, ehkä sitä nyt jo pitäis tajuta....
Sokan treenit meni sitten vähän paremmin, seuraaminen oli selvästi eilistä parempaa :) Kontakti on huikea, jotain on vissiin kuitenkin tehty aikoinaan oikein. Paikka pysyi paremmin, yhä pysähdyksissä meinaa jäädä turhan kauas (edistää), mutta muuten ok.
Kaukot oli taas nihkeitä, en tajua mikä siinä on, ettei sieltä maasta voi millään nousta istumaan... Tein niinkuin ennenkin samassa tilanteessa, pyysin uudestaan, jos nousi, niin kehu ja sit kokonaan uusinta, jonka onnistuessa vasta oikea palkka.
Luoksetulot oli vähän vaisuja, mutta ihan ok. Possun avulla tehtiin taas vähän vauhtia.
Metskua sekä pidettiin, että noudettiin. Noudot tehtiin taas vauhtinoutona, nyt ne oli parempia, taaskaan kapula ei meinannut ihan heti löytyä, mutta irrotukset tuli tasan vasta vapautuksesta.
Jäävät oli jees! Maahanmenosta ei valittamista, se on hyvä, nous tosi näpsäkästi myös istumaan. Seisomisessa valuminen on ollut ongelma, nyt tehtiin takapalkalla ja saatiin aika kivoja toistoja. Vähän meinasi tässäkin ennakoida vapautusta, mutta pysähtyi entiseen verrattuna todella hyvin.
Eilen oli kunnon tokomasennus, mutta nyt on taas hyvä fiilis, kyllä tästä suosta vielä joskus noustaan :)
Piuha oli vikana vuorossa ja mä luulen, että se on sille ihan hyvä ratkaisu. Otettiin ensimmäistä kertaa rullailmaisua, Piuhastahan piti tulla haukkuva, mutta mietittyäni asiaa, totesin, että rulla on sille parempi. Rullan kanssa sen ei tarvitse paiseilla mokkeja niin paljoa, sen ei tarvitse kestää vieraan ihmisen läsnäoloa, eikä näin ollen ottaa myöskään painetta siitä. Musta tuntuu, että rulla on hyvä ratkaisu. Mähän en ikinä ole opettanut mitään hakuilmaisua loppuun asti, eikä mulla ollut hajuakaan miten sitä lähteä opettamaan, onneksi ollaan hakuryhmässä :D
Aloitettiin kokeilemalla, että hakeeko se irtorullaa ollenkaan vai onko se ällö - no ei ollut ällö. Sitten tehtiin maalimiehen kanssa muutama toisto niin, että mm meni pari metriä keskilinjalta metsän puolelle ja heitin itse rullan maalimiehen luokse. Toimi hyvin, Piuha meni innoissaan maalimiehelle, vähän sillä kesti hokata se rulla, se odotti ensin vain palkkaa ukolta ;)
Tästä sitten vietiin hommaa eteenpäin niin, että maalimies näytti rullaa ja meni rullan kanssa vähän pidemmälle metsään. Taas koira lähetettiin samallailla hakemaan rulla, mutta extrana vielä mentiin rullan tuonnin jälkeen maalimiehen luo "näytölle". Näyttöjä Piuha ei ihan hokannut, se kyllä aina meni takaisin maalimiehen luo, mutta oli vähän ihmeissään kun siellähän käytiin jo kerran! :D
Lopuksi tehtiin pari toistoa vielä niin, että maalimies meni oikeasti vähän kauemmas piiloon (10-15m) ja sama juttu. Piuha oli hurjan etevä :) Näitä treenejä saadaan sitten jatkaa myös muuallakin kuin metsässä.
Tiistaina käytiin tekemässä tokoa, oli kyllä ihan hirveää...
Tavallaan kaikki perusjutut toimi, siis Sokka oli varsin yhteistyökykyinen ja Piuhakin teki tasonsa mukaisesti, MUTTA mulla meni totaalinen hermo kun Piuha ei tykännyt metallikapulasta. Oikeesti, en voi olettaa, että se ois sinut sen kanssa kun ollaan treenattu sitä vasta, mitä kolme kertaa? Eikä se yhdelläkään kerralla oo tykännyt siitä, silti päästin itseni hermostumaan kun ei sujunut. Plääh, missä se pikkuhiljaa keräämäni itsehillintä taas oli...
Piuha ei tehnyt muutakuin tapellut kapulan kanssa ja leikkinyt joten, kerrankin, voidaan keskittyä Sokkaan :) Sokka teki vähän kaikenlaista, koska se ei ole tehnyt oikeastaan yhtään mitään kesä- ja heinäkuun aikana.
Seuraaminen, meidän ikuinen murheenkryyni, ei ollut maagillisesti parantunut kesän aikana, mutta ei voi mitään! Ei ollut kyllä huonointa Sokkaa, mutta edelleen paikka elää ja pysähdyttäessä koira on ties missä - plääh. Ollaan tehty paljon pelkkiä yhden askeleen pätkiä, mutta jotenkin (lähinnä suoralla) koira vaan lähtee liihottamaan jonnekin kauas. Palkkasin vain hyvistä ja enimmäkseen keskityttiin perusasentoihin.
Noudot oli Sokankin kanssa täyttä tuskaa, se unohtui hakumatkalla haistelemaan ja juoksi vain summanmutikassa johonkin - huoh. Tehtiin metskulla vauhtinoutoa, ja silloinkun sain sen tuomaan niin palkkasin possulla (pieni vinkuva lateksinen possulelu, Sokan ikisuosikki) itseni taakse. Toisinsanoen kun koira nosti kapulan ja lähti (laukalla) tuomaan sitä, huusin jes ja possu lensi. Tätä Sokka rupesi sitten ennakoimaan, nosti kapulan ja lähti, mutta pudotti itsenäisesti ilman vapautussanaa, hölmö nakki. Otettiin yksi nipinnapin onnistuminen ja jätettiin siihen.
Muutenkin keskityttiin fiilikseen ja siihen, että Sokka keskittyy, luoksareissa imutin perusasentoon vauhdista ja siitä palkka, kaukoja tehtiin pari vaihtoa (nihkeitä) ja ruutua otettiin pari onnistunutta toistoa.
Jäi aika paska fiilis, mutta TÄNÄÄN sit otettiin ohjatuissa uusiksi.
Piuha kävi tekemässä vain paikkiksen ja luoksepäästävyyden. Sokka treenasi sitten ihan kunnolla.
Piuhan paikkis oli hyvä, maahanmeno ei ollut ihan niin nopea kuin toivoin, mutta menetteli. Makuutettiin ehkä 2-3min ja sit lopetettiin. Piuhahan on nyt tehnyt ryhmäpaikkiksissa sitä, että kun tuun sen luokse, se alkaa venytellä ja nousee ylös (paineistuu, mutta miksi, sitä en tiedä), mutta nyt venytteli vain vähän paikoillaan - jes!
Luoksepäästävyys oli sitten katastrofi, miespuolinen treenikaveri suoritti operaation ja Piuha ei tykännyt yhtään, ei sitten yhtään :( Se ei oo ikinä kenellekän muulle rähähtänyt niin pahasti kuin se nyt teki. Annoin palautetta ja tehtiin uusiksi niin, että mä pidin koiraa ihan kunnolla paikoillaan, olis se siinäkin murissut ja varmasti väistänyt mutta kun ei pystynyt niin seisoi sitten siinä vaan. Tän jälkeen vapaalla hihnalla vielä pieni rapsautus ja se oli ihan ok. Blaah, just kun kuvittelen että edistytään niin sit käy näin. Mun ajatus kunnon sotasuunnitelmastakaan ei oo vielä toteutunut, ehkä sitä nyt jo pitäis tajuta....
Sokan treenit meni sitten vähän paremmin, seuraaminen oli selvästi eilistä parempaa :) Kontakti on huikea, jotain on vissiin kuitenkin tehty aikoinaan oikein. Paikka pysyi paremmin, yhä pysähdyksissä meinaa jäädä turhan kauas (edistää), mutta muuten ok.
Kaukot oli taas nihkeitä, en tajua mikä siinä on, ettei sieltä maasta voi millään nousta istumaan... Tein niinkuin ennenkin samassa tilanteessa, pyysin uudestaan, jos nousi, niin kehu ja sit kokonaan uusinta, jonka onnistuessa vasta oikea palkka.
Luoksetulot oli vähän vaisuja, mutta ihan ok. Possun avulla tehtiin taas vähän vauhtia.
Metskua sekä pidettiin, että noudettiin. Noudot tehtiin taas vauhtinoutona, nyt ne oli parempia, taaskaan kapula ei meinannut ihan heti löytyä, mutta irrotukset tuli tasan vasta vapautuksesta.
Jäävät oli jees! Maahanmenosta ei valittamista, se on hyvä, nous tosi näpsäkästi myös istumaan. Seisomisessa valuminen on ollut ongelma, nyt tehtiin takapalkalla ja saatiin aika kivoja toistoja. Vähän meinasi tässäkin ennakoida vapautusta, mutta pysähtyi entiseen verrattuna todella hyvin.
Eilen oli kunnon tokomasennus, mutta nyt on taas hyvä fiilis, kyllä tästä suosta vielä joskus noustaan :)
 |
| Tytöt ja juhannuskoira Devil |
Kommentit
Lähetä kommentti