Team Sopivasti

cAmanda Pöntynen Olen viime aikoina miettinyt aika paljon sitä, millainen itse olen kisaajana. Ja tietysti myös sitä, miten paljon kehitystä vuosien aikana on tapahtunut. Ensimmäistä näyttelyä (Sokan pentunäyttely Helsingin messukeskuksessa) edeltävän illan vietin migreenikohtauksen kourissa sängyn pohjalla ja viimeisimmässä näyttelyssä jännitys puri vasta juuri ennen kehää – ei kuitenkaan yhtä säälimättömästi vaan pelkkien vatsassa lentelevien perhosten muodossa.  c Johanna Mikkilä Tuloskeskeisyys on ehkä yksi suurimpia ongelmia kisakokemuksissani. En pysty olemaan ajattelematta, että nyt olisi pakko tehdä se ykköstulos tai nolla tai saada serti. Yleensä asetan realistisen tavoitteen, mutta salaa mieleni perukoissa kuitenkin haluan kuun taivaalta ja sitten taas petyn. Suosikkiesimerkkejä tästä on se, kun Piuha ei saakaan tiukaksi tietämältäni tuomarilta SA:ta tai huonon treenikauden jälkeen odotan tokokokeesta ihmeellistä onnistumista ja koira suorittaakin omalla tasollaa

Sarjassamme asioita joita ei ollut tarkoitus toteuttaa ihan vielä, osa 238: 1000 kilometriä Perjantaina 21.9. starttasi Öpelskin nokka aamuviiden huiteissa kohti PK-seutua. Yksin matkustaminen kun on mälsää niin poimittiin Sokan ja Piuhan seuraksi matkalta ensin Seri-labbis ja Fiksu-aussie kera kaksijalkaisten ja sitten vielä vähän matkaa taitettuamme kyytiin survottiin vielä Soma huoltajansa kanssa. Viisi koiraa ja neljä ihmistä, hyvin mahtui. Kun sillisalaatti oli valmis, ajettiin satamaan jonottamaan laivaan. Laivamatka meni kerrankin ilman suurempia sählinkejä ja täytyy sanoa, että hytti on ihan loistava valinta myös lyhyellä laivamatkalla. Saa olla ihan omassa rauhassa, eikä tarvitse miettiä miten koirat pärjää kun ne voi ottaa hyttiin mukaan. Laivan suunta ei ollut mitenkään yllätyksellinen, sillä matkasimme jälleen Tallinnaan. Tällä kertaa matka suuntautui kuitenkin vielä yhden valtionrajan yli Latvian puolelle. Ajeltiin aika rauhaksiin Riikaan hotellille, jossa alkoi s

Mielestäni hyvä merkki siitä, milloin on aika niputtaa kesä blogikirjoitukseen, on se, kun lenkillä pari rusehtavaa lehteä lentää päin mäyräkoiran näköä. (tämän postauksen tullessa julkiseksi on lehtiä lentänyt päin mäyräkoiraa ja jopa belgiä huomattavasti useampia kuin pari) TOKO VANTAA + HYVINKÄÄ Piuha kävi tokoilemassa Vantaalla 2-tuloksen 3. sijalla, ei mennyt taaskaan ruutuun ei - huoh. Hyvin tahmeaa tekemistä, mutta hellekin oli melkoinen. Syyskuun puolella käytiin myös tsekkailemassa Hyvinkäällä ruudun löytämistaitoja, mutta eihän se taaskaan löytynyt ja lisäksi myös kaukot nollaantuivat. 3-tulos oli siis meidän kohtalo.  Molemmissa kokeissa tuomarina oli Susanna Berghäll. PÄRNU 1xRN 2xKV Sokan paluu kehiin! Mukana menossa myös Hera, Soma ja Piuha, sekä turisti-Aida. Majoituttiin siistissä kerrostalohuoneistossa, todella lähellä molempia näyttelypaikkoja. Koko viiden koiran setti tuli hienosti toimeen ja levottomia öitä ei juuri tarvinnut viettää. Käytiin parina ilt

c Amanda  Salpausselän kennelpiirin piirinmestaruustoko 16.9. Piuha kävi tokoilemassa piirinmestaruuskilpailuissa osana LKK:n joukkuetta. Tuomarina avoimessa luokassa oli Tuire Marjamäki. Fiilis ennen paikkista oli kammottava, koska viime kokeessa ja kenraalitreenejä edeltäneissä treeneissä se mokasi sen. En muista milloin paikkis olisi jännittänyt niin paljon kuin se nyt jännitti, ehkä silloin aikoinaan Sokan ensimmäisissä tokokokeissa? Luotto koiraan oli siis täysin kadonnut. Kaikesta huolimastta Piuha istui tyynesti ja piti asennon koko liikkeen ajan. Tuomari oli kanssani yhtä mieltä siitä, että liike oli ehdottomasti kympin arvoinen! Piuha oli avoimessa luokassa viimeisenä, josta löytyy sekä hyviä, että huonoja puolia. Hyvänä puolena on se, että koiran ehtii hyvin nollamaan ja lepuuttamaan ennen yksilösuoritusta, mutta toisaalta taas odottelu voi myös hyvin tehokkaasti väsyttää koiran. Minulle on yleensä myös vaikeaa arvioida, miten paljon aikaa tarvitsen koiran valmiste

Piuhan ei ikinä pitänyt mennä luonnetestiin, koska pelkäsin sen menevän rikki siitä. Suunnitelmat kuitenkin muuttuu ja niin koitti syyskuun ensimmäinen päivä ja Piuha suoritti luonnetestin! Piuha suoriutui odotettua paremmin, paukkuihin se reagoi yllättävän paljon, mutta kokonaisuutena aika huikea suoritus. Pitemmittä puheitta tässä Piuhan osa-aluepisteet: Toimintakyky +1a Kohtuullinen   Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty Taisteluhalu +2b Kohtuullisen pieni Hermorakenne +1a Hieman rauhaton Temperamentti +2 Kohtuullisen vilkas Kovuus +1 Hieman pehmeä Luoksepäästävyys +2b Luoksepäästävä, hieman pidättyväinen Laukauspelottomuus ++ Laukauskokematon Tuloksena siis hyväksytty luonnetesti pistein 144! Ja tässä video:

Pikakuulumisia blogin eheyttämisen kunniaksi! Terveys Piuha kuvattiin toukokuun lopussa uudelleen kyynäristä ontumisen ja mielenkiinnon vuoksi. Tulos sama vanha 1/2 mikä oli samalla turhauttavaa ja helpottavaa. Ontuminen oli luonnollisesti jo mennyt ohi kuvauspäivänä, mutta tulipahan tsekattua. Jäykkyys on jatkunut, mutta ontumista en ainakaan niin selkeänä ole huomannut kuin mitä se oli ennen eläinlääkäriä. Reissut Lisäksi ollaan reissattu Piuhan kanssa! Latviaan tammikuussa, Tallinnaan helmikuussa ja maaliskuussa Narvaan: Liettua ERI SERT VARACACIB ERI SERT CACIB ROP Tallinna ERI1 SA PN3 VARACACIB Narva  ERI1 SA SERT CACIB ROP Toko Molemmat koiraset käväisivät Tampereella tokokokeessa alkuvuodesta, Piuhan koe meni lähinnä plörinäksi, mutta Sokka oli loistava, mäyräkoiramaiseen tapaansa :) Tuomarina oli Ralf Björklund. Sokka ALO1 187p, KP 1.sija ja KOULUTUSTUNNUS! Piuha AVO3 201p, 3. sija Piuhaa ahdisti ja Sokka päätti hypyn alussa tiirailla lähinnä lintu