Tampere KV

Piuhan vuoden viimeinen näyttelykäynti oli viime viikonloppuna. Ilmoitin sen Tampereelle pitkän eipäsjoopas-väittelyn tuloksena australialaisen tuomarin Colleen Stoaten syynättäväksi. Odotuksia ei juuri ollut. Hyvän näyttelyviikonlopun viimeisteli vielä se, että Piuha päätti alkaa todella tunteella tiputtaa karvaansa ennen sitä. Jopa kauluksesta ja hännästä lähti tuppoja, kun kaulus on yleensä ollut se ainoa paikka mistä ei kunnolla karvaa lähde...

Tampereelle matka kuitenkin alkoi sitten lauantaina, haettiin Amanda ja sheltti Soma asemalta ja ajeltiin majapaikkaamme yöksi. Heti ensimmäisenä kun astuimme ulos ovesta, juoksi joku ison staffin näköinen otus luoksemme vailla omistajaa tai hihnaa, varsinainen "Tervetuloa Tampereelle!"-hetki.

"Tankin" kohtaamisesta selvittyämme käytiin lenkillä ja kaupassa, loput illasta ja vähän yöstäkin meni koirien puunaamiseen. Olin päättänyt, että pesen Piuhan näyttelyä edeltävänä iltana, joten niinhän siinä sitten oli tehtävä. Pesu ja föönaus auttoi oikeastaan ihan kivasti, Piuha ei näyttänyt ihan niiin kaljulta kuin se oikeasti oli, vaan koko totuus paljastui vasta kun koiraan koski. Amanda hoiti trimmauksen, kun minä en ehkä ihan osannut... Piuhalta siistittiin tassukarvat ja sen vauhtikarvat takajaloista.

Soma

Aamulla ensimmäisenä suunnattiin shelttikehälle. Kannustettiin Soman veljeä ja sitten minä pääsin esittämään Soman ja tälle vuodelle toista kertaa shelttikehään. Soma oli vieraskorea ja käyttäytyi aika nätisti, odotin veljensä tavoin Somankin saavan vain H'n, mutta iloksemme Somppuliina saikin EH'n! Junnunartuista niin moni sai ERIn, ettei Soman tarvinnut enää kilpailuluokkaan osallistua. Shelteillä oli tuomarina Tarja Löfman.

Shelttikehän jälkeen raivattiin tiemme belgikehän laidalle, vuorossa oli tukkabelgit ja muutama muu kehään vietävä otus. Groenendaelit aloittivat ja vein kehään vielä junioriluokassa olevan Heran pojan Amon. Amosta oli ihan surkeaa olla ilman mammaa kehässä, mutta kyllä me jotenkuten onnistuttiin tässä kehäkäynnissä. Amo oli lopulta EH1.

Hera

Seuraavaksi suuntasin kehään nuortenluokassa olevan kalju-Huldan kanssa. Hulda oli vallaton, eikä pitänyt tuomarista. Huldakin, kuten suurinosa mustista nartuista, poistui kehästä vain H'n kanssa.

Huldan jälkeen pääsin vielä kehään Heran kanssa hakemaan groenendaelnarttujen päivän ensimmäisen EH'n ja ainoana luokassaan Hera oli myös luokkavoittaja. Lopulta mustista nartuista yksikään ei saanut ERIä joten VSP jäi valitsematta.

Mustien jälkeen kehään astelivat tervut. En juurikaan seurannut urosten arvostelua, vaan lähinnä jännitin Piuhan vuoroa, sillä siihen asti tuomari oli niin naftisti antanut edes ERIä, että ajattelin Piuhalle EHnkin olevan mahdottomuus.

Piuha oli onneksi ensimmäisenä kahden koiran avoimessa luokassa, ei tarvinnut jännittää kauaa yksilöarvostelua. Piuha oli kiltisti kopeloitaessa, mutta päästi pienen murin juuri, kun tuomari oli siirtymässä päästä kohti kroppaa. Tuomari totesi vain rennosti "Oops, I heard it!", eikä ainakaan vaikuttanut siltä, että olisi ottanut murinasta itseensä. Piuha antoi todella hienosti kopeloida loppuun, vaikka pidin sitä toki päästä kiinni niin kuin aina.

Kaljupiuha

Piuha sijoittui lopulta avoimenluokan toiseksi, toisen avo-nartun saadessa täysin oikeutetusti erinomaisen. Arvostelu näytti tältä:

"Keskikokoinen, oikeat mittasuhteet. Korkea pään anto, kiinnittää huomiota handleriin (attented to handler). Kapea kallo, voimakkaasti pigmentti. Kohtuullinen stoppi. Mantelinmuotoiset silmät. Häntä ylttää kintereeseen. Rinnan tulisi olla täyttyneempi ikään nähden. Täysin karvaton." EH AVK2

Belgipiireissä kohisi näyttelyn jälkeen, tuomarin arvostelut ja toiminta eivät miellyttäneet suurinta osaa, mutta minusta tämä tuomari oli mukava. Ainoa moitittava asia oli se, että hän ei osannut lähestyä belgejä itsevarmasti, vaan olisi ilmeisesti mieluummin halunnut koiran tulevan hänen luokseen ystävällisesti ja oma-aloitteisesti, mitä taas belgit perinteisesti eivät tee näyttelykehässä.

Linja oli tiukka, mutta mielestäni suurimmalla osalla isot rokotukset arvosanoissa olivat ihan oikeutettuja, arvosteluun asti koirien viat eivät ehkä päässeet, mutta täytyy muistaa, etteivät kaikki tuomarit halua kirjoittaa kovin negatiivisia asioita arvosteluihin. Kaikkialla ei edes ole tapana antaa kirjallisia arvosteluja.

Kehin jälkeen käytiin luonnollisesti vähän shoppailemassa ja ostin vihdoin uudet nahkahihnat tytöille Hollolan nahkapajalta, lisäksi Piuha sai jonkun tarjousshampoon. Nahkahihnat ovat olleet varmaan ainakin kaksi vuotta ostoslistalla, nyt tänä vuonna Sokan vanha hihna vielä katkesi, joten tarve oli entistäkin akuutimpi. Silti vitkuttelin niiden ostamisen kanssa ties miten kauan.

Piuha menee seuraavan kerran kehään tammikuussa, ja siitä alkaakin alkuvuoden pieni kehärupeama, katsotaan millaisia tuloksia saadaan aikaiseksi.