Siirry pääsisältöön

Prinsessoja ja astronautteja

Piuha on prinsessa ja Sokka käyränautti.

Prinsessaversio treenasi tänään tämän vuoden ekat ohjattunsa, huhheijakkaa vaan! Piuha oli innosta piukeena ja oli silleesti melkoisen pätevä elikko! Vaikka se ei edelleenkään koutsista tykkää niin ei hirveesti antanut sen häiritä itse tekemistä. Se mistä en oo niin ilonen on siitä metelistä mitä Piuha pitää kun se odottaa kentän reunalla kun tehdään rataa/tutustutaan rataan/etc.

Meillä oli ratana tänään _jotain_ tämän suuntaista:


Puomia ei luonnollisesti menty, pätkäsy siis luontevasti siihen (ohjasin kyllä niin kuin olisin ohjannut puomille että tossa kohtaa ei ihan vaan löysäilty) ja sit koira alastulokontaktille ja jatko.

Piuha tuli tosi nätisti nelosen yli päällejuoksulla (tulikohan oikee termi :D:D) ja muutenkin oli aika nätisti hanskassa. Ei tarvinnut paljoa noukkia vitoselta kutoselle, tuli heti aika nätissä pienessä kaaressa.

8-14 mentiin aluksi vahingossa ilman tota 12-putkea kun unohdin (!?!?!? :DD) sen, mut meni se niinkin ihan hyvin x) Sitkun tehtiin oikein niin aluksi ohjasin ihan kummallisesti putkelle niin tietysti koira solahtaa väärään päähän. Piuha lukee niin hyvin rytmityksiä ja mun ohjausta että sillä ei tietenkään ollut mitään ongelmia mennä sinne oikeeseenkin päähän kun mä vaan kerroin sille että sinne ollaan menossa.
Tuli taas oivalluksia ja suurimpana ehkä se, että vaikka sulla on nopee koira niin ei siellä radalla oo pakko silti olla kiire.
Otettiin pari toistoa loppu pätkästä niin että otin vielä vähän vähemmän etumatkaa ja annettiin koiralle lisää siimaa baanattaa itsenäisesti.

Otettiin myös alkupätkä ainakin kerran uudestaan vaikka siinä sinänsä ei ongelmia ollut.

Radan jälkeen paukuteltiin vielä vähän keinua mutta se oli aika kaaottista, Piuhaa rupes jännittämään kun vire oli matalalla ja koutsiltakin oli joutunut käydä syömässä nameja ja sehän on pelottavaa niin oli hirveen hurjaa sitten kävellä keinun yli.
Saatiin kuitenkin paukuttelu asiaankin vinkkejä.

Tehtiin vielä pimeetä putkikulmaa ja voi herranjestas kun ei toiminut sitten yhtään :D Ei riittäny kulman helpottamiset vaan mun piti vaihtaa kokonaan puolta niin että putki ei ollu edes pimeä, sit siitä lisättiin kulmaa ja vaihdettiin puolta niin eiköhän jo suju... ihme sälli :D Okei sille on kyllä kaiketi aina olli vähän hankalaa jos mä meen ns väärältä puolelta putkea.

Ja sitteeen vielä kuvia!

 

Mielen virkistykseksi kokeiltiin jotain päinvastaista kuin yleensä. Kun useimmiten tavoitellaan sitä täydellisen pysähtynyttä liikettä niin tällä kertaa nappasin jalustan mukaan ja yritettiin saada sitä liike-epäterävyyttä messiin ja kyllähän jotain tulostakin tuli, ei ehkä ihan täysin sitä mitä halusin mutta ei hirveän kaukanakaan :)

Ja lisää kuvia löytyy jälleen TÄÄLTÄ sekä TÄÄLTÄ.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi