Siirry pääsisältöön

Kahden tässä hiljaa mennään

Syyskuun vikana lauantaina Hyvinkäydyttiin. Oltiin mitä öö yhdeksältä Hyvinkäällä ja käveltiin Tiian, Mersun ja Bettyn sekä Netan ja Riesan kanssa vinttikoiraradalle.

Vinttikoiraradalla osallistuttiin sprinttijuoksukisaan, sekä myöhemmin vielä match show'hun.

Sprinttijuoksu meni noh.. perseelleen. Netta piti Piuhaa lähdössä ja mä kirmasin maaliin - fiksuna tietysti toteutettiin tää niin että radan ulkopuolelta siirtyminen. No, eihän se koira tietenkään tajunnu koko hommaa, ehkä puolivälissä etusuoraa se hokas et joo ehkä voisin juosta tonne ku mamma huutaa. Se paiseili Nettaa ja sitä että jäi yksin, seuraavan kerran sit jätän sen yksin paikoilleen lähtöön jos enää moiseen päästään, tai ehkä jopa kokeillaan viehettä?

Piuha muutenki väsy aika nopeesti koko touhuun, se ei ollu ilonen ja kiukutteli muille koirille, kenties merkki siitä että pitää jättää moiset tapahtumat hetkeks sikseen?

Mätsärissä se vähä muris tuomarille ja tuomari sit taputteli ja syötteli namia. Liikkeet meni kivasti ja saatiin punanen nauha, nauhakehästä ei kuitenkaan sijaa.

Mätsärin jälkeen mentiin Netalle ihmettelemään ja myöhemmin vielä koirien kanssa metsään lenkille.


 Ja koska koirakaverikuvat on must juttu, niin tadaa Riesa ja Piuha ja Piuha ja Riesa:










Kommentit

  1. Vastaukset
    1. tekeillä :| Oisin sen heti tän jälkeen tehny mutta koska netti ei toimi ja youtube ei anna upottaa videoita niin ei sujunu ihan niinku ajattelin

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi