Siirry pääsisältöön

Meitä onni karkuun steppaa

Sokka kävi tokokokeessa. Maailman loistavin idea ilmoittaa koira alle viikon varoitusajalla kokeeseen. Teoriassahan Sokalla olisi ihan hyvätkin mahkut ykköseen, mutta käytäntö ei tälläkään kertaa sitten ihan toiminut.

Ajeltiin siis Sokan kanssa 10.10. lauantaiaamuna Janakkalaan. Tuomarina toimi Timo Pussinen, ALO oli viimeisenä, eli erikoisvoittajaluokalla aloitettiin. Kerrankin vähän myöhäisempi lähtö siis :)

Sokka oli vähän kummallinen ennen meidän suoritusta, se haukkui muille koirille ja yritti hyökkiä kohti.... Tästä huolimatta se esimerkiksi leikki hyvin, joten olin ihan toiveikas.

Paikkiksella aloitettiin, me oltiin toisessa paikkisryhmässä ja yksilöissä viimeisenä.

Paikkis oli muuten hyvä, mutta Sokka haisteli... ja nousi maasta vasta toisella käskyllä ylös.

Yksilöihin mennessä Sokka ei olisi halunnut mennä kehään ollenkaan ja syykin sitten selvisi myöhemmin.

Hyppy oli ensimmäisenä, tuli ohi, vaikka viimeksi kun treenattiin niin hyppäsi ongelmitta. Huoh.

Tässä vaiheessa ystävämme luvaton rallittelu taisi tulla kuvioihin :)) Sain kuitenkin koiran takaisin haltuun ja jatkettiin seuraamisella

Sokka oli omissa maailmoissaan ennen liikettä, mutta lähti siihen nähden ihan hyvin mukaan, kaikki meni välttävästi varmaan n. puolet seuraamisesta, mutta sitten neiti nakki päätti että on ihan hyvä pysähtyä _pissalle_ kesken seuraamisen.
Oon nyt aika vahvasti sitä mieltä, että tän pissailun täytyy olla joku stressireaktio, koska nytkin lenkitin sen kotona ja vielä koepaikalla käytin kaksi kertaa ennen omaa vuoroa pihalla, joista toisella se kävi myös pissalla. Se, miten tätä asiaa lähdetän ratkomaan on mysteeri.

Kapulan pito on ollut ongelmallinen, nyt Sokka otti kapulan suuhun, mutta juuri kun olin ottamassa sitä pois, se tiputti sen.

Kaukoissa sama kuin paikkiksessa, ei noussut ekalla käskyllä maasta.

Liikkeestä maahan sama, ei noussut ylös ekalla, muuten ihan ok.

Luoksetulo onnistui, tuli reippaasti, saattoi olla hippasen vino.


Paikalla makaaminen 7,5
Seuraaminen 0
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8
Luoksetulo 10
Noutoesineen pitäminen 5
Kauko-ohjaus 6
Estehyppy 0
Kokonaisvaikutus 0
yht. 98p. ALO0

Sanomattakin lienee selvää, että fiilis oli aika pohjalla tämän jälkeen, vannoin jo lopettavani yrittämisen ton koiran kanssa, mutta katsotaan nyt jos siitä saisi jotain irti järjestelmällisellä treenaamisella. Todella turhauttavaa, että esimerkiksi juurikin maasta nousemiset epäonnistui joka kerta, kun nimenomaan niitä on treenattu ja ne ovat oikeasti sujuneet.

Tiisun Elämältä turpiin sain sopii tähän aika hyvin:

"Turpasaunan jälkeen aloin pohtimaan Mikä meni väärin? Synnytys? Lääkitys? Vaikka ilomielin tulin maailmaan Niin onni nyt hävinnyt on"
Onneks se on sentään söpö

Kommentit

  1. voih no kyllä se vielä oppii! Meilläkin chilin kanssa oli tässä viime lauantaina eka toko koe ja jos tyttö olisi noussut kaukoissa (reeneissä aina noussu) niin olisi se alo1 ollut, mutta seuraavalla kerralla sitten.. Ja tiedän tuon turhautumisen tunteen, kun mikään ei tahdo onnistua :| mut tosi hyvä ja mielenkiintone postaus kokeesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ärsyttävintä on varmaan just ne kerrat kun ykkönen jää jostain pikkujutusta kiinni (Jos Piuha olisi maaliskuun kokeessa tehnyt edes toisen seuraamisen vikan pa'n ilman lisäkäskyä niin olis ollu ykkönen :)) )

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi