Siirry pääsisältöön

Kun osaaminen ei riitä

c Amanda

 Salpausselän kennelpiirin piirinmestaruustoko 16.9.

Piuha kävi tokoilemassa piirinmestaruuskilpailuissa osana LKK:n joukkuetta.
Tuomarina avoimessa luokassa oli Tuire Marjamäki.

Fiilis ennen paikkista oli kammottava, koska viime kokeessa ja kenraalitreenejä edeltäneissä treeneissä se mokasi sen. En muista milloin paikkis olisi jännittänyt niin paljon kuin se nyt jännitti, ehkä silloin aikoinaan Sokan ensimmäisissä tokokokeissa? Luotto koiraan oli siis täysin kadonnut. Kaikesta huolimastta Piuha istui tyynesti ja piti asennon koko liikkeen ajan. Tuomari oli kanssani yhtä mieltä siitä, että liike oli ehdottomasti kympin arvoinen!

Piuha oli avoimessa luokassa viimeisenä, josta löytyy sekä hyviä, että huonoja puolia. Hyvänä puolena on se, että koiran ehtii hyvin nollamaan ja lepuuttamaan ennen yksilösuoritusta, mutta toisaalta taas odottelu voi myös hyvin tehokkaasti väsyttää koiran. Minulle on yleensä myös vaikeaa arvioida, miten paljon aikaa tarvitsen koiran valmisteluun ja virittelyyn suoritusta varten ja tuntui taas siltä, että otin sen vähän turhan aikaisin autosta pois.

Piuha oli ennen omaa vuoroa todella hyvän tuntuinen, se teki nopeita maahanmenoja ja palkkasin sille niitä, sekä istumaannousuja ja yhden liikkeestä seisomisen kiertovaiheen. Tuntui hyvältä ja pääsinkin pitkästä aikaa astumaan kehään itsevarmasti.

Meidän vuorolla tietenkin iski aukealle kentälle tuulen tuiverrus ja kehänauha alkoi lepattamaan. Kehänauhan liike on aina ollut Piuhalle todella vaikea häiriö ja se jopa ahdistuu siitä. Tälläkin kertaa homma kaatui kehänauhan lepatukseen suurimmaksi osaksi. Piuha pystyi tekemään kaikki liikkeet yllättävän hyvin, mutta jo pelkästään korvien asennosta näki, että sitä ahdisti.

Hyppy oli muuten taattua laatua, mutta loppuperusasento oli vino. Kaukoissa varmistelin ja annoin ihan järkyttävän voimakkaan maahan käskyn, vaihdot itsessään oli yllättävänkin hyviä! Noudossa Piuha sekoili palautuksessa ja seisomisen mokasi (liikkui kun palasin sitä kohti) vaikka sekin on ollut sillä aika vahva liike. Seisomisen mokasta itse muserruin täysin, piti käyttää kaikki tahdonvoima siihen, että pystyi jatkamaan suoritusta.

Luoksetulo oli siisti, en muista mistä tuomari rokotti puoli pistettä siinä. Siinä vaiheessa kun itse hajosin, alkoi tuomari ja liikkuri yrittää lohdutella minua ja tulivat aika lähelle ja sitten Piuhaa taas ahdisti lisää. Luoksarin jälkeen tehtiin merkin kierto, siinä tein itse selkeästi mokan! Pyysin jo ennen oikeaa rintamasuuntaa ja lähetyskohtaa Piuhaa merkkaamaan kierron ja se sitten merkkasi lähetyslinjan merkkinä olleen kartion kehänauhan päältä. Pyysin merkkaamaan vielä uudestaan ison kartion ja Piuha merkkasikin sen kaksi kertaa, mutta ei sitten osannut luopua siitä vaan kiersi sen ensin. Piuhan bravuuriliike meni siis nollaksi. Kaiken huipuksi kun korjasin sen, niin Piuha löysi merkin mutta jäi PATSASTELEMAAN merkin luo...

Merkin jälkeen käännyttiin 180 astetta ja vuorossa oli ruutu. Sain Piuhan viriteltyä siihen mielestäni hyvin ja kuin ihmeen kaupalla ruutu löytyi! Maahanmeno oli hidas ja Piuha myös vähän haisteli mutta halleluja se löytyi! Ruutu oli kaikenlisäksi aika vaikea, vaalea nauha, limet kartiot ja kehänauha heti ruudun takana. Liikkeestä istuminen oli vähän hidas ja seuraamisen peruutuksen jälkeen Piuha ei muistanut itse istua.

Ihan törkeän hyvä harjoitus henkisesti ja pystyinkin yllättävän hyvin skarppaamaan itseni vaikka romahdus tapahtuikin. Täytyy myös sinänsä olla ylpeä koirasta, sillä Piuhakin pystyi tekemään kaikki jutut lamaantumatta täysin vaikka sitä ahdistikin!

Piuha jää nyt viimeistään syyskuun lopussa pienelle mietintäpaussilla. Tähtäimessä on yhdet rallykokeet, sinne saatetaan vielä mennä, mutta nyt on pakko ottaa vähän pakkia ja miettiä miten opetan koetilanteet sellaisiksi, että esimerkiksi vire kantaa. Ehkä opetetaan parempi kaukopalkka ja sitten paljon häiriötreenejä helpoille asioille ja paljon palkkaa. Piirinmestiksissä Piuhaa auttoi todella paljon edellisen päivän nälkälakko, sille sai ihan erilaisen mielialan tekemiseen kun sillä oli oikeasti nälkä. Siispä mietintämyssy päähän!

Pisteet:

  • Paikkis 10
  • Seuraaminen 9
  • Liikkeestä seisominen 5
  • Luoksari 9,5
  • Liikkestä istuminen 9,5
  • Ruutu 8
  • Nouto 7
  • Kaukot 7
  • Hyppy 9
  • Merkin kierto 0
  • Kokonaisvaikutus 5
  • yht. 229,5p AVO2
Suoritus videolla (kiitos Minna!): 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi