Eli meidän viimeinen tokonuorten valmennusleiri. (Hahhah olin vahingossa julkaissut tämän keskeneräisenä enkä edes huomannut :D) Kuvat taitaa olla kaikki Hannan ottamia :)
Tällä kertaa perjantai aloitettiin Anna Boströmin luennolla koiran fysiikasta ja tokokoiran huoltamisesta, jonka jälkeen käytiin tekemässä käytännöntreeni luentoon liittyen.
Mitään hirveän uutta ja ihmeellistä ei tullut esille, lähinnä lisävahvistusta sille, ettei tokokaan ole ihan kevyttä hommaa (toki vaikka agilityyn verrattuna on) ja sille, että myös tokokoiria on ihan perusteltavaa huoltaa. Toko on toispuoleinen laji ja liikkumaan luotu eläin joutu tekemään aika paljon paikoillaa, seuraamisessa kaula ihanteellisessa tapauksessa kokoajan samalla paikalla jne.
Käytännöntreeneissä kokeiltiin erilaisia pienia harjotteita, lähinnä taivutuksia eri suuntiin.
Kouluttajina tällä kertaa meillä oli Oili Huotari ja aikaisemmiltakin leireiltä tuttu Pernilla Tallberg.
Lauantaina aloitettiin Pernillan treeneillä, Sokan kanssa pähkäiltiin seuraamista ja maasta nousemisia.
Seuraamiset ei kuulemma olleet niin kamalia kuin mitä mun selityksistä olis voinut luulla! :D Noh tällä kertaa Sokka olikin tavallista parempi. Näytettiin siis alkuun lyhyt suoraa-täyskäännös-suoraa-pätkä. Ennen täykkäriä oli väljä, mutta käännöksen jälkeen paransi. Tuli siis kuitenkin jonkin verran ongelmakohtia esille (paikka elää). Oikotietä onneen ei löydetty, mutta apuja kylläkin.
Askelsiirtymät, paikoillaan käännökset ja parin askeleen pätkät on hyvä treeni, sitä ollaan siis tehty jo ikuisuus! Uutena oli vauhdista mukaan otto, peruutetaan, ohjataan koira sivulle ja lähdetään liikkeelle, heti oikeasta paikasta palkka ja tästä pidennetään matkaa jne. Ollaan me näitä kyllä joskus tehty, mutta en ole jostain syystä ajatellut sitä kovin hyödykkäänä. Perusasento-juttuja tehdessä pitää muistaa edelleen vaatia se oikea paikka eikä lipsua siitä.
Maasta nousut on kyllä oikea murheenkryyni. Tehtiin ensin ihan normi treeninä, sieltähän se pompsahti iloisesti ylös kun pyysi. Tästä voidaankin sitten päätellä, että kyse ei niinkään ole kokonaisvaltaisesta ongelmasta, vaan koetilanteeseen liittyvästä ongelmasta.
Kokeenomaisuutta lähdettiin hakemaan niin, että ensinnäkin yritin psyykata itseäni sellaiseen kokeista tuttuun jännittyneeseen tilaan. Mentiin Sokan kanssa "kehän" ulkopuolelle, josta Pernilla sitten kutsui meidät kehään. Tehtiin alkuun kokeenomaisesti luoksetulo (oli muuten hyvä!), josta palkattiin samallailla kuin kokeessa.
Tästä jatkettiin sitten liikkeestä maahanmenoon. Maahanmeno itsessään oli ihan hyvä, eikä seuraaminenkaan ollut niin kamalaa kuin normaalisti, mutta ei se sieltä maasta sitten noussut! Yritettiin uudestaan, taaskaan en noussut, taisin pyytää uudestaan ja nousi, josta laimea "hyvä" ja taas uusiksi. Kolmannella nousi ekalla käskyllä ja siitä sai kunnon palkan.
Tästä jatketaan niin, että aina kun koira mokaa, niin otetaan koko liike uusiksi, nousemattomuudesta voi huomautaa. Ja erityisesti kokeenomaista treeniä.
Tämä treeni oli jo aika silmiä avartava! Heti kun ruvettiin puuhailemaan kokeenomaista koira "katosi". Sokka ei keskittynyt, haahuili, lisäksi muutenkin kun tekeminen loppui niin oli Sokan mielestä rallatteluaika.
Oilin kanssa paneuduttiin hallintaongelmiin. Selitin ongelman ja ruvettiin puuhastelemaan.
Treenattiin kontrollia heittämällä lelu, jonka koira sai hakea, mutta se piti kuitenkin tuoda takaisin. Tehtiin ensin pari kertaa niin, että koira sai hakea (Sokka oli hyvin iloinen kun sai juosta possun perään) ja tämän jälkeen koira pysäytettiin ennen lelua. Sokka jatkoi aluksi useampaan otteeseen lelulle, tähän puututtiin lähtemällä koiran perään ja torumalla sitä. Ei vihaisesti, mutta päättäväisesti. Koira tuotiin pannasta takaisin lähtöpaikkaan, lelu jäi sinne mihin se heitettiin. Onnistuneesta pysähdyksestä palkattiin. Tässä voi käyttää myös apparia, jos harjoitus tuntuu hirveän vaikealta. Meillä ei ollut apparia. Sokan kanssa tehtiin myös niin, että jos se pysäytyskäskyn jälkeen näytti pysähtymisen merkkejä, sanottiin uusi käsky. Ihanne olisi tietysti se, että koira olisi aina sen verran kuulolla että heti ekalla käskyllä pysähtyisi kunnolla.
Tämän jälkeen tehtiin houkuttelutreeni. Oili houkutteli Sokkaa namilla. Koira jätettiin istumaan, ja mentiin kauemmas ja kutsuttiin. Appari oli koiran luoksetulolinjan vieressä, näin:
Appari
Koira--------------> Ohjaaja
Eli koiran piti blokata houkutus ja tulla siitä huolimatta siivosti sivulle. Sokalla menestys oli vaihtelevaa, se teki todella hyviä ohituksia ja pari kertaa taas oli ihan varma, että juuri Oilin luo hänen oli mentävä. Noh, jatketaan näitä(kin) treenejä :D
Sunnuntaina aloitettiin Oilin kanssa liikkeestä seisomisella.
Heti alkuun mokasin itse, kun näytettiin kokonaisena liikkeenä seisominen. Kun olin palaamassa koiran viereen (hyvän) stopin jälkeen, se liikkui ja huomautin siitä sille. Sain nootia siitä, että kun treenaan stoppia, en voi huomautella paikoillaan pysymisestä.
Treenattiin seisomista niin, että itse peruutin, hyvistä stopeista palkka, huonoista oho ja uusiksi niin, että annettiin apuja. Sokka teki aika vaihtelevasti, välillä hyviä, välillä huonoja. Myös Sokan ah niin ihana ongelma koettiin tässä treenissä, kun yhden stopin jälkeen en ihan ollut varma, oliko se hyvä vai huono, enkä selkeästi huomauttanut tai kehunut, niin Sokka lähti sitten iloisena juoksemaan ympäri hallia (y)! Sinänsä tämä ei haitannut tai harmittanut niin paljoa kuin yleensä, koska nyt pystyin nimeämään sen tietyn kohdan, mikä johti pois juoksemiseen, wuhuu! Eli kun en selkeästi kertonut sille, oliko se ollut hyvä vai huono, niin pieni Käyris päätti haistattaa paskan koko hommalle.
Kriteeri siis pitäisi olla selkeämpi, meidän pitää ruveta harrastamaan näinollen paljon apparitreenejä! Mä en itse aina meinaa nähdä, oliko stoppi hyvä vai huono, niin siinäkin olisi hirmu kätevää jos joku muukin katsoisi sitä stoppia :D
Pernillan kanssa tehtiin merkin kiertoa, tunnaria ja sitä maasta nousemista.
Sokan ongelma merkin kierrossa on ollut keilailu, se ei meinaa ymmärtää, että merkki pitäisi kiertää. Se yrittää keilata tai jopa ottaa suuhun, lukuisat kerrat kiertoa treenatessa olen saanut huomautella siitä, kun kiertämisen sijaan koira vaan läiski merkkiä tassuillaan...
Treenattiin käsiohjauksella, tehtiin tehtävästä helpompi. Tehtiin sekä isolla, että pienellä tötsällä ja lähdettiin vähän vähentämään apujakin jo. Tästä jatketaan pidentämällä matkaa ja vähentämällä apuja. Kaiken kokoisilla tötsillä on syytä harjoitella. Keilailuun pitää myös puuttua.
Tunnaria ei olla paljoa treenailtu, mutta ongelmana on ollut se, ettei Sokka haistele. Ollaan tehty niin, että oon piilottanut tunnarin pihalle ja nyt viimeinen yritys oli aika villi "Heitä lattialle kasa kapuloita ja oma keskelle", jossa tämä haistelemattomuus tuli hyvin esiin.
Nyt tehtiin hallissa sisällä niin, että yksi oma tunnari piilotettiin ruutunauhan syövereihin. Sokka oli aluksi ihan pihalla siitä, mitä oltiin tekemässä ja sitä piti vähän auttaa näyttämällä kapulaa. Saatiin nenä aika kivasti päälle tällä treenillä.
Tunnarin jälkeen taas kerran maasta nousemisia. Haettiin kokeenomaisuutta häiriökäskytyksillä ja kehään tulolla. Taas saatiin ongelma esille, kun ei nouse niin ei nouse :( Sokka ei pahemmin ole reagoinut muiden käskytyksiin paikkiksissa, mutta nyt kun tehtiin mielikuvituskoirien kanssa paikkis (Pernilla siis käskytti vain ilmaa) niin Sokka reagoi, mikä on sinänsä vähän hassua.
Tässä treenissä plussaa oli se, että koira oli näppylöissä :D
Lauantaina meillä oli myös Tokonuorten historian ensimmäinen möllitoko! :D Se oli yllätys kaikille, mutta varmasti hyödyllinen. Kaikki suorittivat kolme luokkansa mukaista liikettä ja tietysti paikallamakuun. Paikkiksen lisäksi kaikki tekivät noudon (ALOssa kapulan pito) ja seuraamisen, sekä yhden vapaavalintaisen. Me valittiin hyppy. Oili liikkuroi ja Pernille tuomaroi, pisteitä ei jaettu, mutta kaikille kirjoitettiin henkilökohtainen palaute.
Sokka oli yllättävän hyvin mukana, kokeenomaisessa treenissä esille tulleet hallintaongelmat kummitteli mielessä, mutta koira ei onneksi lähtenyt pois kehästä vaikka vähän haahuilikin! :)
Seuraaminen oli aika kamala, Sokka ei jostain syystä meinannut ottaa perusasentoja ollenkaan ja juoksussa lähti taas lentoon. Kapulan pidossa Sokka ei yllätys-yllätys meinannut ottaa kapulaa suuhunsa, oli vissiin vähän yököttävä juttu.
Palautteeksi me saatiin liian voimakas istu-käsky paikkiksessa (Sokka ei taaskaan noussut ekalla, toka käsky oli sitten jo turhan voimakas, muuten oli hieno makuu) ja jo mainitsemani haahuilu. Hypyssä lisäksi olisi saanut olla enemmän vauhtia (tulee yhden pätkän ravilla) ja kapulan pito muuten siisti, mutta kapulan ottaminen ei ihan mennyt nappiin.
Oli kyllä kokonaisuudessaan jotenkin tosi silmiä avaava setti treenejä! :D Periaatteessa ihan peruskamaa, mutta silti omassa päässä jotenkin jumittanut näiden kohdalla. Saatiin hyviä vinkkejä hallintaan ja vähän löydettiin syitä erilaisille hölmöilyille, jolloin niihin päästään puuttumaankin paremmin, jes!
Sunnuntaina yritettiin pakkautua neljän koiran ja ihmisen voimin mun autoon, ei onnistunut :D Onneksi saatiin osa toiseen autoon niin pääsivät Hanna&Nelli, sekä Kukkis&Lyyli (ja Rilla) bussiasemalle.
Mirka tuli mun kyydissä kotiin ja rentouttavasti normaalisti vähän yli tunnin matka venyi yli kaksi tuntiseksi, kun navigaattori päätti, että vähän pidempi reitti on paljon kivempi eikä uskallettu sitten itse yrittää oikealle reitille takaisin :D
Tällä kertaa perjantai aloitettiin Anna Boströmin luennolla koiran fysiikasta ja tokokoiran huoltamisesta, jonka jälkeen käytiin tekemässä käytännöntreeni luentoon liittyen.
Mitään hirveän uutta ja ihmeellistä ei tullut esille, lähinnä lisävahvistusta sille, ettei tokokaan ole ihan kevyttä hommaa (toki vaikka agilityyn verrattuna on) ja sille, että myös tokokoiria on ihan perusteltavaa huoltaa. Toko on toispuoleinen laji ja liikkumaan luotu eläin joutu tekemään aika paljon paikoillaa, seuraamisessa kaula ihanteellisessa tapauksessa kokoajan samalla paikalla jne.
Käytännöntreeneissä kokeiltiin erilaisia pienia harjotteita, lähinnä taivutuksia eri suuntiin.
Kouluttajina tällä kertaa meillä oli Oili Huotari ja aikaisemmiltakin leireiltä tuttu Pernilla Tallberg.
Lauantaina aloitettiin Pernillan treeneillä, Sokan kanssa pähkäiltiin seuraamista ja maasta nousemisia.
Seuraamiset ei kuulemma olleet niin kamalia kuin mitä mun selityksistä olis voinut luulla! :D Noh tällä kertaa Sokka olikin tavallista parempi. Näytettiin siis alkuun lyhyt suoraa-täyskäännös-suoraa-pätkä. Ennen täykkäriä oli väljä, mutta käännöksen jälkeen paransi. Tuli siis kuitenkin jonkin verran ongelmakohtia esille (paikka elää). Oikotietä onneen ei löydetty, mutta apuja kylläkin.
Askelsiirtymät, paikoillaan käännökset ja parin askeleen pätkät on hyvä treeni, sitä ollaan siis tehty jo ikuisuus! Uutena oli vauhdista mukaan otto, peruutetaan, ohjataan koira sivulle ja lähdetään liikkeelle, heti oikeasta paikasta palkka ja tästä pidennetään matkaa jne. Ollaan me näitä kyllä joskus tehty, mutta en ole jostain syystä ajatellut sitä kovin hyödykkäänä. Perusasento-juttuja tehdessä pitää muistaa edelleen vaatia se oikea paikka eikä lipsua siitä.
Maasta nousut on kyllä oikea murheenkryyni. Tehtiin ensin ihan normi treeninä, sieltähän se pompsahti iloisesti ylös kun pyysi. Tästä voidaankin sitten päätellä, että kyse ei niinkään ole kokonaisvaltaisesta ongelmasta, vaan koetilanteeseen liittyvästä ongelmasta.
Kokeenomaisuutta lähdettiin hakemaan niin, että ensinnäkin yritin psyykata itseäni sellaiseen kokeista tuttuun jännittyneeseen tilaan. Mentiin Sokan kanssa "kehän" ulkopuolelle, josta Pernilla sitten kutsui meidät kehään. Tehtiin alkuun kokeenomaisesti luoksetulo (oli muuten hyvä!), josta palkattiin samallailla kuin kokeessa.
Tästä jatkettiin sitten liikkeestä maahanmenoon. Maahanmeno itsessään oli ihan hyvä, eikä seuraaminenkaan ollut niin kamalaa kuin normaalisti, mutta ei se sieltä maasta sitten noussut! Yritettiin uudestaan, taaskaan en noussut, taisin pyytää uudestaan ja nousi, josta laimea "hyvä" ja taas uusiksi. Kolmannella nousi ekalla käskyllä ja siitä sai kunnon palkan.
Tästä jatketaan niin, että aina kun koira mokaa, niin otetaan koko liike uusiksi, nousemattomuudesta voi huomautaa. Ja erityisesti kokeenomaista treeniä.
Tämä treeni oli jo aika silmiä avartava! Heti kun ruvettiin puuhailemaan kokeenomaista koira "katosi". Sokka ei keskittynyt, haahuili, lisäksi muutenkin kun tekeminen loppui niin oli Sokan mielestä rallatteluaika.
Oilin kanssa paneuduttiin hallintaongelmiin. Selitin ongelman ja ruvettiin puuhastelemaan.
Treenattiin kontrollia heittämällä lelu, jonka koira sai hakea, mutta se piti kuitenkin tuoda takaisin. Tehtiin ensin pari kertaa niin, että koira sai hakea (Sokka oli hyvin iloinen kun sai juosta possun perään) ja tämän jälkeen koira pysäytettiin ennen lelua. Sokka jatkoi aluksi useampaan otteeseen lelulle, tähän puututtiin lähtemällä koiran perään ja torumalla sitä. Ei vihaisesti, mutta päättäväisesti. Koira tuotiin pannasta takaisin lähtöpaikkaan, lelu jäi sinne mihin se heitettiin. Onnistuneesta pysähdyksestä palkattiin. Tässä voi käyttää myös apparia, jos harjoitus tuntuu hirveän vaikealta. Meillä ei ollut apparia. Sokan kanssa tehtiin myös niin, että jos se pysäytyskäskyn jälkeen näytti pysähtymisen merkkejä, sanottiin uusi käsky. Ihanne olisi tietysti se, että koira olisi aina sen verran kuulolla että heti ekalla käskyllä pysähtyisi kunnolla.
Tämän jälkeen tehtiin houkuttelutreeni. Oili houkutteli Sokkaa namilla. Koira jätettiin istumaan, ja mentiin kauemmas ja kutsuttiin. Appari oli koiran luoksetulolinjan vieressä, näin:
Appari
Koira--------------> Ohjaaja
Eli koiran piti blokata houkutus ja tulla siitä huolimatta siivosti sivulle. Sokalla menestys oli vaihtelevaa, se teki todella hyviä ohituksia ja pari kertaa taas oli ihan varma, että juuri Oilin luo hänen oli mentävä. Noh, jatketaan näitä(kin) treenejä :D
Sunnuntaina aloitettiin Oilin kanssa liikkeestä seisomisella.
Heti alkuun mokasin itse, kun näytettiin kokonaisena liikkeenä seisominen. Kun olin palaamassa koiran viereen (hyvän) stopin jälkeen, se liikkui ja huomautin siitä sille. Sain nootia siitä, että kun treenaan stoppia, en voi huomautella paikoillaan pysymisestä.
Treenattiin seisomista niin, että itse peruutin, hyvistä stopeista palkka, huonoista oho ja uusiksi niin, että annettiin apuja. Sokka teki aika vaihtelevasti, välillä hyviä, välillä huonoja. Myös Sokan ah niin ihana ongelma koettiin tässä treenissä, kun yhden stopin jälkeen en ihan ollut varma, oliko se hyvä vai huono, enkä selkeästi huomauttanut tai kehunut, niin Sokka lähti sitten iloisena juoksemaan ympäri hallia (y)! Sinänsä tämä ei haitannut tai harmittanut niin paljoa kuin yleensä, koska nyt pystyin nimeämään sen tietyn kohdan, mikä johti pois juoksemiseen, wuhuu! Eli kun en selkeästi kertonut sille, oliko se ollut hyvä vai huono, niin pieni Käyris päätti haistattaa paskan koko hommalle.
Kriteeri siis pitäisi olla selkeämpi, meidän pitää ruveta harrastamaan näinollen paljon apparitreenejä! Mä en itse aina meinaa nähdä, oliko stoppi hyvä vai huono, niin siinäkin olisi hirmu kätevää jos joku muukin katsoisi sitä stoppia :D
Pernillan kanssa tehtiin merkin kiertoa, tunnaria ja sitä maasta nousemista.
Sokan ongelma merkin kierrossa on ollut keilailu, se ei meinaa ymmärtää, että merkki pitäisi kiertää. Se yrittää keilata tai jopa ottaa suuhun, lukuisat kerrat kiertoa treenatessa olen saanut huomautella siitä, kun kiertämisen sijaan koira vaan läiski merkkiä tassuillaan...
Treenattiin käsiohjauksella, tehtiin tehtävästä helpompi. Tehtiin sekä isolla, että pienellä tötsällä ja lähdettiin vähän vähentämään apujakin jo. Tästä jatketaan pidentämällä matkaa ja vähentämällä apuja. Kaiken kokoisilla tötsillä on syytä harjoitella. Keilailuun pitää myös puuttua.
Tunnaria ei olla paljoa treenailtu, mutta ongelmana on ollut se, ettei Sokka haistele. Ollaan tehty niin, että oon piilottanut tunnarin pihalle ja nyt viimeinen yritys oli aika villi "Heitä lattialle kasa kapuloita ja oma keskelle", jossa tämä haistelemattomuus tuli hyvin esiin.
Nyt tehtiin hallissa sisällä niin, että yksi oma tunnari piilotettiin ruutunauhan syövereihin. Sokka oli aluksi ihan pihalla siitä, mitä oltiin tekemässä ja sitä piti vähän auttaa näyttämällä kapulaa. Saatiin nenä aika kivasti päälle tällä treenillä.
Tunnarin jälkeen taas kerran maasta nousemisia. Haettiin kokeenomaisuutta häiriökäskytyksillä ja kehään tulolla. Taas saatiin ongelma esille, kun ei nouse niin ei nouse :( Sokka ei pahemmin ole reagoinut muiden käskytyksiin paikkiksissa, mutta nyt kun tehtiin mielikuvituskoirien kanssa paikkis (Pernilla siis käskytti vain ilmaa) niin Sokka reagoi, mikä on sinänsä vähän hassua.
Tässä treenissä plussaa oli se, että koira oli näppylöissä :D
Lauantaina meillä oli myös Tokonuorten historian ensimmäinen möllitoko! :D Se oli yllätys kaikille, mutta varmasti hyödyllinen. Kaikki suorittivat kolme luokkansa mukaista liikettä ja tietysti paikallamakuun. Paikkiksen lisäksi kaikki tekivät noudon (ALOssa kapulan pito) ja seuraamisen, sekä yhden vapaavalintaisen. Me valittiin hyppy. Oili liikkuroi ja Pernille tuomaroi, pisteitä ei jaettu, mutta kaikille kirjoitettiin henkilökohtainen palaute.
Sokka oli yllättävän hyvin mukana, kokeenomaisessa treenissä esille tulleet hallintaongelmat kummitteli mielessä, mutta koira ei onneksi lähtenyt pois kehästä vaikka vähän haahuilikin! :)
Seuraaminen oli aika kamala, Sokka ei jostain syystä meinannut ottaa perusasentoja ollenkaan ja juoksussa lähti taas lentoon. Kapulan pidossa Sokka ei yllätys-yllätys meinannut ottaa kapulaa suuhunsa, oli vissiin vähän yököttävä juttu.
Palautteeksi me saatiin liian voimakas istu-käsky paikkiksessa (Sokka ei taaskaan noussut ekalla, toka käsky oli sitten jo turhan voimakas, muuten oli hieno makuu) ja jo mainitsemani haahuilu. Hypyssä lisäksi olisi saanut olla enemmän vauhtia (tulee yhden pätkän ravilla) ja kapulan pito muuten siisti, mutta kapulan ottaminen ei ihan mennyt nappiin.
Oli kyllä kokonaisuudessaan jotenkin tosi silmiä avaava setti treenejä! :D Periaatteessa ihan peruskamaa, mutta silti omassa päässä jotenkin jumittanut näiden kohdalla. Saatiin hyviä vinkkejä hallintaan ja vähän löydettiin syitä erilaisille hölmöilyille, jolloin niihin päästään puuttumaankin paremmin, jes!
Sunnuntaina yritettiin pakkautua neljän koiran ja ihmisen voimin mun autoon, ei onnistunut :D Onneksi saatiin osa toiseen autoon niin pääsivät Hanna&Nelli, sekä Kukkis&Lyyli (ja Rilla) bussiasemalle.
Mirka tuli mun kyydissä kotiin ja rentouttavasti normaalisti vähän yli tunnin matka venyi yli kaksi tuntiseksi, kun navigaattori päätti, että vähän pidempi reitti on paljon kivempi eikä uskallettu sitten itse yrittää oikealle reitille takaisin :D
Kommentit
Lähetä kommentti