Team Sopivasti

Piuhan vuoden viimeinen näyttelykäynti oli viime viikonloppuna. Ilmoitin sen Tampereelle pitkän eipäsjoopas-väittelyn tuloksena australialaisen tuomarin Colleen Stoaten syynättäväksi. Odotuksia ei juuri ollut. Hyvän näyttelyviikonlopun viimeisteli vielä se, että Piuha päätti alkaa todella tunteella tiputtaa karvaansa ennen sitä. Jopa kauluksesta ja hännästä lähti tuppoja, kun kaulus on yleensä ollut se ainoa paikka mistä ei kunnolla karvaa lähde... Tampereelle matka kuitenkin alkoi sitten lauantaina, haettiin Amanda ja sheltti Soma asemalta ja ajeltiin majapaikkaamme yöksi. Heti ensimmäisenä kun astuimme ulos ovesta, juoksi joku ison staffin näköinen otus luoksemme vailla omistajaa tai hihnaa, varsinainen "Tervetuloa Tampereelle!"-hetki. "Tankin" kohtaamisesta selvittyämme käytiin lenkillä ja kaupassa, loput illasta ja vähän yöstäkin meni koirien puunaamiseen. Olin päättänyt, että pesen Piuhan näyttelyä edeltävänä iltana, joten niinhän siinä sitten oli tehtävä.

Sokka ja Piuha on käyneet molemmat ahkerasti kesäkuun jälken vähän kokeilemassa onneaan virallisissa koitoksissa. Yhteensä tokostartteja on kertynyt heinäkuu-marraskuu väliltä kuusi ja rally-tokoa yksi startti, Sokka kävi myös juoksemassa kolme starttia agilityä. Tulokset ja turinat lyhyesti aikajärjestyksessä: TOKO Sokka ALO - Hyvinkää 9.7.2017 - Tuomarina Susanna Berghäll Kipeän mäyrän (hammas) ja typerän ohjaajan surullinen yritelmä Paikalla makaaminen 6 Seuraaminen 8,5 Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8 Luoksetulo 0 Noutoesineen pitäminen 10 Kauko-ohjaus 6 Estehyppy 8 Kokonaisvaikutus 8,5 yht. 130,5p. ALO3 Piuha ALO - Nastola 15.7.2017 - Tuomarina Mari Väänänen Kuumasta kesäpäivästä ja huonoista valmisteluista huolimatta oman seuran kokeesta TK1 ! Paikalla makaaminen 10 Seuraaminen 9 Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8,5 Luoksetulo 10 Noutoesineen pitäminen 10 Kauko-ohjaus 7 Estehyppy 10 Kokona

Piuhan ensiaskeleet Viron maalla Kevään lopuilla heitettiin ilmoille villi ajatus: lähdettäisiinkö Viroon näyttelyyn? Pikainen kululaskelma ja monta puhelinsoittoa johti siihen päätökseen, että mikä ettei ja niin elokuussa lähdettiin kahden ihmisen ja neljän belgin voimin kohti Tallinnaa. Ennen päätöstä tehtiin myös tiukkaa tutkiskelua siitä, olisiko autoon edes mahdollista sujauttaa neljää koiraa niin, että saataisiin myös itsemme ja tavarat jotenkin järkevästi mahdutettua. Onnea on modailtava tilaihme, sillä epäilyistä huolimatta saimme iskettyä yllättävän mukavasti kaksi isoa häkkiä autoon, ja tilaa jäi vielä muullekin tavaralle. Syyt kieltäytyä reissuun lähtemisestä pienenivät siis huomattavasti. Töistäkin sain vapaata ihan tuosta noin vaan, joten olihan sitä pakko sitten lähteä. Hissinautintoja neljän koiran kanssa Piuha kävi heinäkuussa hakemassa passin ja matka alkoi sitten perjantaina elokuun 18. päivä kohti Helsinkiä ja laivamatkaa. Sompailtiin kuin idiootit

Pitkään lojui yksi tekstin puolikas luonnoksissa odottamassa loppuun kirjoitusta ja julkaisemista. Nyt kun kuukausia on mennyt monta, ajattelin kirjoittavani sen loppuun, mutta jätin sen tekemättä ja aloitin ihan uuden tekstin. Blogi on ollut pystyssä seitsemän vuotta, kertaakaan en ole voinut kirjoittaa kokonaista postausta eläinlääkärikäynneistä, mutta kaikki näköjään aikanaan! Tänä vuonna olen kurvannut eri eläinlääkärien pihaan yhteensä neljä kertaa. Normaalisti on tarvinnut käydä lähinnä rokotuksilla ja luustokuvissa, Sokan kanssa myös yksi tulehtunut kynsi ja virtsatulehdus on käyty hoidattamassa näiden vuosien aikana, Piuha ei ole käynyt edes sitä vähää lekurissa. Näistä tämän vuoden neljästä reissusta kaksi oli rutiinihommia, joten niillä on hyvä aloittaa: Piuha kävi heinäkuussa hakemassa passin Nastolan Viiksistä Hännäpäähän-eläinlääkäriasemalta. Miss P oli kerrankin fiksu tyttö, kun katseltiin sirut ja odoteltiin että eläinlääkäri saa passin kirjoitettua, niin paitsi

Kesäkuu on kovasti jo menossa ja tähän väliin lienee ihan hyvä vähän kertoa kuulumisia. Ihan hirveästi mitään jännittävää ei olla puuhailtu, mutta Piuha on käynyt kahdessa näyttelyssä ja Sokka tokokokeessa (!!), joten kerrottavaa löytyy. Aloitetaan vaikka Sokan tokokokeesta. On aivan järjettömän hieno tunne kun tehty työ palkitaan ja koira toimii lähes tulkoon juuri niin kuin sille on opetettu että tulee toimia. Huhtikuussa saatiin nauttia tästä tunteesta Sokan kanssa. Kokeessa tuomaroi Carina Savander-Ranne, todella miellyttävä tuomari ja oikeudenmukainen. Sokka oli viimeisenä suoritusvuorossa, ei ideaalia minulle, mutta ainakin oli mukavasti aikaa valmistella koira. Paikkis ei mennyt ihan putkeen, mutta ollaankin tehty todella vähän paikkistreenejä viimeisen vuoden aikana, ehkä kaksi ryhmäpaikkista. Sokka haisteli ja meni maahan vieressä olevan koirakon käskystä, odotettua sinänsä. Yksilösuoritus oli täyttä kultaa. Nurisemista oli kapulan pidossa (hyi ällöä), ja luo