Siirry pääsisältöön

Tiedän että mistään mitään tiedä en


Jotta elämä ei olisi pelkästään ruusuilla tanssimista, on meilläkin pari sitä varjostavaa terveydellistä ongelmaa ilmaantunut.

Ensimmäisenä tulee mieleen se, että Piuha heinäkuussa taas sai jonkinlaisen krampin/epämääräisen kohtauksen. En tiedä mitä se on, miksi niin tapahtuu tai mitä voin asialle tehdä, mutta Piuhan takajalat ovat nyt krampanneet neljä kertaa.

Kolme kertaa tilanne on ollut sama: lämmin päivä ja Piuha juoksee sisarustensa kanssa täyziiii. Talvella Piuha tippui rinteeseen ykskaks ihan rauhallisella lenkillä, taas takajalat kramppasi. Tuorein, eli neljäs, kerta oli kahden ensimmäisen kaltainen, mutta päivä ei ollut ihan niin kuuma eivätkä koirat olleet ehtineet juosta niin kauaa kuin kahdella ekalla kerralla. Niin ja talvisen setin kanssa tämä erosi myös siinä, että nyt myös niska oli ihan krampissa.

Pelottavan näköistä, voin sanoa. Olen joka kerta yrittänyt vain pitää koiran mahdollisimman rauhallisena ja talvella homma oli itseasiassa hyvin nopeasti ohi ja koira aikalailla normaali sen jälkeen. Kesäiset kerrat ovat kestäneet vähän pidempään ja Piuhan jalat ovat kantaneet huonosti 'kohtauksen' jälkeen. Hetken päästä koira on kuitenkin ollut ihan normaali ja olisi mielellään jatkanut juoksemista mutta kun typerä omistaja laittoi hihnan kaulaan.

Koko homma on yksi iso mysteeri, toivotaan ettei tästä kehkeydy mitään suurempaa ongelmaa, nyt tämä on ollut niin satunnaista että se ei ole oikeastaan juuri vaikuttanut meidän elämään kuin ne yhdet pienet hetket.


Piuhasta voidaan luontevasti siirtyä senioriosastolle eli Sokkaan. Sokka kutisee, melko paljon, ja Sokan toisen takajalan anturakin on jostain syystä päättänyt että häntä ei huvita tämä elämä.
 Ensin siinä oli vain pieni "outous", mutta nyt puoli anturaa näyttää huonolta, siis oikeastaan siltä että puoli anturaa olisi lähtenyt irti.
Käytiin yksi tavallista pidempi asfalttilenkki, mutta Sokalta ei ikinä ole kulunut anturat asfaltilla. Paitsi kerran kun se oli karkuteillä ja juoksenteli ympäriinsä tuntikausia, eikä tassut silloinkaan näyttäneet samalta kuin nyt.


Tässä on kaksi mukavaa arvoitusleikkiä meneillään, Sokan ongelma on akuutimpi, mutta Piuhan pelottavampi (epi kummittelee mieleni porukoilla). Tämän hetken sotasuunnitelma on kokeilla Sokan kanssa vaihtaa sen ruokaa ja Piuhalle odotellaan viidettä kramppia/kohtausta/lämpöhalvausta/miksiikinänoitahaluaakaankutsua. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi