Siirry pääsisältöön

Latvia

Sarjassamme asioita joita ei ollut tarkoitus toteuttaa ihan vielä, osa 238:

1000 kilometriä

Perjantaina 21.9. starttasi Öpelskin nokka aamuviiden huiteissa kohti PK-seutua. Yksin matkustaminen kun on mälsää niin poimittiin Sokan ja Piuhan seuraksi matkalta ensin Seri-labbis ja Fiksu-aussie kera kaksijalkaisten ja sitten vielä vähän matkaa taitettuamme kyytiin survottiin vielä Soma huoltajansa kanssa. Viisi koiraa ja neljä ihmistä, hyvin mahtui.

Kun sillisalaatti oli valmis, ajettiin satamaan jonottamaan laivaan. Laivamatka meni kerrankin ilman suurempia sählinkejä ja täytyy sanoa, että hytti on ihan loistava valinta myös lyhyellä laivamatkalla. Saa olla ihan omassa rauhassa, eikä tarvitse miettiä miten koirat pärjää kun ne voi ottaa hyttiin mukaan.

Laivan suunta ei ollut mitenkään yllätyksellinen, sillä matkasimme jälleen Tallinnaan. Tällä kertaa matka suuntautui kuitenkin vielä yhden valtionrajan yli Latvian puolelle. Ajeltiin aika rauhaksiin Riikaan hotellille, jossa alkoi sitten armoton koirien puunaus viikonlopun todellisia tarkoitusperiä varten. Koska puhtaasti lomamatkailu on jo niin nähty juttu niin jatkettiin tällä jo aika perinteisellä kaupunkiloma koiranäyttelyn yhteydessä-teemalla.

Koiran pesu näyttelyä edeltävänä iltana ei ole ikinä ollut suosikkiskenaarioita, mutta siihen puuhaan päädyin tällä kertaa vielä tuplaten, kun Piuhan lisäksi Sokka oli pesua vailla. Sokan pesu sinänsä on ihan helppo homma kun sen koko pesurituaaliin menee noin viisi minuuttia. Piuha taas on vähän haastavaampi koska karva pitää kuivata ja oikoa ja harjata ja niin edelleen... Lopulta päästiin kuitenkin ihan kohtuulliseen aikaan nukkumaan.

Meidän hotelli oli mukavan rauhallinen, mutta aamupalalla oli niin paljon porukkaa ettei meidän seurueelle meinannut löytyä tilaa laisinkaan. Myöskään mitään Pärnun reissun kaltaisia hienoja lenkkipaikkoja ei löydetty, mutta sentään vähän matkan päässä oli vähän rauhaisampi hiekkatie - joka tosin sekin meni junaradan vieressä. En muista koskaan nähneeni myöskään noin paljon koiria ja kissoja näillä reissuilla. Tuntui että vähän väliä pihoilla joko haukkui koira tai sitten jossain makasi kissa. Voin sanoa, että mäyräkoiran ulkoiluttaminen siinä kissavilinässä ei ollut miellyttävää. Niin ja koska koirat ja kissat on jo niin nähty juttu niin bongattiin me yksi ponikin. Se oli yksin kävelyllä junaradan vierellä.

Itse näyttelypaikka oli pienehkö maatalous(tms)messuhalli. Kehät olivat aika pieniä ja mattoja oli niukasti, isomman koiran kanssa oli aika vaikea liikkua kehässä jos halusi koiran menevän matolla. Meille kävi sikäli ihan loistava tuuri aikataulujen kanssa, että vaikka ei laitettu toiveita niin meidän rotumme olivat aika täydellisesti ajoitettu. Paimenet olivat kaikki samassa kehässä ja mäyräkoirat ja noutajat samassa. Mäyräkoiratkaan eivät yhtenäkään päivänä menneet belgien tai shelttien kanssa päällekäin eli ei tarvinnut yhtään sumplia, että kuka esittää minkäkin koiran.

Lauantain kehät

Mäyräkoirilla ja labradorinnoutajilla oli lauantaina tuomarina Jelena Kruus Virosta. Sokan kehä meni ihan hyvin, tosin Sokka ei ollut tavalliseen tapaan niin täynnä itseään kiertäessään kehää, mutta ehkä edellispäivän matkustus oli väsyttänyt sen. Tuomarin ilme oli suorastaan tyrmistynyt koskiessaan Sokkaan ja siinä kohtaa tiesin jo, että peli on menetetty. Sokalle napsahti H seuraavin saatesanoin:
"Hyvä tyyppi, oikea koko. Pää voisi olla tyypillisempi. Erinomainen niska. Ylälinjan tulisi olla oikeampi, takakorkea. Hyvät eturaajat, riittävästi rintakehää. Takakulmausten tulisi olla paremmat. Tyypillinen liikkuja."
Piuhan kehä meni ihan plörinäksi myöskin. Piuhaa ahdisti ja se ei oikein seisonut kunnolla. Tuomarille sanoi pienen murin. Belgien ja shelttien tuomari Miroslaw Redlicki Puolasta totesi Piuhan sentään edes sielän ERInomaisen arvoiseksi, kun Somalle taas näytettiin vielä tiukempaa otetta EH:n verran. Piuhan arvostelu:
"Oikea tyyli ja tasapainoinen kokonaisuus. Pitkä kapea pää, hyvät korvat ja ilme. Liian pitkä stoppi, hieman liian terävä kuono. Hyvä ylälinja, häntä ja takajalat liikkeessä. Hyvä turkki ja väri."
 Fiksulle tuomari ei ollut sen armollisempi ja myös Fiksu poistui pelkän EH:n kanssa kehästä. Seri oli ainoa jolla oli toivoa lauantaina: tuloksena ERI1 SA PN4. Paimenten tuomari Miroslaw Redliciki oli tarkka tuomari, liike tuntui olevan ratkaiseva tekijä ainakin Sokan ja Soman kohdalla.

Aina ei voi voittaa ja oli ihan opettavaista huomata, miten itselle ei enää pelkkä ERI riitä, vaikka ennen sekin oli ihan huikea saavutus ja sinänsä Piuhan historian huomioiden on edelleenkin.

Näyttelystä kurvattiin kaupan kautta hotellille, siellä vähän lepiä, shoppailureissu lähimpään kauppakeskukseen ja sitten vielä Riikan keskustaan syömään hyvää ruokaa.

Sunnuntain kehät

 Sunnuntai oli toivoa täynnä.

Meillä oli kehät ihan hullunkurisesti: Sokka aloitti aamulla kello 9:00 ja Piuhan vuoro oli vasta joskus kahden maissa. Lauantaista opittuani, sai Piuha jäädä autoon kun muiden koirien kanssa mentiin sisälle näyttelypaikalle. Autossa sillä oli varmasti paljon rauhallisempaa kuin näyttelyn vilinässä.

Sokan kehä naurattaa edelleen. Se esiintyi minusta paljon paremmin kuin lauantaina ja kokonaisuus miellytti myös tuomari Joan Walshia (Irlanti), sillä Sokka sai ERInomaisen ja VETERAANI SERTIN!! SA siivitti meidät myös paras narttu luokkaan, jossa Sokka jäi kolmanneksi takaliikkeidensä vuoksi, mutta ei ollut suinkaan silti viimeinen sillä SA:n arvoisia narttuja oli neljä kehässä. Ihan uskomatonta, että mun käyräkoipi meni aika perinteisen näyttelylinjaisen näköisen nartun ohi PN-kehässä! Uskomatonta on kyllä jo sekin, että kaikista maailman koirista Sokka sai SA:n. Tuomari saneli Sokasta näin:
"Hyvä tyyppi, oikea koko. Pää voisi olla tyypillisempi. Erinomainen niska. Ylälinjan tulisi olla oikeampi, takakorkea. Hyvät eturaajat, riittävästi rintakehää. Takakulmausten tulisi olla paremmat. Tyypillinen liikkuja."
Paimenilla oli tuomarina Anna Redlicka Puolasta. Piuha on joskus kaksivuotiaana käynyt murisemassa EH:n arvoisesti Mäntsälässä kyseiselle tuomarille. Jännitti vähän viedä sama koira samalle tuomarille. Nyt tosin käytös oli odotettavasti parempaa ja koira on kasvanut myös fyysisesti paljon. Myöskin lauantain laihan tulostason jäljiltä odotukset eivät sinänsä olleet korkeat myöskään Soman kohdalla.

Soman kehä meni aika hyvin, keskusteltiin sen kanssa pitkä tovi siitä, kuuluuko sheltin hännän pysyä alhaalla liikkeessä vai saako se nousta ylös kuin lippu konsanaan. Keskustelut ilmeisesti auttoi, sillä pystyin jopa vähän juoksemaan Soman kanssa kehässä. Ensin Soma todettiin ERInomaiseksi rotunsa edustajaksi, sitten se vielä voitti nuortenluokan. Paras narttu kehässä meinasi villiinnys iskeä, mutta Soman habitus puri tuomariin niin hyvin, että vielä sielläkin se käteltiin ensimmäiseksi! Sertitili Soman osalta siis avattu. Tässä vaiheessa meidän matkaseurue meinasi räjähtää riemusta, mutta onneksi heillekin hillintä löytyi ja saatiin vielä pidettyä ROP-kehässä pakka kasassa. Ja niin vain punakeltainen ruusuke heilahti siellä kohti Somaa ja näin ollen Soma avasi sertitilin lisäksi myös ROP-tilin! Huikea muhkea sininen <3

Fiksulle kävi taas kalpaten ja se sai vaan EH:n. Tuomarin hame oli kauhistuttava ja muutenkin aussietytön ajatukset oli jossain muualla. Labbis vetäisi taas pitkän korren: ERI2 SA PN4 SERT! Serillä oli huikea tuuri kun sen edelle menneillä koirilla oli kaikilla joko sertit kasassa tai eivät saaneet ottaa muista syistä vastaan.

Sitten tuli Piuhan vuoro. Lauantaina Piuha oli yksin kehässä, mutta nyt kehässä oli myös yksi uros. Selkeästi Piuhakin esiintyi lauantaita paremmin, mutta ei ihan priimasti. Sitä ällötti jostain syystä matto, jolla yritin sitä seisottaa. Tuomarille se ei sanonut mitään ja liikkeet meni mielestäni hyvin. Tuomarikin piti Piuhasta, sillä meille napsahti ERI ja SERT! Sitten ROP-kehässä Piuha vielä meni voittamaan uroksen, ihan ekaa kertaa! Tämä oli kolmas ROP Piuhalle, mutta ekaa kertaa se oikeasti pääsi kilpailemaan ROP-kehään ja vielä voitti. Piuhan arvostelu:
"Oikea tyyppi, feminiininen pää. Hieman heikko kuono. Hyvä niska ja ylälinja. Pysty olkavarsi, tyydyttävät takakulmaukset. Vapaat liikkeet. Erittäin hyvä luonne."
Olipahan siis huikea silaus näyttelypäivälle! Jäätiin luonnollisesti vielä ryhmiin, mutta sieltä ei odotetusti enää tullut sijoituksia. Piuha esiintyi siellä ehkä vielä hienommin kuin rotukehässä, mikä oli ihanaa koska pelkäsin, että kuulutukset ja muu hälinä vaikuttaa siihen negatiivisesti.

Loppureissu meni relatessa. Sunnuntaina käytiin taas Riikan keskustassa syömässä ja söin ensimmäistä kertaa burgeria kumihanskoilla. Esplanadi-puistossa käytiin ottamassa vähän kuvia ja sitten vain relattiin. Maanantaina lähdettiin yhdentoista maissa ihan rauhaksiin ajelemaan pohjoista kohti, Tallinnan päässä kävelytettiin koirat tuulen tuiverruksessa vanhan luostarin raunioilla ja sitten taas jonottamaan laivaan.

Kyllä meillä oli täyteen pakatusta autosta ja allekirjoittaneen kriiseilystä huolimatta huikea reissu, ihanat matkakumppanit ja viisaat koirat!

Piuha, Fiksu, Seri, Soma ja Sokka

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun