Siirry pääsisältöön

On nastaa kun yksi on johon voin luottaa

T. Nalle Puh-laulu

Viime vuoden puolella käytiin 27-28.12 viikonloppuna kehäilemässä mätsärissä lauantaina ja juoksemassa agilityepiksissä sunnuntaina.

Mätsäristä molemmat sai "vaan" siniset nauhat. Piuhan kanssa ei päästy edes nauhakehään kun olivat niin päällekkäin etten ehtinyt edes sanoa, että olen toisessa kehässä eivätkä sitten tajunneet odottaa meitä.

Piuha murisi tuomarille kopeloinnin aikana, mutta sen jälkeen oli hiljaa. Sokka esiintyi Sokkamaisen varmasti ja meidät tiputettiinkin nauhakehästä viimeisinä pois.

Sunnuntaille olin ilmoittanut Piuhan kahdelle supermölliradalle ja Sokan kisaaviin sekä lisästartille mölleihin.
Piuha kisasi medirimoilla, koska pelkäsin radalla olevan pituus jota se ei vielä hanskaa. Loppujen lopuksi sitä ei siellä ollut mutta posoteltiin silti medirimoilla.

Piuha teki kaksi nollaa, joista toinen oli hippasen nopeampi ja nollalla yllettiin supermöllien voittoon :)

Sokka sen sijaan oli ihan korvaton, mölliradalla se lähti heti lähdössä tekemään omia ympyröitään, mutta tuli kuitenkin takaisin ja tehtiin rata loppuun. Hylly siis tuloksena. Kisaavien radalla Sokka pysyi kyllä lähdössä, mutta lähti sen jälkeen taas tekemään omiaan jolloin otin koiran kiinni ja jätettiin rata siihen.

Ei varmaan tarvitse edes pahemmin perustella miksi tykkään kisata agilityssä enemmän Piuhan kanssa, siihen voi aina luottaa, Sokka taaseen on vähän tuulella käyvä, siitä ei oikein etukäteen osaa sanoa että onko se sillä kertaa yhteistyökykyinen vai ei.

Piuhan radoista yksi on videolla:


Kommentit

  1. Ne on noi tappijalat tommosia, voin sanoo että kuulostaa tutulta ;)

    VastaaPoista
  2. Eikö ratajuoksemisen sijaan pitäisi keskittyä tuon karmean hyppytekniikan korjaamiseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi :P Jos vaikka tämän tekstin videoon vertaa niin voin kertoa, että hyppytekniikka on kyllä jo paremmassa kuosissa vaikka tekemistä vielä riittääkin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi