Siirry pääsisältöön

Huuda, huuda ilosta

Oltiin lauantaina agilitykisoissa... siis kisoissa! Hullu ämmä ja vähän ehkä vähemmän hullu koira.

Sokka oli ihan kikseissä kun se pääsi uuteen paikkaan. Mun mahaa vääns ja mun teki mieli juosta pois kisapaikalta, jäätiin sit kuitenkin sinne.
Minejä oli paikalla 17, me starttattiin viidensinä. Tuomarina oli Allan Mattsson, Radan ihanneaika 55s.
Oltiin sen verran ajoissa paikalla että saatiin rauhassa (siis niin rauhassa kuin suinkin kykenin, olin about paniikissa ja muutenkin ihan pihalla koko hommasta). Ostin kisakirjan ja sain ilmopisteestä kynän lainana ja perkeleen kynä ei toiminut! Meinasin melkein ruveta itkemään siinä vaiheessa. Onneks hallin ilmoitustaululta löyty toimivampi kynä ja sain kirjasen täyteltyä.

Itse rata meni... noh aika kivasti! Mä herättelin jossain mieleni sopukoissa kauhukuvia siitä miten toi rupee perseilemään oikein olan takaa siellä radalla ja pahimmassa tapauksessa vielä juoksee pois hallista. Niin ei sit kuitenkaan käynyt - onneksi!

Rata näytti abouttiarallaa tältä: 

 Mulla on semmoinen kutina että oon unohtanut jonkun kohdan ja esteetkin lätkin vain kutakuinkin oikeisiin paikkoihin. Ja estevälit on sit myös ihan hanurista niitä ei kannata katsoa sillä silmällä :D

Meno oli aika kivaa, semmosta perussettiä, ei kummempaa takkuamista, melkoisen sujuvaa. Keinu oli hyvä, haki putket aika kivasti. Muuri oli aivan järkyttävän korkea (tai sitten vain näytti koska vieraat esteet) ja sieltä tulikin sitten 5. Olin oikeastaan aika varma että se on semmoinen paikka mistä voi helposti tulla virhe. Nooh, jatkettiin matkaa ja 11 putken jälkeen hiljensin ja tyrkkäsin oikeasti kunnolla koiran oikeaan keppiväliin, kävelin rauhallisesti suoraa linjaa vieressä ja kerrankin "kekekekekeke"-papatus pysyi jotakuinkin jopa tahdissa :D Koira kepitteli hyvin loppuun asti ja siinä vaiheessa meinasin ruveta hyppimään riemusta, mutta jatkettiin sit kuitenkin rata loppuun :D

13-14 valssasin, moni teki sen takaaleikkauksena, mutta mä halusin olla varma että koira menee oikeaan paikkaan joten valssasin siinä sitten. 16 hypyn jälkeisellä matkalla puomille, kuului hallin toisella puolella olleesta mätsäristä jokin ääni ja Sokka jäi kuuntelemaan sitä -> kielto puomilta, päästiin kuitenkin ongelmitta jatkamaan matkaa ja loppu menikin aika kivasti :))

Eli 10 virhepistettä tuli, mutta oli hyvä rata :) Sokan nopeus oli 2,71 ja aika 56,73, yliaikaa tuli siis semmoiset 1,73 sekuntia.




Sokka venailee radalle pääsyä ;D


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi