Siirry pääsisältöön

Suurin riesa on sisu

Piuha ja Rodi
Piuha kävi taas tokokokeessa. Luotto oli kova, mutta tällä kertaa tultiinkin sieltä korkealta treenihurmoksesta lujaa alas.

Liian pitkä odottelu,  koliseva halli, miesliikkuri ja tuima tuomaritäti - niistä on paha mieli Piuhalle tehty. Heti kehätarkissa Piuha murisi tuomarille, antoi käsitellä, mutta ikävästi nurisi silti. Tuomarina oli Jaana Tala

Piuha oli ensimmäisenä suorittamassa, mutta paikkisryhmiä oli onneksi kaksi, joten ehdin käyttää Piuhan vielä autossa ennen omaa suoritusta pikaisesti. Yksilökehään mentäessä fiilis olikin jo parempi.

Paikkamakuu oli ihan ok, hitaasti maahan ja hitaasti ylös, tyypillisiä vikoja Piuhalle, mutta kaikki tapahtui yhdestä käskystä.

Seuraamisessa sain noottia käden asennosta. Kuulemma pitäisi käyttää vinosti kättä aina välillä kropassa kiinni, nyt kun mulla (kieltämättä) on käsi melko staatisesti koiran pään ulkopuolella. Muuten oli kuulemma siisti seuraaminen.

Liikkeestä maahanmenossa korjasin sitten sitä käden asentoa. Piuha teki oikeastaan aika hyvän maahanmenon, olihan se vähä hidas, mutta ei kuitenkaan hitaimmasta päästä.

Luoksetulo oli ihan hyvä, tuomarin mielestä ilmeisesti ei moitittavaa, olisin itse toivonut vähän voimakkaampaa sivulletuloa, mutta niitä nyt ei Piuhan kanssa oikein saa varsinkaan kokeissa aikaiseksi vielä.

Kapulan pito oli siisti, jostain tuomari kuitenkin otti yhden pisteen pois, en tiedä mistä. Piuha saattoi korjata otettaan kapulasta kenties?

Kaukokäskyt oli se liike jossa taivas alkoi tippua Piuhan niskaan, liikkuri tuli todella lähelle (ehkä puolen metrin päähän) ja kun kyseessä oli jo valmiiksi Piuhan mielestä pelottava ihminen niin tilanne oli vakava. Pieni puikelo pälyili epäilevästi kun hänet hylättiin pelottavan miehen viereen. Ihme ja kumma vaihdot se kuitenkin teki ensimmäisistä käskyistä, joskaan ei kovin hyvin, mutta teki kuitenkin.

Estehyppy meni jälleen kerran plörinäksi. Lisäksi kaukoista koira lähti kovin ahdistuneena ja henkilökohtainen kupla rikkoutuneena liikkuria kyräillen. Tosi hyvät lähtökohdat siis. Hypystä tultiin taas iloisesti ohi, hetken Piuha näytti harkitsevan hyppäämistä mutta kun rohkeus ei riitä niin se ei riitä.

Kokonaisvaikutus nollaantui murinan takia, Piuha murisi kehätarkin lisäksi kaukojen jälkeen liikkurille ja tuomari sanoikin mulle että hän voisi keskeyttää vielä kokeen, mutta ei viitsi olla inhottava. Noh suoraansanottuna olisi ollut ihan se ja sama keskeytetäänkö suoritus vai ei kun pisteet joka tapauksessa eivät riittäneet ykköstulokseen.
 

Tässä lopullinen saldo taulukoituna:

Paikalla makaaminen 9,5
Seuraaminen 10
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 10
Noutoesineen pitäminen 9
Kauko-ohjaus 9
Estehyppy 0
Kokonaisvaikutus 0
yht. 152p. ALO2

Hypystä (tai kokonaisvaikutuksesta) olisi riittänyt kun oltaisiin riivitty viisi pistettä kasaan, molemmissa kun on kakkosen kerroin, mutta nyt kävi näin. Marraskuussa on seuraava koe, nyt vaan hyödynnetään kaikki miehet meidän treeneissä ja kasvatetaan takaisin luottoa siihen että kukaan ei loukkaa Piuhaa kun se tekee hommia.
Viime viikolla Piuha tekikin jo kaksi hyvää kaukotreeniä Mikon avustuksella. Tehtiin toisintoja kokeen asetelmista ja sen jälkeen vielä leikittiin Mikon vieressä (toisella kerralla Piuha leikki jopa Mikon _kanssa_) ja ihan hyvin se osaa blokata mielestään pelottavia asioita. Vieras kenttä ja täysin vieraat ihmiset on tietysti sitten eri juttu.


Olin jo totaalisesti lopettamassa (taas) harrastamista, mutta niin siinä kuitenkin kävi että siellä kentän laidalla kökötettiin heti keskiviikkona ja torstaina uudestaan. Torstaina päästiin tekemään myös rimahyppyä ja yllätysyllätys siinä ei ollut muuta ongelmaa kuin kammottava hyppytekniikka.

Tästä on kai taas suunta lähinnä ylöspäin, nyt yritetään vaan päästä eroon korvienväliongelmista ja treenata myös muita vaikeita juttuja kuin käsittelyä. Harmitti todella paljon kun tuomari saarnasi mulle siitä miten pitäisi treenata noita sosiaalisia tilanteina kun juuri niitä ollaan tässä jo ties kuinka kauan treenattu.
Ainoastaan nyt syksyllä ollaan keskitytty enemmän muuhunkin, siis lähinnä virejuttuihin ja kaukojen tekniikkaan. Silti kehätarkkitreenejä ja liikkurointeja ei olla jätetty tekemättä. Noita kokeissa sattuvia yllättäviä yhtälöitä on välillä vaikea tajuta treenata etukäteen, mulle ei esimerkiksi tullut mieleenkään että liikkuri saattaisi kaukoissa tulla niin lähelle kuin nyt kokeessa tuli.

Liikkeet Piuha osaa, eikä se yleensä mokaile niissä, muttakun korvien välissä tuulee niin ympäristö voi asettaa liian suuria paineita pienen pelkin päähän. Näiden jälkeen aina tuntuu siltä että mitään ei osata ja turha on enää yrittää, mutta kun tiedän että parhaimmillaan Piuha (ja Sokkakin) on tosi hyvä, niin pakko tuntuu olevan aina yrittää uudestaan ja uudestaan.

Tää on musta aika hyvä, kuunnelkaa se :D

Mulla on nyt myös muutama treenivideo valmiina ja muitakin kisakuulumisia, mutta kirjoitan niistä sitten erikseen :)

Kommentit

  1. Toi tuomari saarnaa kuulema aina kaikille ja kaikesta, joten toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Lisää treeniä ja uutta putkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niin mäkin olen kuullut :) Kyllä tästä vielä noustaan!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi