Helvetti.... vaikeaa... En haluaisi enää ikinä kirjoittaa tämmöistä, en enää ikinä...
Maukka päästettiin päivällä ikiuneen...
Oli väärin pitää sitä edes hengissä näin pitkään, päässä soi vain eläinlääkärin sanat "kyllä se tuosta tokenee" - ei vitussa olisi toennut. Koko ajomatka Kauhajoelle meni siinä että yritin vakuutella itselleni että tämä on ainoa oikea ja kaikkein reiluin ratkaisu, se aika tuntui ikuisuudelta ja sen aikana tuli mietittyä kaikenlaista. Jos sain hetken pidettyä itkun poissa, niin ei mennyt kauaa että se alkoi taas. Miten voikin välittää yhdestä pienestä kissasta näin paljon?
Olisi ollut vielä pahempaa pitää toista hengissä vielä huomiseen - niinkuin aluksi ajattelin "katsotaan vielä huomiseen ja jos ei mene paremmaksi niin sitten päästetään irti".
Vammat olivat todellisuudessa paljon pahemmat kuin mitä eilen annettiin ymmärtää, kallokin saattoi olla murtunut. Ensimmäinen piikki ei saanut kissaa kuukahtamaan, lihaksen aineenvaihdunta oli pysähtynyt, kaikki toiminta elimistössä oli jo keskittynyt sinne missä sitä eniten tarvitaan. Kissa oli jo alkanut kuihtua, ravintoa se ei pystynyt syömään, eikä myöskään juomaan mitään.Viimeinen piikki piti laittaa suoraan sydämeen, suonet olivat jo menneet niin huonoon kuntoon ettei niiden kautta onnistunut.
Toipuminen olisi ollut erittäin epätodennäköistä, kissa oli jo niin huonossa kunnossa, oli parempi päästää irti.
Kun kannoin kissaa eläinlääkäristä takaisin autoon, halusin vain herätä paskasta unesta ja huomata että mitään kamalaa ei ookkaan tapahtunut.
Maukka oli hyvä, ärsyttävä, mutta hyvä kissa. Se ei antanut kenenkään hyppiä silmille, sitä sai rapsuttaa vain silloin kuin hänen mielestään oli hyvä hetki. Se ei turhia hötkyillyt tai pyörinyt jaloissa, se oli mainio. Vaikka monesti olen todennut että siinäpä on tyhmä kissa kun on niin epäsosiaalinen, niin nyt sitä osaa arvostaa. Koko kissaa arvostaa eri tavalla, heti kun jotain menettää, niin sitä oppii oikeasti arvostamaan lienee valitettava tosiasia.
Jos voisin muuttaa menneisyyttä, muuttaisin, Maukka ei olisi koskaan päätynyt yksin ulos, Maukka olisi päässyt ulkoilemaan vain valjaissa/tarhassa vaikka aina vihasikin valjaita.
Ehkä tää tästä vielä joskus... Helmiina ei varmasti koskaan lähde pois mielestä eikä sydämestä, vaikkei ruumiillisesti läsnä enää olekaan.
Kiitos kaikesta, olit paras kissa <3
.jpg)
Helmiina 8.2009-29.3.2013
Maukka päästettiin päivällä ikiuneen...
Oli väärin pitää sitä edes hengissä näin pitkään, päässä soi vain eläinlääkärin sanat "kyllä se tuosta tokenee" - ei vitussa olisi toennut. Koko ajomatka Kauhajoelle meni siinä että yritin vakuutella itselleni että tämä on ainoa oikea ja kaikkein reiluin ratkaisu, se aika tuntui ikuisuudelta ja sen aikana tuli mietittyä kaikenlaista. Jos sain hetken pidettyä itkun poissa, niin ei mennyt kauaa että se alkoi taas. Miten voikin välittää yhdestä pienestä kissasta näin paljon?
Olisi ollut vielä pahempaa pitää toista hengissä vielä huomiseen - niinkuin aluksi ajattelin "katsotaan vielä huomiseen ja jos ei mene paremmaksi niin sitten päästetään irti".
Vammat olivat todellisuudessa paljon pahemmat kuin mitä eilen annettiin ymmärtää, kallokin saattoi olla murtunut. Ensimmäinen piikki ei saanut kissaa kuukahtamaan, lihaksen aineenvaihdunta oli pysähtynyt, kaikki toiminta elimistössä oli jo keskittynyt sinne missä sitä eniten tarvitaan. Kissa oli jo alkanut kuihtua, ravintoa se ei pystynyt syömään, eikä myöskään juomaan mitään.Viimeinen piikki piti laittaa suoraan sydämeen, suonet olivat jo menneet niin huonoon kuntoon ettei niiden kautta onnistunut.
Toipuminen olisi ollut erittäin epätodennäköistä, kissa oli jo niin huonossa kunnossa, oli parempi päästää irti.
Kun kannoin kissaa eläinlääkäristä takaisin autoon, halusin vain herätä paskasta unesta ja huomata että mitään kamalaa ei ookkaan tapahtunut.
Maukka oli hyvä, ärsyttävä, mutta hyvä kissa. Se ei antanut kenenkään hyppiä silmille, sitä sai rapsuttaa vain silloin kuin hänen mielestään oli hyvä hetki. Se ei turhia hötkyillyt tai pyörinyt jaloissa, se oli mainio. Vaikka monesti olen todennut että siinäpä on tyhmä kissa kun on niin epäsosiaalinen, niin nyt sitä osaa arvostaa. Koko kissaa arvostaa eri tavalla, heti kun jotain menettää, niin sitä oppii oikeasti arvostamaan lienee valitettava tosiasia.
Jos voisin muuttaa menneisyyttä, muuttaisin, Maukka ei olisi koskaan päätynyt yksin ulos, Maukka olisi päässyt ulkoilemaan vain valjaissa/tarhassa vaikka aina vihasikin valjaita.
Ehkä tää tästä vielä joskus... Helmiina ei varmasti koskaan lähde pois mielestä eikä sydämestä, vaikkei ruumiillisesti läsnä enää olekaan.
Kiitos kaikesta, olit paras kissa <3
.jpg)
Helmiina 8.2009-29.3.2013
Voi ei, hirrrveesti voimia sulle!♥ :(
VastaaPoistaVoimia hirmuisesti♥ :c
VastaaPoistaVoimia!<3
VastaaPoista