Siirry pääsisältöön

Agilityn täyteinen sunnuntai

Tuli taas mietittyä miten hullua koiraharrastus välillä on :D Ihmiset heräävät kahdelta yöllä puunaamaan koiria, ajavat näyttelyyn koko Suomen halki, hakevat paperinpalan jossa on vieraan ihmisen mielipide koirasta ja lähtevät kotiin ostettuuan kamalan kasan luita, hihnoja, leluja, ja uuden pedin koiralleen. En myöskään yhtään ihmettele jos joku ei-koiraihminen päätyisi katsomaan agilitykisoja, ja miettisi että onkohan noilla kaikki kohdillaan katsoessaan kun joukko ihmisiä juoksee radalla ja osoittelee esteitä, pyörii, tanssii ja huitoo.

Tänään meillä oli ohjelmassa agilitytreenit Elmon kanssa. Laitettiin 5 pistettä ettei kenellekään ehtisi tulemaan kylmä. Löytyi kontaktipiste, jossa harjoiteltiin kontaktille pysäyttämistä. Nostettiin koira puomin alastulolle ja pyydettiin koskemaan alustaa siis. Me sovellettiin Elmon kanssa, koska ei olla kunnolla opeteltu alustan koskemista. Pysäytin sen namin avulla vain kontaktille ja se oli ihan jees.
Pöytäpisteellä harjoiteltiin yllätys yllätys pöytää. Elmon teki hyvin ja homma toimi, ei siitä sen enempää.
Sitten löytyi kaksi samanlaista pistettä. Niissä oli kaksi hyppyä peräkkäin ja vähän sivummalla putki/hyppy. Tarkoituksena oli harjoitella takaakiertoa, sylkkäriä ja poispäinkäännöstä yhdessä.
vitosta ei tehty tässä harjoituksessa.
Tuokin meni muuten varsin mainiosti mutta Elmolla on melkoisia irtoamisvaikeuksia.
Lisäksi oli rengas ja paria välistä puikahtamista lukuunottamatta miekkonen teki ihan kiitettävästi.

Tämän jälkeen tehtiin takaaleikkausta, rata ei muuttunut oikeastaan melkein mihinkään, mutta jokainen este suoritettiin vain kerran, suorassa linjassa.. Avustaja vahti palkkaa joka oli toisen hypyn takana irtoamisen helpottamiseksi. Elmo teki innokkaasti ja hyvin.

Lopuksi tehtiin rataa, ja silloin mun teki ajoittain mieli kuristaa joku. Elmo lähti haahuilemaan omiaan ja oli muutenkin ihan omissa maalmoissaan., hypyt kusi, putki kusi vähän vähemmän, en ollut ollenkaan tyytyväinen, onneksi päästiin edes loppuun asti.




Päätettiin myös vähän extempore lähteä lahdenseudun mäyräkoirakerhon tokotreeneihin, joissa mahdollisuus agin treenaamiseenkin. Oli jotenkin nostalgista mennä sinne. Samoja koiria ja ihmisiä siellä oli vieläkin. Sokka veti kamalat ylikierrokset hallista ja muista mäyräkoirista. Se myös kuumui ihan älyttömästi ja alku olikin lähinnä sinkoilua ja raivoamista. Kun saatiin se sitten vähän tasaantumaan sain Sokalta hienoa seuruuta ja tehtiin myös juuri niitä agiesteitä mitä päästään tosi harvoin tekemään. Eli muuria, rengasta, keinua, keppejä ja puomia. Kaikki (jopa kepit ja rengas!) toimivat, muuria pitää vielä hioa, ottaa mielellään tukea vielä. Tein myös pari eteenlähetystä. Rengas toimi hienosti, siinä tosin oli kaksi siivekettä tukkimassa välejä, mutta siltikin. Kepeillä S vain sohi eteenpäin, tein sitten todella selkeällä vispauksella pari ja sitten saatin ilman vispausta kivat kepit. Keinu oli tosi pätevä, en uskonut että se edes muistaa mikä on homman nimi, mutta niinvain se himmasi juuri siinä kohdassa että sai itse hallittua keinua, otti hyvät kontaktit jne. Puomi oli toodella vauhdikas, aluksi ei maltettu ottaa edes kontakteja, mutta pienellä hyssyttelyllä sieltä tuli tosi sievät 2o2o't

Ohjaaja otti meitä yksi kerrallaan näyttämään jonkun ongelmakohdan ja muutenkin pohdittiin hieman että mihin tarvittais apua jne. Mä en ehtinyt keksimään mitään ongelmakohtaa, meinasin heittää että nouto on ongelma, kapulakin olis ollut repussa mutta näytettiin sitten seuruuta ja siihen saatiin ohjeeksi tehdä pieniä vaihtelevia pätkiä ja pysähtelemään paljon edistämisen takia.
Kun kaikki oltiin käyty läpi tehtiin yksittäisenä putki, A (me jätettiin välistä), rengas ja puomi, Sokalla ei mitään ongelmaa missään. Tämän jälkeen tehtiin rataa.
Sokka teki hienosti, tässäkin me jätettiin A välistä ja mentiin suoraan puomille. Alkoi kadonnut vauhti tässä vaiheessa olla jo vähän kadoksissa tai sitten mä olin itse saanut jostain jonkun ihme pikakelauksen päälle koska pysyin koiran perässä.

Kommentit

  1. "En myöskään yhtään ihmettele jos joku ei-koiraihminen päätyisi katsomaan agilitykisoja, ja miettisi että onkohan noilla kaikki kohdillaan katsoessaan kun joukko ihmisiä juoksee radalla ja osoittelee esteitä, pyörii, tanssii ja huitoo."

    Kaverit oli kokkolassa kattomassa mun agilitykisoja :D ne on niin anti-koiraihmisiä ku voi olla. Ne nauro ittensä kipeiksi ja keksi ties mitä läppää tyyliin "ilmakoirien mm-kisat" "mitä larppausta tää on" jne...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi