Siirry pääsisältöön

Fifii ja käyttökoirailua


Sm-kisojen jälkeen eleltiin aikamoista hiljaiseloa loppu heinäkuu, mutta nyt elokuun puolella ollaan jopa taas käyty treenaamassa. Treenien lisäksi ollaan suunnattu kahdesti mätsäriin.

Mätsäri numero ykkönen oli Hollolan Tokotiimin järjestämä ja sieltä haettiin molemmille koirille vain nauhat matkaan (Sokka PUN ja Piuha SIN). Sokka kävi Hannan kanssa junior handlerissa ja tyyppien yhteistyö riitti ensimmäiselle sijalle asti :) Piuha ei murissut tuomarille, joka oli ehdottomasti koko illan paras juttu.

Kakkosmätsäri oli Salpausselän Koirankasvattajien alaa. Edellinen mätsäri oli kahden koiran kanssa vaikeahko kun ei ollut häkkiä mukana, joten otin vain Piuhan mukaan. Piuha sai kohtalaisella esiintymisellään ja pienillä murinoilla miestuomarilta punaisen nauhan, mutta ei kuitenkaan päässyt sijoille asti.

Piuha ja Judi
Mätsärien jälkeisenä ajanjaksona Piuha on myös käynyt kahdesti jäljestämässä. Heinäkuussa tehtiin yksi jälki joka meni ihan päin hanuria, mutta ilmeisesti tauko teki hyvää kun nyt molemmat jäljet onnistuivat hyvin.

Viime viikon maanantaina pakerrettiin iltamyöhään (ei oikein nähnyt edes kunnolla) neljän esineen, kolmen kulman ja yhden kaaren jäljen kanssa. Askelia oli 200 ja ruokaa en laittanut ollenkaan.
Kaaria ei olla oikeastaan tehty aiemmin, ympyrällä Piuha on omaa tahtia jäljestänyt ruoka-avuilla, mutta liinan kanssa sitäkään ei ole tullut tehtyä. Tein aika loivan kaaren, eikä siinä ollut mitään ongelmaa.
Molempien kulmien kanssa sen sijaan saatiin vähän vääntää ja kääntää kun ilmeisesti keskittyminen ei ihan ollut kohdillaan ja niistä olisi ollut kiva mennä vain ohi.
2/4 esineestä nousi pysäytyksellä, Piuha meni kuitenkin itse hienosti maahan esineet huomattuaan. Yhdestä mentiin ensin ohi, mutta uusintayrityksellä sekin saatiin jäljeltä pois. Viimeinen esine oli huippu hieno, Piuha bongasi esineen ihan itse ilman apuja, enkä olisi varmaan paljoa voinut auttaakaan kun en nähnyt missä se esine oli :D


Tänään käytiin aamupäivästä tekemässä jälki numero 18, ajattelin että sää oli juuri täydellinen jälkeä talloessani, täysin pilvinen taivas ja ehkä hieman kostea vivahde, mutta kun sitten 1,5h vanhenemisen jälkeen lähdettiin ajamaan sitä paistoi aurinko niin iloisena ettei tosikaan.
Tämä jälki oli samaiset 200 askelta pitkä (vahingossa) ja kulmia täynnä. Yhteensä 6 kulmaa ja kun askelia on vain 200 niin koko jälki oli lähinnä kulmaa kulman perään. Esineitä oli samaiset neljä, viimeiseksi laitoin ihan uuden esineen jota meillä ei vielä ole jäljellä ikinä ollut.
Tällä kertaa 1., 2. ja 4. esine nousi jäljeltä ongelmitta, mutta kolmas meni hukkaan ja käytiin etsimässä se sitten lopuksi. Piuha kyllä sen löydettyään osasi hienosti näyttää mitä esineellä kuuluu tehdä :)
Kulmat olivat aika hyviä, yhden kanssa oli hämminkiä, mutta muuten ok. Suurin puute tässä jäljessä oli ehkä vähän liian korkealla nenällä työskentely.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi