Siirry pääsisältöön

Kamalan äärellä


Aurinkoisen Tuusulan reissun jälkeen tehtiin toinen, tällä kertaa sateinen reissu Tuusulaan ja tänä viikonloppuna vietettiin mainiot kolme päivää taas reissussa.
Tuusulassa käytiin kehähommissa, Heralle haettiin ensimmäinen valioluokan SA ja Netan Riesalle ROP! Huimaa, harmi että sää ei ollut mitenkään mieltä ylentävä.

Tänään kotiuduttiin Piuhan kanssa leiriohjaajakoulutuksesta, viimeksi mulla oli mukana Sokka, joten ajattelin että nyt on Piuhan vuoro.


Piuha oli yksinollessaan häkissä ja ääniongelmainen piipaa oli tällä kertaa aika hiljainen piipaa! Päivien kuluessa pieniä ääniä alkoi kuulua, mutta ei todellakaan paha. Muuten Piuha oli oma itsensä, oli mukana treeneissä tekemässä, odotellessa nukkui ja murisi ohi kulkeville ihmisille......

Piuha pääsi myös juoksemaan suoraa hyppy-putki rataa ja sillä oli ainakin näääääin kivaa. Kokeiltiin myös rally-tokoa (kokeisiin kuulemma pitäisi mennä....) ja oltiin kuulemma ihan kelvollisia junior handler-jutuissa. Tokoa koulutin itse muille ohjuskokelaille.



Reissujuttujen lisäksi ollaan eletty ihan tavallista lorvailuarkea. Sokan kanssa ollaan painittu kommunikaatio-ongelmien kanssa, tuntuu että mun ote käyrikseen on kadonnut johonkin.
Tällä hetkellä olo on vähän turhautunut sen kanssa. Olen jo kahdesti saanut jättää treenit sen kanssa kesken, en vaan jaksa tapella, olkoon sitten tekemättä jne.


 Jotta Sokan yhteistyökyvyttömyys ei riittäisi, on myös Piuha ehkä ollut vähän outo, mielessä on herännyt epäilys, että josko se onkin kipeä. Haluaisin ehkä kokeilla sillä kipulääkekuuria, mutta katsotaan nyt mitä päätän. Se on aina vähän ahdistunut yläkerran (kovista) äänistä, mutta nykyään tuntuu että vain pienet kolahdukset riittää. En tiedä onko tilanne vain eskaloitunut tähän vai onko taustalla jotain muuta. 
   Nytkin se kyhjöttää mun jaloissa tietokonepöydän alla ja on tavallista levottomampi. Normaalisti (ja ulkona) Piuhahan on selkeästi on/off koira, kun mitään ei tapahdu se käy nukkumaan ja kun tehdään niin se on ihan mukana hommassa. Rauhattomuus siis sekä ärsyttää että huolestuttaa.

Piuha myös ravaa todella paljon, siis todella paljon. Joo hyvä että ravaa, eikä peitsaa, muttakun se siis ravaa tilanteissa joissa suurinosa koirista laukkaisi. Kun kutsun sitä, joudun todella kirittää että se laukkaisi (paitsi treenatessa luoksetuloa) ja ilman "saalista", se vain ravailee lenkillä. Ehkä se on vaan temperamentiltaan rauhallinen (mitä se siis mun mielestä kyllä myös onkin) tai sitten se on kipeä, vaikea sanoa. Näistä huomioista viisastuneena suurennuslasit ja kiikarit osoittaa nyt extratarkkaan siihen, miten Piuha käyttäytyy.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi