Siirry pääsisältöön

Voiko mäyräkoiran luontoon päästää

Meillä oli viikonloppuna tokonuorten syysleiri Sokan kanssa. Erehdyin kertomaan Riikalle Wiskarin Sirpa-biisistä ja sen otsikossakin komeilevasta kohdasta ja siitä saatiin sit pariin kertaan kuulla viikonlopun aikana :D

Perjantaina Riikka piti meille luennon jossa käytiin läpi mitä ja miksi tehdään, miten pitäisi tehdä ja mitä koiralta voi vaatia. Mietittiin sosiaalista palkkaa ja motivointia.

Perjantaina tehtiin myös yhdet treenit. Sovellettua paikallaoloa ryhmässä ja niitä ah niin ihania häiriöitä.
Paikallaolot tehtiin niin, että jakauduttiin kahteen ryhmään ja koirat jätettiin makaamaan kahteen riviin nokat vastakkain. Koirien maatessa lähdettiin yksi kerrallaan kaukokäskyttämään niitä istumaan, ja siitä taas yksi kerrallaan takaisin maahan. Tämän jälkeen tehtiin toinen makuu niin että koirat olivat hännät vastakkain ja niitä kutsuttiin yksi kerrallaan luokse rivistä.

Sokka makasi yllättävän rauhassa, mutta sille oli aika vaikeaa pysyä istumassa varsinkin kun muita pyydettiin maahan. Vaihdot sen sijaan oli ok.
Toinen makuu oli myös ok, Sokka ei ihan heti käsittänyt että se oikeasti kutsuttiin makuusta luokse :D

Häiriötreeni tehtiin koirien ollessa sivulla. Riikka houkutteli ensin leluilla ja äänellä ja lopuksi vielä kinkun palalla. Sokka ei ole oikeastaan koskaan ollut kovin vahvoilla tällaisessa treenissä ja tällä kertaa se hairahti jopa leluihin, ei varmaan tarvitse kertoa että ruoka oli sille myös erittäin vaikea häiriö.

Treenien jälkeen siirryttiin hotellille, käytiin heittämässä koirien kanssa lenkki ja syötiin. Me majoituttiin Kanervan ja Lyylin kanssa samaan huoneeseen.

Lauantaina meillä oli kahdet treenit, kouluttamassa tuttuun tapaan Riikka ja vierailevana kouluttajana Katariina Kainulainen.

Ennen varsinaisia treenejä (jos nyt oikein muistan), tehtiin sellainen harjoitus että käveltiin koiran kanssa lelukasaa kohti, tiputettiin oma lelu sinne ja käännyttiin 90 astetta ja jatkettiin matkaa. Kasaan tiputettiin "kakkoslelu" ja "ykköslelu" jätettiin itselle. Ajatuksena se, että miten nopeasti koira luopuu lelukasaan tiputetusta lelusta ja tulee ohjaajan perään. Ekalla kerralla ajatuksissani jätin Sokalle hihnan ja sen vuoksi ajatus ei ehkä ihan toiminut, tokalla kerralla Sokka oli irti ja taisi ottaa kasasta jonkun lelun mukaansa, ei omaa kuitenkaan.

Treenattiin ensin Katariinan kanssa seuraamista ja mietittiin paikkisjuttuja. Taas kerran kerroin ongelman ja kun yritin näyttää sen niin koira toimikin aikalailla tosi hyvin.... Meidän ongelmahan on siis ollut se, ettei Sokalla kertakaikkiaan meinaa pysyä oikea seuraamispaikka.
Vinkiksi saatiin tehdä paljon seuraamista esimerkiksi ympyrällä ja kahdeksikolla.  Lisäksi sivulletuloa pitää vahvistaa.

© Jessica V

Paikkiksen kanssa on ollut ongelmana levottomuus, Sokka piippaa ja on kahdessa viimeisimmässä kokeessa noussut myös istumaan kesken kaiken.  Tähän lähdetään etsimään ratkaisua tekemällä paljon paikkiksia, niin että koiralle saadaan taas rauhallisempi makuu.  Aloitettiinkin jo viikonlopun aikana lyhyiden paikkisten tekeminen.

 Ensimmäisen treenin jälkeen syötiin ja Katariina kertoi erilaisia treenivinkkejä, joita kertyikin aimo kasa myöhempää käyttöä varten.

Riikan treenit oli vuorossa iltapäivällä ja me tehtiin Sokan kanssa kapulajuttuja. Sokka varoo osumasta kapulalla muhun tullessaan sivulle, josta seuraa sivulle tulon tahmeus ja joskus vinous/väljyys, ja muutenkin sen pito on aika häiriöherkkää. 
   Tehtiin yksi kokonainen nouto ja sen jälkeen keskityttiin pitotreenin. Sokka pitää kyllä liikkeessä hyvin, mutta sivulla ollessaan se saattaa mälvätä ja mielellään tiputtaisi kapulan heti pois suusta. Treenattiin tätä niin että koira oli sivulla, annoin sille kapulan ja käskin pitää, jos tiputti niin sanoin "oho" ja käskin pitää uudestaan.

© Jessica V

  Kun koira piti tehtiin häiriötä niin, että esimerkiksi menin kyykkyyn ja nousin ylös ja lopulta myös käytin käsiä kapulan lähellä. Aluksi Sokka tiputti kapulan joka kerta, mutta kyllä se alkoi hoksata lopuksi että sitä kapulaa pitää pitää suussa ellei käsketä irrottamaan. Palkka tuli niin että käskin koiran irrottaa (tiputtaa kapulan maahan) ja palkkasin.
    Sokalla on selkeästi tullut mielleyhtymä siitä, että nimenomaan kun minä kurotan kapulaan ja otan sitä pois niin kuuluu irrottaa eikä vasta käskystä, koska kun käskin sitä irrottamaan niin etten koskenut tai tavoitellut kapulaa itse niin se ei ihan tajunnut että mitä tapahtuu eikä irrottanut kapulasta heti.

© Jessica V
Sunnuntaina treenattiin ensin Riikan kanssa. Mulle on hirveän vaikea aina päättää että mitä haluaisin treenata, mutta tällä kertaa päädyttiin ruutuun. Sokka on tähän asti tehnyt vaan pentutreeninä sitä, eli sillä on namikuppi ruudussa ja se saa vaan juosta sinne, nyt lähdettiin viemään hommaa eteenpäin.
   Tehtiin ensin muutama kupille lähetys, sitten ruvettiin käskemään koiraa seisomaan kun se oli kääntymässä kupilta. Ja kun se sujui, lähdettiin lisäämään pikkuhiljaa matkaa. Sokka toimi yllättävän hyvin, mutta matkaa pidentäessä se alkoi valumaan, jolloin avitettiin heittämällä nami koiraa kohti pysäytyskäskyn tehostamiseksi.
   Treenattiin myös maahanmenoa sekä ruudussa, että erikseen niin että koira jätettiin seisomaan ja mentiin kauemmas käskemään maahan. Sokka oli tässä hyvä. Näistä palasista ruvetaan sit rakentamaan ruutua, voi olla että pysäytyksiin vaihdan vielä kupin targettiin tjv.

Riikka selittää

Toinen treeni aloitettiin Katariinan kanssa ryhmäpaikkiksella, häiriköity sellainen. Katariinalla oli hihnassa pehmolelu jolla "treenattiin" tokoa, pehmolelu teki noutoa, seuraamista ja esimerkiksi luoksetulon. Sokan kanssa en mennyt hirveän kauas, palkkasin melko paljon kun oli hiljaa ja rauhassa. Sokka ei pahemmin tuntunut välittävän häiriöstä, ajattelin että etenkin pehmolelun noutoliike olisi ollut sille vaikea. Johtui se sitten siitä että varmistelin aika paljon ja palkkailin tai jostain muusta, niin Sokka makasi kyllä ihan kivasti! :)

Katariinan kanssa oli tarkoitus käyttää treeniaika luoksarin hinkkailuun mutta siinä(kään) ei tietysti ollut mitään ongelmia sillä kertaa niin ei sitten sitä lähdetty hinkkailemaan.
Sen sijaan tehtiin taas kapulajuttuja, tällä kertaa metsku. Sokka on kerran aikaisemmin koskenut metskuun, silloin pyysin sitä pitämään ja se oli niin ällö ettei voinut joten ajattelin että no sehän vois olla meidän ongelma - no ei ollut.
   Tehtiin muistaakseni niin että heitin kapulan ja pyysin Sokkaa tuomaan, ekalla kerralla kun se tajusi että materiaali oli "väärä" niin se nosti sen ja pudotti (mun pitäis jaksaa kirjottaa treenit tarkalleen ylös kun näin jälkeen päin en ole enää yhtään varma mitä on tapahtunut.....), otetiin uudestaan niin että hetsasin vähän Sokkaa. Hetsattuna se toi sen ongelmitta, kokeiltiin myös isompaa kapulaa eikä sekään ollut ongelma.
Nyt pitäisikin sitten ostaa kotiin läjä kapuloita (sekä normeja, että ohjattuja ja metskuja) että saataisiin testattua mitä kokoa se tuo kaikkein mieluiten. Lisäksi saatiin lisää patistusta pitotreeneihin.

Jossain välissä tehtiin myös jännitykseen liittyvä harjoitus, meidän piti miettiä etukäteen joku oivallus joka sitten piti jakaa muille. Tämä oli kamalaa, jännitin jo ajatusta että pitää mennä kaikkien eteen kertomaan jotain :D Kaikki kykeni kuitenkin tän tekemään ja tosi hyödyllisiä juttuja sieltä sitten tulikin.

Sunnuntaina sit jouduttiin pakkaamaan taas kamat autoon ja lähtemään kotimatkalle. Oli kyl superhieno viikonloppu jälleen, vaikkei me ihan ilman kommelluksia siitä selvittykään.

Vasemmalta: Gloria, Wiksu, Windy, Sokka ja Lyyli (+ Hugon pylly)


Pakollinen pose hotelin käytävällä
Sokka 4,5v


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi