Siirry pääsisältöön

Voi voi tätä elämää

Vuosi lähestyy loppuaan joten lienee aiheellista kirjoitella siitä jotain perinteiden mukaisesti!

Vuotta 2016 leimasi tietty ristiriitaisuus, törkeän hyvä vuosi, mutta kyllä siihenkin mahtui niitä surullisen kuuluisia alamäkiä. Käytiin siellä aallonharjalla ja tipahdettiin sieltä myös alas, mut hei se on semmosta!

Tavoitteet on kivoja ja kun niitä olen joka vuodelle asettanut niin nyt täytyy sitten tehdä raksi ruutuun-tyylinen analyysi siitä miten hyvin onnistuttiin.

Tavoitteet vuodelle 2016 oli seuraavanlaiset (toteutuneet):

Sokka:

1. Hallintaan jotain tolkkua
2. Edes yksi rallytoko-koe
3. Tokokoe, yksi riittää, ei tulostavoitteita
4. 45 mätsäriä täyteen ;) 
5. Höntsäjälkeä


Piuha:

1. Jäljellä ilmaisut kuosiin
2. Janojen treenaus jatkukoon
3. Avoimen luokan liikkeiden opiskelua tokossa
4. Paljon luoksepäästävyystreenejä
5. Vaikka vielä yksi näyttely


Sokan tilanne on tällä kertaa aika hyviä, check-listaan saadaan kirjata peräti neljä viidestä tavoitteesta.

Hallinta käväisi pohjalla, mutta syksyllä tapahtui se suuri oivallus että treenaaminen auttaa ja se auttoi myös Sokkaa. Edelleen sen törröilyihin saa välillä puuttua todella kovalla kädellä, mutta jotain kertonee viime tokotreenien koetreeni jossa Käyris pysyi hansikkaissa koko ajan!

Edes yksi rallytokokoe - tykkään näistä epäilevistä ilmaisuistani. No yksi ei riittänyt vaan päätettiin sitten skabailla kolmen kokeen verran. Näistä tuloksina 3xALOHYV, pisteet 100, 90 ja 99, lopputulemana siis RTK1! Kaksi kuukautta ja kolme koetta, ei hassumpi tulostaso :)

Tokokokeessa ei käyty. Kävi kyllä mielessä ilmoittaa se nyt loppuvuonna johonkin, mutta päätin että treenataan nyt oikeasti setti kuntoon ennenkuin käydään missään toilailemassa ja tuhlailemassa rahaa.

Mätsäritavoite tuli täyteen! :D Itseasiassa rohmuttiin vielä pari käyntiä enemmän kuin tavoite oli ja nyt Käyris on kirjanpidon mukaan käynyt viidessäkymmenessä (50) mätsärissä - järjetöntä....

Höntsäjälkeä Sokka pääsi ajamaan pari hassua kertaa, tavoite siis täyttyi.

Piuha pääsi samaan tulokseen, 4/5.

Ykkösen ruksimista mietin vähän, ei ilmaisut vielä ole priimaa mutta nyt ne ovat sellaisessa kuosissa että vaativat lähinnä tarkkuutta ja rutiinia enää, ja vasta tänä vuonna ruvettiin puuhailemaan uusia ilmaisuja jäljelle.

Janojen treenaus on outo tavoite, ehkä viime vuonna olin vielä sitä mieltä että nenä vie metsäjäljelle vaikka niin ei ole nyt käymässä. Se ei siis toteutunut kun päätettiin että erikoisjälki on meidän valinta.

Tokossa ollaan pähkitty AVOn liikkeitä jonkin verran, lähinnä ruutua ja merkinkiertoa joissa on tapahtunut mukavasti edistymistä. Kolmannen tavoitteen voi siis ruksia ihan hyvillä mielin.

Luoksepäästävyystreenejä tehtiin todella todella paljon, syksyllä ja kesällä vähemmän, mutta keväällä ihan tuhottomasti. Otettiin ihan kivasti askelia parempaan, mutta kesäkuussa ennen erkkaria tuli myös paha takapakki. Syksyllä kun vähän höllättiin niin Piuha on edistynyt ehkä vielä lisää. Vuoden tokokokeista 3/4 luoksepäästävyyttä meni todella kivasti, siinä pieleen menneessä koko mielentila ja tilanne oli niin huono että ei ihmekkään ettei ihan
sujunut.

Näyttelyissä käytiin kaksi kertaa. Erkkarista haettiin murinalla kauheasta sateesta EH ja sitten ilmoitin Piuhan vielä Seinäjoen KVseen josta tuli sitten loistava potti: ERI2 SA PN2 SERT VACACIB, Piuhan ensimmäinen SA ja myös ensimmäiset plakaatit sertin ja varacacibin myötä!

Tavoitteet oli tällä kertaa sopivat siinä mielessä että niitä ei tarvinnut varsinaisesti hampaat irvessä tavoitella, mutta eivät myöskään täyttyneet ihan ilmaiseksi.



Vuosi oli treenaamisen kannalta täynnä hyviä oivalluksia ja siisteintä oli huomata miten hyvä treeniporukka me saatiin kasaan ja miten hienosti on kukin tahoillaan ottanut edistysaskeleita. Yksi oivallus omien koirien kannalta oli se, että varsinkin Piuhalle tekee hyvää se, että treenataan paljon. Sitä oli kaikkein mukavin treenata syksyn ruuhkaviikkoina kun tuntui että vietettiin miltei joka ilta kentän laidalla.

Omat ajatukset on selkiintyneet, tiedän paremmin mitä haluan ja miten lähden toiveitani tavoittelemaan. Piuhasta puuttuu lähtökohtaisesti paukkuja, mutta niitä olemassa olevia saadaan kyllä varmasti kaivettua tulevaisuudessa enemmän esiin.

Sokan kanssa treenaaminen on myös mukavampaa, mustavalkoisuus sekä vaatimisen ja vaalimisen tasapaino on tuonut sen kanssa treenaamiseen enemmän tolkkua, se ei tunnu enää mahdottomalta. Edelleenkään Käyris ei kuulu luotettavimpien koirien joukkoon, mutta siitäkin tulee varmasti parempi ja parempi kun vaan jaksetaan työstää.

Niin ja Piuha muuten ajoi yhteensä 20 jälkeä.

Tuloksellisesti vuosi näytti yhteenvetona tältä:
- RTK1 Sokka
- SIN3, SIN2, PUN4 ja PUN1, Sokka
- 2xALO1, 2XALO2 Piuha
- 3x putkirallin voitto, Piuha
- EH ja SERT, mätsäreistä PUN2, Piuha
- BH Piuha

Vuoden 2016 tärkein ajatus oli se, että treenaaminen kummasti auttaa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi