Siirry pääsisältöön

Tokoa koko elämä

Ainakin yhden viikonlopun verran. Haettiin Sokan kanssa kennelliiton tokonuoriin ja päästiin mukaan, viime viikonloppuna (7-9.3) oli meidän ensimmäinen leiri.

Oltiin yötä hotellissa ja matkattiin aamuin illoin hotellin ja treenipaikan väliä.

Jo perjantaina meillä oli kahdet treenit, Ninan häiriötreeni ja Riikan paikallaolotreeni.

Häiriötreeni toteutettiin niin, että koira oli sivulla ja Nina teki erilaisia häiriöitä, heitti lelua, rapisteli namipussia, äänteli yms. Aina kun koira katsoi kehuttiin, palkka tuli vasta sitten kun koira sivuutti häiriön, eli ei edes katsonut sitä. Sokka teki ihan hyvin, se aina välillä katsoi että mitä tapahtuu mutta kontakti palas nopeasti, sille rapiseva pussi oli selkeästi vaikein häiriö.

Paikallaolotreenissä tehtiin eri mittaisia paikkiksia niin, että kun koirat makaa ohjaajat hyppii, kyykkää, menee koiran taakse, kierretään koiria ympäri ja semmosta. Tehtiin myös EVL-käskytyksellä (ideana ettei koira mene muiden ohjaajien käskystä maahan. Sokka ei ollu loistava, mutta pysyi paikoillaan ja oli hiljaa, haistelua oli vähän ja vilkuilua. Istumaan nousut ei ihan toiminut. Tehtiin myös yksi paikallaan istuminen ja se muistaakseni oli ihan jees, ei parasta Sokkaa mutta ihan hyvä.


Lauantaina oli jälleen kahdet treenit, aamulla ja iltapäivällä, vähän pidemmät sessiot :) Meillä oli Riikan lisäksi Anna Liukko kouluttamassa. Treenit tehtiin pääasiassa periaatteella että saatin toivoa mitä halutaan treenata ja saatiin sit just niihin asioihin neuvoja mihin tarvittiin.

Annan kanssa ajattelin että tehdään seuraamisia, kerroin että meillä on ongelmana edistäminen ja ylipäätään se seuruupaikka. Tehtiin yks "näyttö", vähän suoraa, käännös ja vähän suoraa. Sokka edisti kyllä ja oli vähän väljä mutta ei ihan niin räikeästi kuin välillä. Toisella kerralla se selkeästi oli paremmassa paikassa vaikka edistikin edelleen pikkasen :) Tehtiin ihan pieniä pätkiä ja huomattiin myös sellanen ongelma että kun koira yrittää säilyttää katsekontaktin millä mitalla tahansa se pysähdyttäessä jää ihan väärään paikkaan, vinoon eikä meinannut itse korjata sitä. Treenattiin sitten niitä, pysähdyttiin, tehtiin paikoillaan kääntymisiä ja käännöksistä suoraan pysähdyttäessä se yleensä jäi suoraan (??). Palkkasin ulkokautta ja vaadittiin sitä suoraa perusasentoa.


Riikan kanssa tehtiin jääviä, sekä vähän ruutua.
Tehtiin seisomista ns pentutreeninä eli peruuttelin ja samaan aikaan käskyn kanssa viskelin nameja, näin saadaan sitä heti pysähtymistä vahvistettua kun Sokalla on ollut sitä vikaa että se hiipii eikä pysähdy heti. Niistä kahdesta kokonaisesta seisomisesta mitä tehtiin eka oli aika hyvä, mutta toka valui ja valui.

Muuten tehtiin sit vaan asennoista palkkaamisia, Sokalla on ollut ennakoinnin vikaa seisomisen perusasennossa ja sit taas makuusta nousu on välillä pettänyt. Ruvetaan nyt treenaamaan niin, että palkkaan aina asennosta, mutta otan kuitenkin myös perusasennon aina.

Ruutu oli Sokasta kiva kun sai juosta vaan aivot narikassa namikipolle. Se vähän ihmetteli että mihis tässä nyt pitäisikään juosta kun namit oli Riikalla ja Riikalta se oli aikaisemmin saanut nameja mutta ruudussa oli kuitenkin kuppi :D Myös ruutunauhat aiheutti sille päänvaivaa ja se melkeinpä hyppäsi niiden yli, hölmö koira :) Juoksi kuitenkin iloisesti ruutuun ja meinasi välillä ihan varastaakin. Eiköhän ruutukin palaa taas pitkästä aikaa meidän treeneihin aina välillä, kunhan sais vielä ihan omat merkit ja nauhankin....



 Sunnuntaina meillä oli taas kahdet treenit, toiset Riikan kanssa ja toiset Pernilla Tallbergin kanssa.

Riikan kanssa tehtiin hyppyä. Sokalla nyt ei sinänsä oo ollu hypyssä pahemmin mitään ongelmia, mutta ajattelin että voisi vähän pilkun viilata sitä suoremmaksi. Tehtiin ensin kokonaisena ja se oli ihan hyvä, ei ongelmia. Suoruutta lähdettiin hakemaan sillä, että kun koira hyppäsi sen oikealta puolelta heitettiin nami hypyn yli ja mahdollisimman kauas koiran eteen ja se sai juosta hakemaan sen. Ja kun koira lähti tulemaan takaisinpäin niin nami heitettiin taas sinne suuntaan eli aina siihen suuntaan mistä koira tuli.
Sokalle ei ihan auennut toi homma vaan se meinas aina tarjota sitä seisomista vaikka luonnollisesti en sitä käsykä sanonut. Tehtiin muutamia toistoja ja kyllä se pikkuhiljaa rupes hoksaamaan sitä ideaa, tehdään varmaan vastaavia treenejä tulevaisuudessakin.

Tehtiin myös yksi luoksetulo mutta koska siinä ei ollut mitään nipottamisen aihetta sillä kertaa niin annettiin olla ja tehtiin kapulatreeniä sen sijaan.
Tehtiin pelkkää kapulan pitoa, heti ekaksi Sokka mälväsi ja tiputti kapulan, mutta kyllä sieltä ihan hyviäkin hetkiä irtosi ja saatiin siihenkin hyviä neuvoja miten sitä pitoa voi treenata.

Pernillan kanssa me tehtiin kaukokäskyjä, multa oli jo ideat aika lopussa että mitä voitais treenata kun kaikki ALOn liikkeet oltiin käyty jo läpi. Näytettiin aluksi että missä vaiheessa ollaan eli m-i-m taidettiin tehdä. Syystä X Sokka ei noussut, joten menin lähemmäs ja tais olla niin että sit se liikautti takamustaan, mutta ei toistanu sitä sit uudestaan. Jumpattiin niitä pari settiä ihan lähietäisyydeltä.
Sit pohdittiin myös sitä seisomista ja jumpattiin sitäkin, m-s vaihdoilla. Saatiin myös parit vinkit tunnarin alkuopetukseen, kunhan saadaan ne kapulat niin eiköhän me ruveta pikkuhiljaa senkin kanssa puuhailemaan.


Että semmosta! Oli aika kivaa ja erityisen yllättyny oon siitä miten Sokka jakso koko viikonlopun painaa hommia suhteellisen hyvin ja tasasesti!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi