Team Sopivasti

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun

Narva 26.1. Małgorzata Lorenc, Puola Sokka VET ERI1 Narva 27.1. Massimiliano Mannucci, Italia Sokka VET ERI1 Turku 23.3. George Schogol, Georgia Piuha AVO ERI1 SA PN2 SERT VARA-CACIB-> C.I.E!! Lahti 31.3. Charlotte Höier, Tanska Piuha AVO ERI1 Vaasa 13.4. Beata Petkevica, Latvia Piuha AVO ERI1 Ihan kiva alku näyttelykaudelle! Sokka ja minä matkattiin tammikuussa Narvaan ystävien kera hakemaan pari sileää ERIä ja sitten Piuha käynnisti maaliskuussa Suomi-turneensa CACIBin metsästystä varten. Kävi sitten niin, että se napsahti heti ensimmäisestä näyttelystä eli Turusta! Paras narttu ykkösellä oli jo CACIBit kasassa, joten jonain kauniina päivänä Piuhan vara vahvistuu oikeaksi CACIBiksi. Eli Piuha on nyt siis vahvistusta vaille: C.I.E TK1 BH Eltempon Dirlanda!  Tämän talouden ihkaensimmäinen valiokoira <3 Loppuvuosi vietetäänkin sitten toivottavasti tiiviisti treenikentän laidalla :)

cAmanda Pöntynen Olen viime aikoina miettinyt aika paljon sitä, millainen itse olen kisaajana. Ja tietysti myös sitä, miten paljon kehitystä vuosien aikana on tapahtunut. Ensimmäistä näyttelyä (Sokan pentunäyttely Helsingin messukeskuksessa) edeltävän illan vietin migreenikohtauksen kourissa sängyn pohjalla ja viimeisimmässä näyttelyssä jännitys puri vasta juuri ennen kehää – ei kuitenkaan yhtä säälimättömästi vaan pelkkien vatsassa lentelevien perhosten muodossa.  c Johanna Mikkilä Tuloskeskeisyys on ehkä yksi suurimpia ongelmia kisakokemuksissani. En pysty olemaan ajattelematta, että nyt olisi pakko tehdä se ykköstulos tai nolla tai saada serti. Yleensä asetan realistisen tavoitteen, mutta salaa mieleni perukoissa kuitenkin haluan kuun taivaalta ja sitten taas petyn. Suosikkiesimerkkejä tästä on se, kun Piuha ei saakaan tiukaksi tietämältäni tuomarilta SA:ta tai huonon treenikauden jälkeen odotan tokokokeesta ihmeellistä onnistumista ja koira suorittaakin omalla tasollaa

Sarjassamme asioita joita ei ollut tarkoitus toteuttaa ihan vielä, osa 238: 1000 kilometriä Perjantaina 21.9. starttasi Öpelskin nokka aamuviiden huiteissa kohti PK-seutua. Yksin matkustaminen kun on mälsää niin poimittiin Sokan ja Piuhan seuraksi matkalta ensin Seri-labbis ja Fiksu-aussie kera kaksijalkaisten ja sitten vielä vähän matkaa taitettuamme kyytiin survottiin vielä Soma huoltajansa kanssa. Viisi koiraa ja neljä ihmistä, hyvin mahtui. Kun sillisalaatti oli valmis, ajettiin satamaan jonottamaan laivaan. Laivamatka meni kerrankin ilman suurempia sählinkejä ja täytyy sanoa, että hytti on ihan loistava valinta myös lyhyellä laivamatkalla. Saa olla ihan omassa rauhassa, eikä tarvitse miettiä miten koirat pärjää kun ne voi ottaa hyttiin mukaan. Laivan suunta ei ollut mitenkään yllätyksellinen, sillä matkasimme jälleen Tallinnaan. Tällä kertaa matka suuntautui kuitenkin vielä yhden valtionrajan yli Latvian puolelle. Ajeltiin aika rauhaksiin Riikaan hotellille, jossa alkoi s

Mielestäni hyvä merkki siitä, milloin on aika niputtaa kesä blogikirjoitukseen, on se, kun lenkillä pari rusehtavaa lehteä lentää päin mäyräkoiran näköä. (tämän postauksen tullessa julkiseksi on lehtiä lentänyt päin mäyräkoiraa ja jopa belgiä huomattavasti useampia kuin pari) TOKO VANTAA + HYVINKÄÄ Piuha kävi tokoilemassa Vantaalla 2-tuloksen 3. sijalla, ei mennyt taaskaan ruutuun ei - huoh. Hyvin tahmeaa tekemistä, mutta hellekin oli melkoinen. Syyskuun puolella käytiin myös tsekkailemassa Hyvinkäällä ruudun löytämistaitoja, mutta eihän se taaskaan löytynyt ja lisäksi myös kaukot nollaantuivat. 3-tulos oli siis meidän kohtalo.  Molemmissa kokeissa tuomarina oli Susanna Berghäll. PÄRNU 1xRN 2xKV Sokan paluu kehiin! Mukana menossa myös Hera, Soma ja Piuha, sekä turisti-Aida. Majoituttiin siistissä kerrostalohuoneistossa, todella lähellä molempia näyttelypaikkoja. Koko viiden koiran setti tuli hienosti toimeen ja levottomia öitä ei juuri tarvinnut viettää. Käytiin parina ilt