Siirry pääsisältöön

Parsa raivopiiska

Tuun aina hurjan hyvälle mielelle Sokan kanssa treenaamisesta! Se tunne kun koira osaa ja toimii on niin mahtava, tietää tehneensä jotakin oikein.

Tokoteltiin aluksi itsenäisesti, härnäsin lelulla ja hain virettä päälle ennen tekemistä ja tehtiin pari temppua meilen virkistykseksi. Ekaksi perusasento, suoraan tuleminenkin alkaa toimia tosi hienosti, taannoinen naksuttelu hetki auttoi selvästi asiaa. Seuruuttelin erilaisia pätkiä, täykkäreitä molempiin suuntiin ja takaakiertäen. Seuruu ei ollut ihan täydellistä koira edisti, mutta kontakti pysyi. Edistämistä lähdin korjaamaan sekä jäävissä että pelkässä seuruussa takapalkalla.
Liikkeestä maahan on hyvä, seisominen sais olla vähän nopeampi nyt ehtii käskyn jälkeen ottamaan vielä askeleen pari.
Noutoa en ehtinyt ottamaan, tilaa oli liian vähän.
Merkki on hyvä, vaikkakin vielä vaiheessa, sit vaan ruudun kimppuun.

Agilityssä tehtiin itenäisesti vähän kaikkea. Kertasin keinua, pussia ja keppejä. Kepit on hyvät, koira osaa ja tietää mutta aina ei vaan huvita mennä joka välistä. Ei tarvitse enää vispaamista lainkaan. Rengas toimii ihan jeesisti, samoin keinu. Keikahdus tai kolahdus on koiralle vieläkin ok. Pussi on aina ollu tosi jees Sokankin mielestä.

No mutta aa. Este jonka jossain vaiheessa ajattelin kokonaan jättää opettamatta, oli nyt saanut päälleen uudet rouheet. Nostin Sokan ensin alastulolle, tämä ehkä kaksi kertaa ja palkkasin, sitten kokeiltiin koko estettä ja sinnehän se hujahti kuin puomille konsanaan. Kontaktit haparoi, muutenkin koiralle on vähän epäselvää että missä kohtaa on oikea kohta pysähtyä. Pysähtyä se osaa, mutta ei itsenäisesti oikeaan kohtaan, vaan vaikkapa keskelle alastuloa :D Se kuuntelee niin tarkkaan missä vaiheessa sanon käskyn ja pysähtyy sitten tasan siihen, toisaalta tää ei haittaa, mutta ajattelin silti vahvistaa sitä oikeaa kohtaa.

Parsa nakki, ei voi muuta sanoa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi