SiisMitä eli lyhyesti SM

Heinäkuu meni töissä, ensin kesäkuun puolella aloitin perinteisen leiriviikon suurleirin merkeissä - toista vuotta ohjaajan hommissa. Suurleiriltä ajelin suoraan pohjanmaalle ja siellä vietettiin sitten melko tiiviisti loput heinäkuusta töitä tehden.

Maalla on mukavaa, mutta niin oli myös paluu takaisin kotiin, omaan sänkyyn ja omiin ympyröihin. Pohjanmaalla treenaaminen oli hyvin rajoitettua, päästiin tekemään kahdet kunnon treenit, treeniseuraa kun ei pahemmin löytynyt ja olin usein työpäivän jälkeen niin hyytynyt ettei huvittanut treenata.
Tokon SM-kisojen oli tarkoitus nostaa treenimotivaatiota, mutta kas kummaa samalla viikolla kokeen kanssa tajusin että ei hitto, eihän me olla treenattu kunnolla! Noh, ne vähän treenit mitä ehdittiin heinäkuussa tehdä oli ihan hyviä, niiden vähyydestä huolimatta kokeeseen valmistautuminen ei ollut mennyt ihan päin prinkkalaa. Itseasiassa ajatus olikin pitää vähän taukoa, mutta aikataulut eivät sitten menneet siltikään ihan niinkuin olisin halunnut.

Suomenmestiksiä edeltäneenä torstaina käytiin Seinäjoella Tuulian ja muiden bokseri-ihmisten kanssa treenaamassa, tosi ihanaa että meille tarjottiin tää mahdollisuus! Tehtiin Piuhan kanssa kaksi settiä, vähän kaukoja, vähän seuraamista, paikkis ja yksi kehääntulotarkki (ei ongelmaa!) vieraan ihmisen kanssa. Parin tunnin reissuksi tarkoitettu setti venyi yömyöhälle, mutta ei se haittaa kun on hyvää seuraa :)

No niin se vain koitti päivä kun kiiresti riensin töistä pois, suihkuun, koira pissalle, kamat autoon, koira autoon ja navigaattori ohjaamaan kulku Jyväskylään. Matka johti meidät Laajavuoreen jossa yövyimme telttamajoituksessa :D Samassa paikassa yöpyi myös onneksi pari meidän joukkuetoveria.
Siitä on varmaan kuusi vuotta kun olen itse nukkunut teltassa ja Piuha ei ole tehnyt sitä koskaan joten kokemus oli hyvinkin jännittävä. Piuha onneksi rauhoittui telttaan lopulta hyvin ja ilman viereisen tien meluja ja jonkun yöllistä koiranulkoilutusretkeä oltaisiin varmaan nukuttu ihan mukavasti. Näin unta meidän telttaan tunkeutuvista cavaliereistä ja aamulla kävi ilmi että meidän teltoilla oli ilmeisesti oikeastikin käynyt joku koira - vaikka pidänkin koirista niin on aika inhottavaa että keskellä yötä (tai muutenkaan) päästetään koiria toisten teltoille...

Aamulla kello soi kuudelta (onneksi olin tottunut kun töitä varten piti herätä aina kuudelta...) ja rupesin pistämään telttaa ja tavaroita uudelleen kasaan, sain teltankin tungettua heti ensimmäisellä yrittämällä pussiinsa ja jäi pieni hetki luppoaikaakin :D Sitten matkattiinkin jo Laukaassa sijainneelle kisapaikalle.

Kisapaikalla saatiin taas rahdata tavaroita ja pistää telttaa kasaan ja mitä näitä nyt on. Ensimmäinen itse kokeeseen liittyvä asiani oli käydä katsomassa (ehkä huono idea) kuka meidän luoksepäästävyystarkin suorittaa - no kukapa muukaan kuin Juha Kurtti. Itse miehessä ei ole muuta vikaa kuin sukupuoli :D Tästä sainkin vähän lisäboostia jännitykseen sopivasti.

Kehätarkin koittaessa paiseilin sitä miten Piuha selviytyy, mutta sitten päätin että on ihan turhaa miettiä sitä, meni miten meni. Oikeastaan jälkikäteen tuntuu ihan hullulta että pystyin tekemään tuollaisen päätöksen, siis pystyin vaan päättämäät ettei tästä kannata välittää? Yleensä yritän kovasti mutten onnistu, mutta nyt jotenkin maagisesti sain itseni parempaan mielentilaan. Hällä väliä ja tulta kohti, koira löysällä hihnalla mukaan - "Mennään!" - mentiin ja tuomarin lähestyessä koiraa napakasti pannasta kiinni - "Vau mikä likka!" - pois tuomarin luota ja vuolaat aidosti tyytyväiset kehut.

Piuha läpäisi tarkin ongelmitta (siis mitä, ai me voidaankin ehkä kisata? Jopa miestuomareilla? M I T Ä) ja siinä vaiheessa olin jo niin tyytyväinen pieneen punaiseen että oli se ja sama miten loput kokeesta menisi. Yritin silti valmistautua huolellisesti ja ei se myöskään poistanut jännitystä, paineet vain tuntuivat pienemmiltä ja fiilis oli hyvä.

Piuha tuntui ihan ok'lta paikkikseen valmistauduttaessa, mutta kehässä se sitten lässähti, hitaasti maahan ja kaksoiskäskyllä ylös - tyypillisiä virheitä Piuhalle. Makasi rauhallisena, mutta hitaus verotti yhden pisteen ja ylimääräinen käsky toisen. Tuomarina Erkki Shemeikka.

Yksilöliikkeitä varten pyysin joukkuekaverin kuvaamaan ja pallotelineeksi, leikitin vähän ennen kehää, yritin saada treeninomaista mielentilaa mukaan.

Ensimmäisessä yksilökehässä tuomarina toimi Juha Kurtti ja liikkeinä olivat seuraaminen, luoksetulo ja kapulanpito. Olisin mieluiten ottanut viimeiseen kehään luoksetulon ja kapuanpidon. Tuomari oli sijoittunut hyvin kehän laidalle ja tarkkaili sieltä suoritusta.

Seuraaminen oli aika hyvä, täyskäännöksessä Piuha unohti itsensä vähän matkalle ja se levähti, muuten ok.



Luoksetulo oli taattua laatua, siististi sivulle (ekaa kertaa kokeessa uudella tavalla!) ja ei myöskään tuomarin mielestä moitittavaa.



Kapulanpito oli niinikään siisti, olisi saanut omasta mielestäni tarttua vähän tiiviimmin kapulaan, mutta myös sääntöjen puitteissa moitteeton pito. Irrotuskin oli hyvä.



Kehästä juostiin iloisina pois pallolle ja leikittiin vähän, sitten kohti seuraavaa kehää ja sitä hetkeä kun huomaan että Piuha alkaa paineistumaan. Se ei leikkinyt kunnolla ja oli vähän vaikeana, huono juttu kun siihen yhdistetään viimeisen kehän kaukokäskyt. Odotukset eivät olleet korkealla mutta ajattelin että kyllähän se nyt sitten edes tekee kun pyydän.

Viimeisessä kehässä tuomaroi Anne Nokelainen ja hänestä jäi kyllä todella hyvä fiilis :) Oli kovin ymmärtäväinen pienen painajaisen hyytymistä kohtaan ja sakotti oikeudenmukaisesti pisteitä. Liikkeinä estehyppy, kaukokäskyt ja liikkeestä maahanmeno. Tästä kehästä ei ole videoita.

Hyppy meni kummallisesti, sanoin käskyn hyppy (olisi pitänyt sanoa viereen...) ja Piuha hyppäsi, näytti siltä kuin olisi lähtenyt kiertämään oikein takaa sivulle kuten on treenattu, mutta lähtikin sen sijaan bongailemaan kehisten telttaa ja jouduin huhuilemaan sitä sivulle, sivulle tullessaan jäi vielä seisomaan ja vaati sitten istumiseenkin käskyn. Nauratti.
Kaukokäskyt olivat tuhoon tuomitut, mutta yritettiin. Taisipa olla niin että jättötilanteessa hitaan maahanmenon lisäksi Piuha ei tehnyt mitään, en ole enää ihan varma jättikö se heti ensimmäisen vaihdon tekemättä vai toisen - noh nolla mikä nolla.
Liikkeestä maahanmeno oli juuri sellainen mitä saattoi odottaa, hidas ja vasta toisella käskyllä ylös, en muista miten tuomari selitti pistemenetykset, mutta ei se nätti ollut.

Lopullinen pistesaldo näytti tältä:

Paikalla makaaminen	7
Seuraaminen	9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä	6
Luoksetulo	10
Noutoesineen pitäminen	10
Kauko-ohjaus	0
Estehyppy	7
Kokonaisvaikutus	8,7
yht. 148,3p.	ALO2

Pienen hetken elättelin vielä toiveita ykköstuloksesta, mutta olen tähän kakkoseen hyvin tyytyväinen! Nyt haetaan parempaa mielentilaa kokeenomaisiin tilanteisiin ja mietitään miten saadaan koira toimimaan myös pienessä paineessa.

Piuha oli kisapaikalla muuten toimiva, se ei ottanut häiriötä toisista koirista (ihme kyllä häiriötreenin huomioon ottaen) ja nukkui häkissään rauhallisesti. En usko että se oli kuitenkaan täysin rento tai levollinen missään vaiheessa, ja kyllähän se väsymys tietysti näkyi pitkän päivän aikana. Kisapaikalta päästiin lähtemään joskus kuuden jälkeen ja aloitettiin sitten Piuhan kanssa kaksistaan matka takaisin Pohjanmaalle. Yksin ajaminen tuntui sen matkan aikana useamman kerran ylitsepääsemättömältä kun muutamat viimeiset vuorokaudet oli mennyt ihan minimaalisilla unilla. Voisin kyllä silti tehdä tälläisen reissun uudestaan, oli se kuitenkin sen verran siistiä :)

Diiva, Piuha, Dio ja Miina