Piuha kävi tänään agilitytreeneissä,viimeistä kertaa. Kaapelikoira pääsi juoksemaan putkia ja rimattomia hyppyjä, sillä oli hauskaa.
Piuha kävi läpivalaisussa 10.2, ihan yhteisen hyvän ja oman mielenterveyteni vuoksi, ajatuksena vain varmistaa, että kaikki on hyvin. Piuhalta kuvattiin lonkat, kyynärät ja selkä. Se tarvitsi kolme piikkiä, että viimein simahti, silti se yritti yllättävistä kolahduksista ponkaista pystyyn.
Kuvanneen eläinlääkärin mielestä kaikki näytti hyvältä, nyt vähän yli kk jälkeenpäin perjantaina tuli kennelliiton lausunnot lonkista ja kyynäristä:
A/A ja 1/2
Voin valehtelematta sanoa että järkytyin, itkin ja olin (olen edelleen) surullinen. Olin aikaisemmin kyllä miettinyt, että mitä sitten tapahtuu jos koira ei olekaan terve, mutta en ajatellut että tässä kävisi oikeasti näin.
Tämän lausunnon myötä meidän elämä tulee muuttumaan jonkin verran, Piuhalle etsitään sopiva nivelravinne ja turhaa etupään rasitusta vältetään. Tästä päästään sitten siihen mikä koiran terveyden jälkeen liikuttaa mua eniten, niin pinnalliselta kuin se ehkä kuulostaakin: me ei voida enää harrastaa agilityä.
Piuhasta tulee tokokoira. En tiedä mitä tekisin jos kaikki harrastukset olisi pitänyt sulkea tämän takia pois, koira kyllä todennäköisesti kestäisi tavallisen kotikoiran elämän, mutta en ole varma kestäisinkö sitä itse. Samalla varmaan tehdään niin, että myös FH-jälkeä lukuunottamatta kaikki PK-lajit suljetaan pois ainakin kisamielessä tottisosuuden hyppyesteen takia.
Mua turhauttaa jonkin verran, turhauttaa menetetyt työtunnit, mutta turhauttaa myös se, että olen surutta aksannut rikkinäisen koiran kanssa. Onneksi kuvaaminen oli itsestäänselvyys mulle, eikä sitä jätetty tekemättä vaan siksi että " ei tää oo jalostuskoira". Nyt odotellaan vielä selkälausuntoja.
Piuha kävi läpivalaisussa 10.2, ihan yhteisen hyvän ja oman mielenterveyteni vuoksi, ajatuksena vain varmistaa, että kaikki on hyvin. Piuhalta kuvattiin lonkat, kyynärät ja selkä. Se tarvitsi kolme piikkiä, että viimein simahti, silti se yritti yllättävistä kolahduksista ponkaista pystyyn.
Kuvanneen eläinlääkärin mielestä kaikki näytti hyvältä, nyt vähän yli kk jälkeenpäin perjantaina tuli kennelliiton lausunnot lonkista ja kyynäristä:
A/A ja 1/2
Voin valehtelematta sanoa että järkytyin, itkin ja olin (olen edelleen) surullinen. Olin aikaisemmin kyllä miettinyt, että mitä sitten tapahtuu jos koira ei olekaan terve, mutta en ajatellut että tässä kävisi oikeasti näin.
Tämän lausunnon myötä meidän elämä tulee muuttumaan jonkin verran, Piuhalle etsitään sopiva nivelravinne ja turhaa etupään rasitusta vältetään. Tästä päästään sitten siihen mikä koiran terveyden jälkeen liikuttaa mua eniten, niin pinnalliselta kuin se ehkä kuulostaakin: me ei voida enää harrastaa agilityä.
Piuhasta tulee tokokoira. En tiedä mitä tekisin jos kaikki harrastukset olisi pitänyt sulkea tämän takia pois, koira kyllä todennäköisesti kestäisi tavallisen kotikoiran elämän, mutta en ole varma kestäisinkö sitä itse. Samalla varmaan tehdään niin, että myös FH-jälkeä lukuunottamatta kaikki PK-lajit suljetaan pois ainakin kisamielessä tottisosuuden hyppyesteen takia.
Mua turhauttaa jonkin verran, turhauttaa menetetyt työtunnit, mutta turhauttaa myös se, että olen surutta aksannut rikkinäisen koiran kanssa. Onneksi kuvaaminen oli itsestäänselvyys mulle, eikä sitä jätetty tekemättä vaan siksi että " ei tää oo jalostuskoira". Nyt odotellaan vielä selkälausuntoja.
 |
| Netta ja pojat kävi reilu viikko sitten kylässä |
Voi ei. Tiedän niin tuon tunteen, kun joku rakas harrastus joudutaan jättämään pois. Meillä se vaan oli Glorian kanssa toko, jonka eteen oltiin tehty mielettömästi töitä. Kroppa vaan sanoi, että enää ei kykene nopeisiin luoksareihin ja hyppyihin. Joku muu olisi varmaan jatkanut, koska mitään ontumista tai selkeää vaivaa ei ollut. Omaan intuitio vaan kertoi, että nyt on aika jäädä pois tokokentiltä. Meillä jäi höpöpöpö lajiksi rallytoko, jota jatketaan siihen asti kun kropan kanssa voi. Sen jälkeen on Glorian aika jäädä eläkkeelle. Toivottavasti teillä on useita terveitä vuosia edessä!
VastaaPoistaNo jep, meillä nyt onneksi jäi vielä harrastusvaihtoehtoja jäljelle vaikka oma rakas laji nyt jääkin pois. Oman tuntemuksen mukaan mäkin olen yrittänyt mennä, vaikka kovasti epätoivoissani ehdin jo ajatella että mitä jos tää ei ookkaan mitään vakavaa ja mitä jos kysyisin ihmisiltä mielipiteitä siitä, että rajoittaako tää oikeesti meidän harrastuksia. Mutta ei siinä olisi ollut mitään järkeä kun tiedän itsekin että tää ehdottomasti on rajoittava tekijä.
PoistaGloriankin tilanne on ikävä :( Toivotaan teillekin mahdollisimman paljon terveitä vuosia ja ettei mitään ontumista tai vaivaa koskaan edes ilmenisi! :)
Eikää.. Me myös jouduttiin viime kesänä jättämään agility ja pk-lajit juurikin hyppyjen takia pois kokonaan meidän harrastuslistalta. Harmitti kyllä ja harmittaa edelleen, kun koira kävi kuvaukissa tuloksena oli D/C ja 0/0 mutta eläinlääkärin mukaan agilityä pystyttäisiin harrastaa sillä vain lonkkamalja oli niin matala että lonkat olivat tuota luokkaa. Eipä ne sitten 2 vuotta pidempään kestänytkään ja oli kyllä niin syyllinen olo sen jälkeen. Onneksi on nyt pysynyt kivutta vuoden kotikoirana. Enskuussa käydään uusinta kuvauksissa vielä varmuudelta, ettei ole lisää mitään hajonnut. Kamala tunne todellakin. Mutta tsemppiä sinne!
VastaaPoistaJep, se on aina todella ikävää kun paljastuukin, ettei koiralla ole kaikki kunnossa ja koiran terveyden lisäksi joutuu luopumaan harrastuksista. Toivottavasti teillä tilanne ei ole kuitenkaan mennyt pahemmaksi! :)
PoistaHarmillista. :( Vilkaisin koiranettiä ja pentueesta ei muita ilmeisesti ole kuvattu, mutta toivottavasti käyttäysivät hekin koirat kuvissa, niin näkisi senkin, onko Piuha harmillinen poikkeus pentueessa vai onko muillakin vikaa. Onneksi lonkat olivat kuitenkin terveet. :) Vaikka jäljestys sinänsä ei rasita luustoa, niin hieman etukumara asento rasittaa etuosaa jonkin verran, joten lihashuollosta kannattaa pitää hyvä huoli, etteivät lihaskivut yhdisty tai tuo lisää nivelvaivoihin. Mukavia kevätpäiviä Piuhalle, kaunis on hän. :)
VastaaPoistaJoo, tätä mäkin pohdin - siis jäljestyksen rasittavuuta. Hidas vauhti ja maavainu, jolloin asento väistämättä tulee rasittamaan jonkin verran etuosaa, ei ehkä ole se otollisin. Mutta uskon tosiaan, että kun lihashuolto on mukana niin ei tule aiheuttamaan ongelmia :)
PoistaJa joo, minäkin toivon todella että muutkin kuvattaisiin, käsittääkseni suurinosa niistä kuitenkin on tavallisia kotikoiria, eikä intressi kuvauttamiseen välttämättä ole silloin niin suuri. Ehkä tämä Piuhan kuvaustulos vähän rohkaisisi :)