Siirry pääsisältöön

Shit happens

Piuhan näytelmöinnit oli viime sunnuntaina. En muista millon viimeks oisin ollu niin paniikissa/peloissani/jännityksessä/whatever kehässä. Tulos ei ollut mitenkään mairitteleva, koira seiso hienosti, eikä pahemmin mennyt lukkoon tai paiseillut paitsi kun tuomari tuli. Taisinpa tirauttaa ihan pari kyyneltäkin kehän jälkeen kun monta hankalaa elementtiä pistettiin pakettiin ja jännitys laukesi.

c Rosa K
""17kk. Kaunis ryhti, nartulle sopivat mittasuhteet rungossa. Jalo, teräväilmeinen pää. Hyvä raajarakenne. Kevyet joustavat liikkeet. Ei suostu käsiteltäväksi" EVA

Tuomarina Harry Tast, ja vika lause nyt kertookin kaiken, ei sillä että herra tuomari herra olisi edes yrittänyt. Vaikka kyllähän mä osasin odottaakin tätä. Suoraan sanottuna harmittaa, en oo koiraan pettynyt, mutta kun itse olisin ehkä voinut jopa tehdä asialle edes jotain, ei en osannut, en spotannut tuomarin liikettä ajoissa, eikä oma pakka pysynyt kasassa. Realistisesti jos ajattelee niin enpä usko että paljon paskaakaan olis auttanut mitkään vippaskonstit, nyt vaan pidää ihan for real tehdä asioille jotakin.

Sokkakin oli mukana ja käyräkoira käväisi Hannan kanssa junior handler-kehässä:
 

No, käytiin me sentään vielä parikehässä kera Riesan. Oli aika kaaottista, jos jompikumpi seisoi hienosti niin toinen sitten ei ja niin edespäin, koirat vaihto paikkoja aina väärällä hetkellä ja sit niitä piti korjata ja molemmat kulkee eri vauhtia jne. :D No olipahan kokemus, joskus uudestaan.

Kuvat c Netta:


Kommentit

  1. Voi Emma. ♥ Piuha on silti paras, vaikka joku kalkkistuomari ei siitä tykkäiskään. Etenkin, kun se ei edes yrittänyt koskea koko koiraan... :D

    VastaaPoista
  2. Noh, leuka rintaan ja kohti uusia pettymmyksiä!
    Teille on muuten haaste: http://timiaussie.blogspot.fi/2014/01/haaste-ja-kuvia-ruutinkoskelta.html

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi