Siirry pääsisältöön

Mitäpä lottoot

Piuhan tottikset jää yleensä vähän vähemmälle huomiolle koska se on tylsää, nyt ollaan kuitenkin jostain ihmeen kaupalla saatu lisää motivaatiota myös siihen. Tällä viikolla ollaan tehty parit omatoimiset treenit ja keskiviikkona käytiin ohjatuissa.

Piuha oli aika kiva, se teki seuruuta ja jäävät, niissä ei sinänsä mitään ongelmia. Seuruussa edelleen pitäis saada taiottua virekestävyyttä, kestää jo paremmin mutta ei oo silti ihan sitä mitä haluaisin. Pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja ruveta tekemään enemmän takapäänkäyttötreeniä ja muutakin jumppaa, ei ihan käänny sillä tavalla kuin haluaisin :P

Luoksarissa meillä on ollut ongelmana hirmunen vauhti, Piuha törmää tai vähintään tökkää mua ikävästi. Tehdään lisäkäskykuuri, käsken istumaan ennenkuin se ehtii tulla luokse, jos sillä saataisiin vähän hidastettua menoa :P Ainakin treeneissä toimi moinen.

Nouto oli yllättävän hyvä, käteen asti se ei edelleenkään tuo, saatika että istuisi kapulan kanssa mutta nykyään se saattaa tuoda sen ihan niin lähelle että mun ei tarvi paljoakaan kurotella! :) Pitäs vaan jollain keinolla saada vahvistettua sitä pitämistä.

Tehtiin myös PK-puolen A-estettä pari toistoo ja toimii! :) Se oli joskus keväällä Piuhan mielestä tooosi hurja, niinkuin aksankin A-este mutta nyt sillä on välillä oikein hinku kiivetä.

Tuntuupa tylsältä vaan hehkuttaa mutta hyppykin toimi ihan näpsäkästi! Paikkis on hyvä, oon viime aikoina palkannut sitä tosi paljon pelkästään siitä, että se pysyy maassa vaikka muut pyydetään sivulle.

Eteenmeno tehtiin kun kenttä oli tyhjentynyt ja ei meinaa luotto riittää koiralla siihen että kyllä se lelu sieltä löytyy. Piuha lähtee kyllä hyvin mutta alkoo epäröimään ja kyselemään että oliko tää nyt se juttu vai ei. Sekin siis erityistreeniin :)

Perjantaina aksahallilla tehtiin vähän seuraamista myös ja jos aikaisemmilla aksahallitokoilukerroilla fiilis on ollut vähän et nyt ei koira kyl oo ihan sellanen ku pitäis niin eilen se oli sitä mitä piti. Piuha kerää aksahallilla kierroksia sen verran että on ollu ihan eri tatsi tokoilussakin ja nyt se sit seuraskin tosi näppärästi, hyvä usb! Mietin jo et pitäs ilmottaa se taas kokeeseen mut muistin et pitäs luoksepäästävyyskin saada kondikseen ennen sitä - plääh :D

Sokkakin on vähän tokoillut, mutta sen kanssa ei olla vielä saatu pakkaa oikein kasaan, seuruu on edelleen suhteellisen kammottavaa ja vaikka muut liikkeet sujuisikin niin ei taida olla pakka vielä ihan koekunnossa. Niin ja se paikkis *huoh*, en tiedä sen nykytilanteen tasoa koska ei olla päästy tekemään ryhmäpaikkista, mutta luulen että se ei ole taianomaisesti ole tässä kesän aikana korjaantunut mitenkään :D
Taitaa mennä ykkösen metsästys vähän lottoamisen puolelle jos tänä vuonna vielä aiotaan yrittää...

Tällä hetkellä fiilis on vähän se, että kaikki kaatuu päälle niin koulussa kuin muuallakin, oon ollut tosi saamaton treenaamisen kanssa ja se kostautuu paikoillaan junnaamisena.

Onneks koirat on söpöjä:



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi