Siirry pääsisältöön

Joskus asiat unohtuu

Kuten esimerkiksi treeneistä rustaaminen. Mulla oli vakaa aikomus sepustaa molempien koirien aksatreeneistä jo viikonloppuna mutta tässä sitä jo ollaan...

Meillä oli molemmilla vikat ohjatut, Piuhalla jatkuu huomenna uuden kurssin merkeissä mutta Sokkaa en ilmoittanut kun todennäköistä on että ruvetaan yhä enemmän treenaamaan ulkona, kun kenttä on jo nyt ollut aika hyvän näköinen jonkin aikaa.

Musta on alkanut pikkuhiljaa tuntumaan että me oikeesti jo osataan, uskallan jo antaa koiran baanattaa enemmän ja luotan että se tulee ohjauksiin, mikä on ollut vähän kiven alla - siis se luotto. 

Tehtiin yhtä rataa ja Piuhan kanssa pussia erikseen (mun mieleen on varmaan ikuisesti pureutunut mielikuva siitä, miltä meidän kouluttajan naama näyttää kun aina sanon kaikesta samaa "No ei me oikeestaan olla tehty ku pari kertaa joskus" kun kyseessä on joku asia mikä ei treenaamatta yhtäkkiä korjaannu) koska se on ihan vaiheessa vielä. Se menee niin kauan kun se näkee läpi, mutta kun tulee pimeys niin ei sieltä voi mennä läpi.

Radalla juostiin vaan pussin ohi, ekalla kerralla Piuha tosin meinasi erehtyä menemään pussiin mutta päätyi kuitenkin siihen tulokseen että eihän sinne nyt voi mennä :')) Rimat 40cm. Rata ei sinänsä ollut vaikea, Piuha sai tosissaan baanattaa ja jouduin mä itekin juoksemaan kunnolla. Ykkösellä oli jotain hämminkiä kun lähdin itse huonosti ja huonosta kohtaa ja koira ei sit mennyt putkeen, mutta kun mun linja korjattiin niin sinne sujahti. Kolmosestakin se tuli ohi mutta tää oli taas ihan täysin joku oma aivopieru kun tais ohjaus vähän unohtua.
Alotettiin alusta ja saatiin se ihan näppärästi tehtyä, 5-6 välissä tein sokkarin ja 8-hyppy päällejuoksulla. 9-10 kaiketi puolenvaihto taas sokkarilla ja koiralle tilaa ampua putkeen, Piuha on kiva kun se irtoaa etenkin putkiin hyvin, niin voin itse edetä jo aika reippaasti eikä tarvi juosta kilpaa :)
Ekalla kerralla 15-16 väliin ainakin luulin tehneeni sokkarin ja siitä takaaleikkauksella putkeen, ehdin silläkin tavalla vetää koiran 18-hypylle, mutta koska mulla tuli jossain 16 hypyn tietämillä melko kuollut hetki niin kokeiltiin paristi "tuplasokkaria", eli 15-16 sokkari ja vielä 16-17 sokkari.
Se onnistui ekallakin kerralla mutta ei kovin nätisti :D Mulla oli pieni pelko että se vähintäänkin skippaa ton hypyn vaikka mä onnistuisinkin mutta päätin luottaa ja kun itse liikuin niin saatiin ihan nätisti tehtyä! Piuha on aika ihku.


Jaaa Sokan treenit! Taas ihan sama juttu kuin aiemmin, kun se teki niin se teki hyvin mutta oli kyllä ihan turhaa haahuilua ja haistelua. Kepit aiheutti päänvaivaa, Sokka ei malttanut millään tehdä niitä kunnolla ja saatiin hinkata aika paljon.... Tein sokkarit 7-8 j 8-9 väliin ja 10-11 valssilla. Tässä ei keppien lisäksi ollu mitään kummempaa (tuntuu että Piuhalla on aina vaikeempia ratoja ku tällä meidän ykkösluokkalaisella :D)


Toka rata sisäls jo vähän jotain pulmaa. Tein valssin 4-5 väliin, kontaktit juoksarina ja osui kyllä mutta oli aika pelottavaa. Ekalla kerralla 10-11 sylkkärillä, tokalla kerralla aivopieruissani tein jonkinlaisen valssin ja valssi oli selkeästi huonompi. Että semmosta! Sokka meni ihan hyvällä sykkeellä ja jaksoi lelupalkan voimin treenata yllättävän paljon.


Lisäksi tiistaina meillä oli oikein kaveripäivä kun ensin käytiin Verna tervun kanssa lenkillä ja sen jälkeen vielä kokoonpanolla Hera, Sokka ja Piuha pellolla. Vernalla ja Piuhalla synkkas heti vaikka näkivät toisensa ekaa kertaa, mikä on aika hienoa! Kamera oli mukana, vaikka taas kuvat ja erityisesti niiden käsittely aiheutti päänvaivaa:


Ja lisää löytyy TÄÄLTÄ

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi