Siirry pääsisältöön

Seinäjoki KV

Seinäjoki on leikkimielisesti ollut meille aina se ns. toinen kotinäyttely, vaikken siellä ennen tätä vuotta olekaan ikinä omia koiriani kehään vienyt. Tänä vuonna sitten tosiaan ilmoitin Piuhan. Aluksi tarkoitus oli, että yritettäisiin saada Eltempon kasvattajaryhmä, mutta muita Tempolaisia ei sitten ilmoittautunutkaan. Piuhan emä Miina oli kyllä mukana karkeloissa :)

Seinäjoki on siitä kiva näyttely, että siellä näkee tavallistakin enemmän tuttuja, myös niitä jotka eivät normaalisti kolua joka näyttelyä läpi ja joita näkee muutenkin lähinnä pohjanmaalla koiratapahtumissa.

Tervuja oli ilmoitettu 24, siis enemmän kuin mihinkään muuhun näyttelyyn (paitsi erkkari tietty) joissa olen tänä vuonna käynyt - tietysti. Noh mikäs siinä.

Ajeltiin eilen illalla Teuvalle, joten aamulla odotti vähän inhimillisempi herätys kuin mitä se olisi ollut jos oltaisiin lähdetty kotoa suoraan. Vähän seitsemän jälkeen lähdin ajamaan, hain ensin Johannan kyytiin ja sitten kurvattiin Seinäjoelle.

Oltiin sen verran ajoissa näyttelypaikalla että sain Piuhan (uuden ultrakevyen ;)) häkin tosi hyvään paikkaan kasvattaja-Pirkon leirin viereen ja liikkumatilaa oli muutenkin ihan mukavasti. Tervuja ennen oli 6 "väärän" rotuista ja sitten yksi malinois ja kaksi laekenoisia (siis oikeasti KAKSI?), tuomarina oli Aire-Piret Pärn. Kaikki postauksen näyttelykuvat on ottanut Johanna :)

Tuomari oli melko nopea liikkeissään, eikä odotteluaika tuntunut mitenkään mahdottoman pitkältä. Urokset oli tuossa tuokiossa ohitse ja neljässä juniori- ja nuortenluokan nartussa ei myöskään kauaa nokka tuhissut.
Piuha ja Miina
Avoimenluokan narttuja oli yhteensä 5, Piuha oli kehässä neljäntenä. Suunnitelmana oli ottaa koira ns. lennosta kehään, eli pitää sitä mahdollisimman kauan häkissä ja sitten sieltä suoraan kehään. Noh suunnitelma ei ihan toiminut kun arvioin väärin edellisen koiran arvostelun keston ja jouduttiin sitten vähän odottelemaan, Piuha pysyi onneksi ihan ok fiiliksessä siitä huolimatta.

Yksilöarvostelussa Piuha olisi saanut seistä vähän tarkkaavaisemmin ja sitä selvästi vähän ahdisti kaikki hälinä, mutta se selviytyi silti eikä mennyt toimintakyvyttömäksi (toisinkuin joskus aiemmin) joten olen ihan tyytyväinen :) LISÄKSI Piuha oli ihan hiljaa! Ei murissut, eikä väistänyt, wuhuu!
Tämä on se isoin juttu: Piuha seisoo omilla jaloillaan...
...ja on ihan hiljaa!
Piuhalle heilahti ERInomainen, avonartuista kolme sai ERIn ja kaksi EHn.

Kilpailuluokassa tuomari juoksutti Piuhan ja yhden toisen nartun yhdessä edestakaisin ja lopulta Piuha päätyi sijalle kaksi. Miina oli kolmas. Seuraavaksi kehäsihteeri kertoi että Piuhallekin napsahti jotain ennen kuulumatonta nimittäin SA!
Piuhan ensimmäinen SA siivitti meidät paras narttu kehään, siellä avoimenluokan nartut veivät taas kirkkaimmat sijat ja Piuha oli siis lopulta PN2. Tiesin että Piuhan voittaneella nartulla oli jo sertit täynnä, mutta sitä en tajunnut että se saisi myös varacacibin, joten olin ihan äimänkäkenä kun kehsäihteeri vaan latoo ruusuketta ruusukkeen perään mulle käteen, vautsi, Piuha <3

Lopullinen saldo oli siis ERI AVK2 SA PN2 SERT VARACACIB!

"4v, hyvänkokoinen narttu. Pään linjat voisivat olla yhdensuuntaisemmat, oikeat silmät, hyvä purenta, oikea korvien asento, hyvä kaula. Hyvä ylälinja, luisu lantio, hyvä rintakehän syvyys ja pituus, liikkeessä hieman taka-ahdas & vähän pehmeät ranteet"

Kaikki tulokset löytyy täältä.

Kommentit

  1. Vaaau, onnea hurjasti ! Teillä on tulosrikas kausi menossa 😉 !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Tää syksy on kyllä tuntuut varsin hyvältä tänä vuonna

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi