Siirry pääsisältöön

TODEllista

Aika tylsää tää meidän elämä ollut viime aikoina. Edellinen viikko oli treenaamisen kannalta vallan ahkera, ainoastaan maanantaina ei treenattu ja sunnuntaina vain yksi pikku seuruupätkä.

Tokoissa ollaan kuluneella viikolla pohdiskeltu Piuhan kanssa ruutua (ei toimi), noutoa (alkaa toimia) ja hyppyä (yleensä toimii). Myös satunnaisia muita tottelemattomuuksia ollaan harrasteltu.

© Emilia
 Ruudussa Piuha hakee edelleen todella helposti vain kulmatötsiä ja jää niihin jumiin. Pitäisi ehkä treenata pelkän nauhan kanssa. Olen naksutellut sille oikeaa paikkaa, mutta synapsit eivät ole oikein vielä toimineet.

Noudot on edistynyt ihan ihmeellisen paljon, ei sillä, nyt me vasta niitä ollaan treenattukin. Kun vielä muutama viikko sitten tehtiin lähinnä vauhtinoutoa, niin nyt ollaan tahkottu palautuksia. Kapulan palauttaminen eteen on vielä melko ällöä, mutta se kuitenkin kulkeutuu mulle asti! Jihuu.

Lauantaina tehtiin ensimmäistä kertaa hyppynouto ja myös pk-esteellä nouto. Molemmat sujui :) Hyppynouto oli jopa tasamaanoutoa parempi. Hirmusen hienoa. Pk-esteellä ohjasin takaisin tullessa vähän, mutta ei kyllä tarvinnut kuin tsekata, että koira kiipeää ja sanoa kiipee-käsky uudestaan.



Tiistaina käytiin Emilian kanssa tekemässä vähän vilkkaammalla paikalla tokosetti. Videolta (yläpuolella) löytyy seuraamista, luoksetulo, kaukot, jäävä seisominen ja nouto.

Piuhan kaukot oli ihan kammottavat, istuminen onnistuu, mutta maahanmeno (kuten videosta näkyy) ei. Tuntuu, että se on tosi paljon alustasta kiinni miten Piuha menee maahan vai meneekö ollenkaan.

Seuraamista ollaan vältelty, tiistaina riehutin Piuhaa ihan antaumuksella ennen seuraamista ja videolle tarttuikin varsin kiva pätkä. Sen jälkeen ei sunnuntaita lukuunottamatta ollakaan seuraamista tehty.

© Emilia
Luoksetulo vaatisi edelleen jarrupalojen huoltoa, ei olla hirveästi tehty sille mitään masentavien käskytysten ja käsiapujen lisäksi. Ehkä otetaan stopit erityistreeniin, josko ne  vaikka hidastais vähän.

Uusi alo on aikalailla paketissa liikkeiden osalta. Kokonaisuuksia pitää työstää ja luoksepäästävyyttä samoin. Lisäksi liikkeestä maahanmeno saisi olla nopeampi.

Luoksepääsätvyystreenejä ollaan päästy tekemään kahdessa mätsärissä (toisessa murinaa, toisessa ei) ja lauantaina myös sitten ihan muuten vaan. Tehtiin kolmella ihmisellä ~3 toistoa per ihminen. 2/3 oli ihan uusia Piuhalle. Mitään ongelmaa ei ollut :D Aino, joka on Piuhalle aiemminkin tehnyt nyt uudella tavalla luoksepäästävyyden, sai kopeloida ihan ronskistikin jo! Huisia. Piuha oli kyllä siinä ehtinyt ihmetellä jo kaikkia kolmea, silläkin varmasti oli myönteinen vaikutus tähän treeniin.

© Emilia
Lauantaina käytiin myös jäljestämässä! Päivät tuntuu niin lyhyiltä ja aikaansaavuus on todella heikkoa, joten jäljestyskin on ollut vähän retuperällä. Neljä keppiä, kolme nousi (hukkasin sen yhden itsekin), pellolla. Vain yksi kulma, muuten suoraa ja varsin lyhyt. Kepeissä oli ajatus. Taas ekalla jouduin pysäyttämään, mutta Piuha kyllä noteerasi sen, ilmaisu ei vain tapahdu vielä automaattisesti. Loppua kohden parani kivasti.

En ole täällä tainut kertoa, mutta vaikka omat koirat on varhaiseläköityneet agilitystä, niin minä en ole :D Sain Herasta lainakoiran itselleni. Sen kanssa käytiin viime keväänä ensimmäistä kertaa esteillä ja elokuussa aloitettiin ohjatut. Syyskuussa käytiin myös Riihimäellä tekemässä varsin tehokas 25min treeni Kim Kurkisen opastuksella. Tässä videopätkä siitä:


Ollaan vielä vasta ihan alkutaipaleella, mutta Hera kyllä vaikuttaa siltä, että siitä tulee (tai se on jo oikeastaan) varsin mukava agilitykoira :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi