Masentaaaaa

Pyörähdettiin tänään Orimattilassa mätsärissä, alunperin piti mennä vaan junnuihin, mutta ilmotin sitten viimesillä minuuteilla myös pieniin. Pienet oli ensin ja oltiin yksin kehässä, Sokka oli kivasti, tuomari ei ottanut pöydälle ja näin. Edes takaisin mentäessä heitti laukalle kun en itse ollut hereillä.

Punasten kehässä S pönötti hyvin, ryhdissä ja etuset rungon alla. Ei sijotuttu, turhauttaa.
Junnuissa oli miestuomari jolla ei luultavastikaan ollut mitään hajua jh-jutuista, edes sitä vähää mitä mä niistä tiedän. Ei sijotuttu, turhauttaa.

Nyt me varmaan jäädään tauolle mätsäröinnistä, koska Sokka ei tarvi treeniä, ja voisi sanoa että ei sijoituta melkeinpä ikinä. Aina ei sij. ja nyt vielä useammin pun. ei sij. Sokka esiintyy hyvin, ei mitään moitittavaa, mutta se ei riitä. Jos se olis vielä söpö nappisilmä pentu ja esiintyisi samalla tavalla kuin nyt se saattaisi pärjätä, mutta se ei ole sitä. Se on vinojalkainen ja takakorkea ruikula. Ei näyttävä, liehuturkkinen saatika lumoavaliikkeinen. Kuulostaa varmasti siltä että mulle voittaminen olis tärkeintä ja että ravataan mätsäreissä vain voittojen takia. Kuulostaa myös varmasti siltä, ettei mulle riitä mikään.

Eihän me tietenkään voida lähteä mätsäreihin asenteella et nyt käydään tyhjentämässä palkintopöydät, mutta kyllä mä silti haluaisin tavallaan saada jotain vastinetta rahalle mitä mä noihin käytän. Okei, on niitä sijoituksiakin tullut ja tämän vuotinen BIS2-oli ihan huippu hyvä tulos, eivätkä varmasti monet muutkaan sijoitu, jotkut ei oo välttämättä edes sijoittunut koskaan, silti mua turhauttaa.
      Miksi me siis edes käydään mätsäreissä? Musta on kivaa käydä välillä ihmistenkin ilmoilla, mutta ehkä tällänen ulkonäkölaji ei vaan oo meidän juttu, ehkä meille sopisi (jos ajatellaan pärjäämistä ja noin muutenkin) enemmän joku mihin voidaan itse vaikuttaa. En mä voi opettaa Sokkaa olemaan vähemmän takakorkea, mutta sen sijaan voin opettaa sille tiiviin perusasennon. Harmi vain, että epiksiä niin rallyn, agilityn ja tokonkin osalta on niin harvoin, etenkin hallikaudella.
           Hallikaudesta päästään toiseen turhauttavaan ja masentavaan asiaan - ei voida oikeasti tehdä paljon mitään ennenkuin se alkaa. Nyt ollaan pikkuhiljaa aitaamassa pientä osaa omasta pihasta, voidaan vähän tokoilla ulkona ja ainakin keppien loppuun hiomiseen riittää tilaa. Tahtoisin silti harrastaa enemmän, vailla pelkoa siitä, että kohta koira säntää riistan perään.
    Miksi mulla sitten on mäyräkoira? Etenkin, miksi ihmeessä mulla on käyttölinjainen mäyräkoira? En kertakaikkiaan tiedä. Silloinkun otettiin Sokka, mäyräkoira oli se must-rotu, ei taidettu paljoakaan muita edes harkita. En silloin tajunnut, että koska mä haluan oikeasti harrastaa tavoitteellisesti tokoa ja agilityä olis kannattanut valita jokin muu rotu. Ajattelin vain, että kyllä mäyräkoirankin kanssa voi harrastaa. Ja siis tottakai voikin, tiedän nimeltä muutaman mäyräkoiran, jotka kisaa aksassa ja pysyy hanskassa toko-kentälläkin. Miksei mun koirani oo sellanen?
   Sokka on lähellä sitä, muttei kuitenkaan sellainen. Mä en oikeasti luota siihen, että se ulkokentällä jaksais pitää kiinnostuksensa mussa kun tehdään jotain. Sillä on hyviä hetkiä aina silloin tällöin, mutta miksei se ole varma ja ennakoitavissa? Oon pikkuhiljaa oppinut ennakoimaan entistä enemmän sen tekemisiä, mutta välillä se oikeasti yllättää mut keksimällä jotain omaa. Pystyttiin viime kesänä aksaamaan pari kertaa irti, ilman aitoja ja ulkona, koira oli superisti kuulolla ja teki täysillä. Jos Sokka olis aina sellainen, mulla ei edes olisi mitään ongelmaa, harmi vaan ettei se ole.

Joku vois tässä vaiheessa kysyä, että entäs Elmo? Miksen tee enemmän sen kanssa. Syy on todella yksinkertainen: en jaksa, pysty tai halua. Elmon pitäis asua meillä jotta saisin siitä jotain enemmän irti. Sen kanssa mulla on samanlainen ongelma kuin Sokan kanssa: en uskalla pitää sitä irti. Oon uskaltanut päästää sen muutaman kerran hallin ulkopuolella irti hihnasta, melkein jokainen kerta on kaaos. Keppien jankkaaminen toisten suorittaessa rataa kaatui siihen, että Elmo lähti lintujen perään pusikkoon eikä siihen saanut enää mitään kontaktia.
      Mä en yksinkertaisesti ole tarpeeksi motivoiva kummankaan koiran mielestä kuin harvoin, oon monesti miettinyt, että ainakin Sokan kanssa pitäis yrittää sitä, että palkkaan sen sillä, että se saa lähteä tekemään omiaan/riistan perään. En oo ikinä uskaltanut, koska mua pelottaa että se juoksee auton alle tai katoaa pariksi tunniksi rusakon perään, eikä se muutenkaan olis taajamassa viisasta. Jos se olis vaan maassa olevien hajujen perään ja niiden takia haahuilus, mutta pysyis lähellä tilanne olis toinen. Se on niin itsenäinen, että sitä ei kiinnosta missä mä huitelen jos sillä on jotain parempaa tekemistä. Joku voisi tempasta tosta ettei meillä oo luottamus/johtajuus kunnossa, ei varmaan täysin olekaan. Mä en tiedä mitä sille vois tehdä, koska en oo koskaan ajatellut ongelmien johtuvan siitä, mutta nyt ajattelen. Luulen ettei Sokka vaan kunnioita mua tarpeeksi.
  Oon joskus miettinyt jääkauden pitämistä ja sitä, että sitä ei oikeasti huomioitais muutenkuin treenatessa. Käytännössä toi olis kuitenkin niin vaikea toteuttaa, sillä 5 hengen taloudessa on aina joku joka ei muista, ettei koiraa saanutkaan huomioida tai sille ei saanutkaan antaa aamu/iltaruokaa. Oon aina välillä yrittänyt ryhdistäytyä ja ruveta tekemään kivoja ja motivoivia juttuja ja sitä, että kaikki kiva tulee multa, mä annan lelun, luun, ruoan jne. Välillä se unohtuu ja välillä mä oon vaan niin väsynyt etten jaksa keskittyä siihen.

Nyt lopetan avautumisen ja inisemisen siitä miten paska olen, koska kello on mucho ja mun pitäis mennä nukkumaan.

ps. jos jollain esim. postausten otsikot näkyy comic sans ms'nä tai muuna ns. normifonttina, kokeilkaa painaa f5 niin ehkä näyttää jopa oikean fontin. En tiedä esiintyykö tätä muilla, mutta mulla näyttää aina silloin tällöin juurikin comiccina.