Treenipäivitys

Sitä treenitarinaa nyt sitten. Pitäisi omaksua sellainen tapa että aina kirjaa ylös mitä on tehty, miten on tehty ja miten se onnistui, jälkikäteen kun muistaa hädintuskin pääpiirteittäin mitä on tehty ja millainen yleisfiilis oli.

Marraskuussa ollaan taas totaalisesti laannuttu, säät on olleet huonoja, kenttä muistuttanut lähinnä laskettelurinnettä ja nyt on masentavan märkää.

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, on Piuhalle tehty pari kertaa ns. kuplan vahvistustreenejä, pelottava henkilö lähelle seisomaan ja sitten ajatellaan vain sitä omaa tekemistä, blokataan kaikki muu mielestä. Ihan hyvältä se onkin nyt tuntunut, mutta tiedän että hommia pitää vielä kovasti tehdä ja lopulta kaikki on lähinnä sattumasta ja mielentilasta kiinni.

Sokka on päässyt treenaamaan jopa melkein yhtä monta kertaa kuin Piuha ja aloittipa se myös uudelleen agilityn parissa tahkoamisen, treeneissä ihan hyvällä menestyksellä vieläpä.

Sokka on puuhaillut vähän hallintatreenejä, siis samaa 'heitetään lelu, pysäytetään, jos onnistuu palkataan, jos mokaa torutaan'-settiä mitä ennenkin. Tehtiin sitä niin että kentällä (hallitreenit) oli pari muuta koiraa samaan aikaan kentällä, mutta tekivät jotain rauhallisia juttuja. Sokka toimi ihan hirveän hienosti, tehtiin pari kolme onnistunutta toistoa ja se riitti.

Hämmästyn joka kerta kun se toimii niin hyvin kuin se nyt kyseisellä hallivuorolla toimi, kuunteli kokoajan ja teki innokkaasti juttuja.

Tässä alapuolella on lokakuun puolelta video Sokan tokoista, videolla näkyy mm. sen kapulanpidon ongelma, jota videolla itseasiassa juurikin työstettiin. Pitäisi ottaa enemmänkin videoita, niistä näkee niin paljon.



Agilityä Sokka on nyt käynyt juoksemassa marraskuussa neljä kertaa. Yksi omatoimitreeni (videolla), kaksi ohjattua ja seuranmestikset. Treenit on menneet tosi kivasti, omatoimitreenissä jouduin palauttamaan Käyriksen kerralla takaisin tähän maailmaan, jonka jälkeen homma taas pelitti ja eilen ohjatuissa jouduin myös puuttumaan sen touhuun.

Sen huomion tein, että Sokka vastaa palautteeseen nykyään paremmin kuin ennen. Edelleen jostain korjauksesta se voi päättää että pyhpah en sitten tee, mutta kun sille kerran tekee selväksi että noin ei tehdä (yleensä juoksen sen kiinni ja torun erittäin tuimasti ja käsken maahan) se jatkaa edelleen hyvällä tatsilla hommia ja _yleensä_ se yksi huomautus riittää ja sen jälkeen se ei edes yritä pöllöillä mitään. Ennen tilanne oli se että sain kokoajan olla pelko persiissä että milloin se keksii ja palautekaan ei mennyt ikinä kunnolla perille vaan siitä syntyi lähinnä hallitsematon kierre.

Takaisin agilityyn ja vaikka niihin seuranmestiksiin. Henkseleitä paukutellen lähdettii skabailemaan ja takaisin tultiin taskut tyhjinä. Ekalla radalla hyllytettiin kun Sokka päätti että häntä ei kiinnosta ja lähti baanattamaan radalta pois. Tokalla radalla se kuunteli sitten niin hyvin että saatiin noin satamiljoona kieltoa kun varmistelin kokoajan, päässä pyöri sellainen hallintahallintapysyhallinnassa-levy loopilla.

Ohjattuja on nyt tosiaan kahdet takana ja on ollut oikeasti kivaa, ollaan tehty rataa ja esteosaaminenhan Sokalla nyt sinänsä on ihan hyvässä kuosissa, ainoastaan kepeillä sille on avokulmat tosi vaikeita. Sokka palkkaantuu jopa lelulla (!!) ja eilen saatiin niistosokkaritkin toimimaan ihan ensi yrittämällä vaikka ne olivat aikoinaan Sokalle ihan hirvittävän vaikeita.



Piuha on puuhaillut, seuraamista, jääviä, kaukoja ja vähän kaikenlaista. Syyslomalla käytiin jäljestämässä myös vuoden viimeinen jälki, joka oli tosi hyvä, kulmissa riittää vielä tekemistä ja ilmaisutekniikkaa pitää työstää mutta hyvältä tuntui.

Tokon parissa ollaan tehty niitä kuplajuttuja, leikitty ja haettu sitä oikeaa virettä. Piuha ongelma on se, että se menee helposti vähän liian korkeaan vireeseen tai vastaavasti on liian matalalla. Ollaan saatu ikävä ääniongelma aikaan, mutta tosi paljon myös hyviä hiljaisia toistoja vaikka koira onkin tosi korkeassa vireessä. Ongelma on vähän se että korkealla tulee ääni mukaan ja matalalla koira hidastuu ja ehtii havainnoida liikaa ympäristöä.

Merkinkiertoa treenattiin viimeksi lokakuussa:



Alla olevasta marraskuun tokovideosta näkyy kaksi "uutta" ongelmaa: seuraamisen häröilyt ja huonot käännökset, sekä kaukokäskyjen lahoaminen. Seuraamisissa Piuha harrastaa jotain hämärää ravistelua, joskus ihan muuten vaan, joskus liikkeelle lähtiessä, joskus kun osun kädellä siihen, se on ehkä sille joku keino kasata päätä tai jotain.

Keskittyminen käännöksiin oli videolla näkyvissä treeneissä myös täysin outo ajatus, pitää ruveta treenaamaan niitäkin enemmän.

Kaukoissa näkyy videolla ensinnäkin se, että Piuha huutaa, ja kun se huutaa, se ei tee kunnon vaihtoja ja helposti maahanmenoissa tulee useita kymmeniä senttejä eteenpäin. Kaukot on varsinkin vireen hallinnallisesti vaikea liike rakentaa, kun teen kotona iltaruoalla kaukoja, Piuha tekee ne tosi tsäpäkästi ja hiljaa, mutta kun teen kentällä, se tekee yleensä joko huutaen ja vajain vaihdoin/liikkuu tai täydet vaihdot mutta hitaasti. Eli liian ylhäällä se ei keskity olennaiseen ja liian alhaalla se taas laantuu.




Piuha teki myös visiitin eläinlääkäriin kun tajusin että sen rokotukset vanhenee tässä kuussa, ja kaikenlisäksi ennen Lahden tokokoetta. Eläinlääkärissä oli Piuhan mielestä vähän jännittävää, se ei oikeastaan juuri murissut ihmisille odotustilassa toisin kuin sillä on tapana, mutta ei se ollut täysin rentokaan. Odotellessa käytin sen vaa'alla ja painoa oli jopa 19,3kg, en tiedä miten se on mahdollista sillä se on tuntunut nyt taas vähän laihtuneen :D Noh positiivinen yllätys. Piuha siis on yleensä painanut n. 18kg.

Eläinlääkärin tehdessä terveystarkistusta oli Piuha ihan hiljaa. Joskus en ymmärrä ton koiran logiikkaa... mielestäni painostava lekurikäynti on paljon pelottavampi tilanne kuin joku kehätarkki tai näyttelykopelointi. Missään nimessä Piuha ei ollut rento, mutta siinä se seisoi omilla jaloillaan ja antoi tutkia todella hienosti, eikä rokotuksenkaan pistäminen sitä mitenkään hetkauttanut. Eläinlääkärin tarjoamaa namia se ei syönyt, mutta yllättävän hyvin meni käynti kaikenkaikkiaan.