Siirry pääsisältöön

Open Show

Viime viikonloppuna Piuha käväisi belgianpaimenkoirien open showssa vähän kokeilemassa miten kehätilanteet toimii.

Aloitetaan vaikka sillä että koko matka oli täysin katastrofaalinen, lähdin ajamaan ajatuksella että kun Piuha on nyt hienosti pysynyt kontissa ilman häkkiä niin uskallan lähteä ilman sitä - virhe. Motarilla Piuha tuli sitten kontista takapenkille kaikkien tavaroiden sekaan (otin mm. kaikki treenikamat mukaan koska oli tarkoitus treenata myös) ja lopulta ajoin motarilta pois ja vaihdoin Piuhan Sokan häkkiin. Onneksi otin Sokan mukaan, koska muuten olisin ehkä ottanut Sokankin häkin autosta pois! Piuhalla oli vähän ahtaat oltavat mutta sen siitä saa kun on tuhma.

Lähtötilanne
Lopputulos
 Piuha oli ihan viimeisten joukossa kun tervut arvosteltiin viimeisenä ja Piuha on vieläpä narttu. Open show on epävirallinen näyttely joten tällä ei ollut mitään ns. virallista arvoa, tuettiin yhdistystä ja treenattiin. Tuomarina tällä kertaa oli Karin Andersson, belgikasvattaja Ruotsista.

Yleisfiilis tapahtumasta oli varsin hyvä, vähän meinasi välillä olla kylmä, mutta väkeä ei ollut liikaa ja sai rauhassa katsella koirien kehiä. Pyörähdin myös Donatrixin kasvattajaryhmässä, joten ihan toimettomana ei tarvinnut odotella.

Piuha oli avoimen luokan ainoa narttu, joten se oli automaattisesti luokkavoittaja. Piuhan kehäkäytös yllätti erittäin positiivisesti! Se oli oikeastaan kokoajan todella fiksusti, tuomaria väisti vähän, muttei murissut ja muutenkin ennen kehää oli hipihiljaa ja keskittyi vaan meidän omaan kuplaan.

Tiinan nakitin videoimaan pätkän Piuhan kopelointia:



Paras narttu-kehässä sijoitettiin vain yksi koira ja valinta ei osunut odotetusti Piuhaan.

Arvostelu näytti (suomennettuna) tältä:

"4-vuotias, täysi saksipurenta, elegantti ilme, mutta ei stoppia. Keskikokoiset hyvin asettuneet korvat. Hyvä rakenne, keskipitkä runko, hieman luisu lantio. Todella hyvä turkki ja väri, liikkuu hyvin."

Open showsta ajeltiin Tiina ja Huima kyydissä Tiinan luo, jossa vietettiin loput viikonlopusta. Huima ja Piuha yritti taas jopa vähän leikkiä toistensa kanssa :D
Käytiin treenaamassa myös, mutta Piuha oli vähän tahmea, joten siitä treenistä ei jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa...

Kamerakin oli mukana mutta sen suljin ei laulanut kuin malinoisien kehän ajan ja loput kuvat on otettu puhelimella.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi