Siirry pääsisältöön

Tarinoita sairastuvalta


Pitkään lojui yksi tekstin puolikas luonnoksissa odottamassa loppuun kirjoitusta ja julkaisemista. Nyt kun kuukausia on mennyt monta, ajattelin kirjoittavani sen loppuun, mutta jätin sen tekemättä ja aloitin ihan uuden tekstin.

Blogi on ollut pystyssä seitsemän vuotta, kertaakaan en ole voinut kirjoittaa kokonaista postausta eläinlääkärikäynneistä, mutta kaikki näköjään aikanaan!

Tänä vuonna olen kurvannut eri eläinlääkärien pihaan yhteensä neljä kertaa. Normaalisti on tarvinnut käydä lähinnä rokotuksilla ja luustokuvissa, Sokan kanssa myös yksi tulehtunut kynsi ja virtsatulehdus on käyty hoidattamassa näiden vuosien aikana, Piuha ei ole käynyt edes sitä vähää lekurissa. Näistä tämän vuoden neljästä reissusta kaksi oli rutiinihommia, joten niillä on hyvä aloittaa:

Piuha kävi heinäkuussa hakemassa passin Nastolan Viiksistä Hännäpäähän-eläinlääkäriasemalta. Miss P oli kerrankin fiksu tyttö, kun katseltiin sirut ja odoteltiin että eläinlääkäri saa passin kirjoitettua, niin paitsi että se ei kyllä millään halunnut maata rauhassa vaan mieluummin pysyi niin sanotusti hälytystilassa. Noh ei ainakaan murissut. Piuha tarvitsi passin tulevia ulkomaanreissuja varten, niistä kirjoitan ehkä myöhemmin lisää erikseen. Hintaa tuli 55 euroa, mikä kirpaisi, mutta lähimmällä eläinlääkärillä hinta olisi ollut noin 20 euroa enemmän.


Toinen rutiinitoimenpide oli Sokan rokotukset, jotka siis itseasiassa ehtivät jopa vanhentua ennenkuin tajusin, että hei tää koirahan täytyy joskus rokottaa! Sokan kanssa tehtiin maakuntamatkailu reissu aurinkoiseen Klaukkalaan, sillä joskus reilusti yli vuosi sitten voitin rokotuslahjakortin eläinlääkäriasema Taikatassuun. Oli hauskaa käydä Klaukkalassa, kun pääsi ajelemaan tokonuorten takia tutuiksi tulleita teitä. Sokka oli jotenkin ahdistunut eläinlääkärin pöydällä, eikä meinannut edes syödä. Selvittiin kuitenkin takaisin Lahteen ehjin nahoin.

Rutiinikäynnit eivät kuitenkaan riittäneet, vaan Sokka on tehnyt kaksi muutakin visiittiä eläinlääkärille:

Heinäkuussa Sokka oli Hyvinkäällä tokokokeessa ja ennen suoritusta leikitin sitä ulkona parkkiksella, tuloksena yksi katkennut hammas ja kipeä mäyrä. Luonnollisesti hammas piti sitten käydä poistattamassa ja käytiinkin Lahden Evidensiassa laihduttamassa lompakkoa. Sokan hampaiden kuntoa kehuttiin, eikä siltä jouduttu edes poistelemaan hammaskiveä. Operaatio maksoi kaikkineen 361 euroa. Sokka oli melkoisen töttöröö-loppupäivän, mutta toipui hienosti ja jäljelle jäi näin lumoava jääkiekkoilijanhymy:


Toinen lekurireissu tehtiin tovi sitten lokakuussa. Sokan tyrä alkoi näyttää huolestuttavalta ja varasinkin ajan sen leikkaukseen kaupungin eläinlääkärille. Saatiin tosi nopeasti aika, kun soitin maanantaina niin tiistai-aamuna oltiin jo vastaanotolla. Jätin nukkuvan koiran eläinlääkärin hoteisiin ja lähdin käymän kaupassa ja siitä sitten vielä kotiin odottelemaan. Odotus oli pitkä ja tuskallinen, syykin paljastui, kun lopulta pääsin hakemaan koiraa: leikkaus ei ollut ihan niin helppo kuin oli odotettu.

Sokalla oli kiinnitynyt jo vatsapaitaa tyräpussiin eli oli siis korkea aika leikata nappi pois mahasta. Lisäksi leikatessa ihonalaiskudokset olivat vuotaneet syystä x paljon ja verta oli mennyt vatsaonteloon, siinä olisi ollut mahdollinen antibioottien paikka, mutta onneksi niitä ei ole tarvittu. Mäyrä kuitenkin selvisi leikkauksesta kohtalaisen ehjänä, hämmentävän suuren napanapin tilalle siirrettiin yksi nisä ja haava on parantunut hienosti.

Sokalle shoppailtiin pari vauvojen bodya haavan suojaksi ja lisäksi sillä oli ensimmäiset yöt myös tötterö päässä, bodyyn puettu mäyräkoira oli ehkä söpöimpiä näkyjä mitä voi olla.

Sokka söi kipulääkkeitä viisi päivää leikkauksen jälkeen, välillä se oli selvästi kipeän oloinen, mutta oli kuitenkin virkeä ja ruoka maistui entiseen tapaan. Pienellä liikunnalla ja lähinnä sisällä oleskellessaan Sokka oli aina hirveän iloinen kun se pääsi ulos. Nyt kun leikkauksesta on kohta kuukausi, lenkkeilee Sokka jo normaalisti muiden mukana ja sadesäällä ulkoilu on jälleen menettänyt hohtonsa mäyrän silmissä.

Sokan potilasgalleria (varoitus: kuvia myös haavasta, jos ällöttää, älä katso):

Napa leikkausta edeltävänä iltana.

Uupunut ja viluinen Sokka matkalla kotiin

Hera ja Sokka tekemisissä ensikertaa leikkauksen jälkeen
Haava 3 päivää leikkauksen jälkeen
Kauhistunut mäyräkoira siteen vaihtamisen jälkeen
4 päivää leikkauksen jälkeen
Bodyn ollessa pesussa haavalle yritettin keksiä muuta suojaa.
Tyylitietoinen mäyräkoira
9 päivää leikkauksesta
Toivonmukaan tämän vuoden eläinlääkärikäynnit jäivät tähän ja selvitään viimeisistä kuukausista ehjin nahoin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi