Kuvittelen aina mielessäni miten seuraavan koiran kanssa sitten käytän lähes joka asiassa vain sheippaamista ja positiivista vahvistamista, mutta miksen sitten tekisi sitä nyt Sokan kanssa? Noh, syy on toki yksinkertainen: se ei osaa tarjota itse tekemistä ja tarvitsee tietynlaisia pakotteita aina silloin tällöin. Pieni pakote meillä voi olla vaikkapa ali-menemistä opetellessa käytetty käsi estämässä koiraa hyppäämästä riman yli ja toinen namin kanssa houkuttelemassaa tulemaan alta. Toisena esimerkkinä pidän peruuttamiseen liittyvä koiraa kohti käveleminen. Kolmas esimerkki on hihnasta nyppäisy ja neljäs fyysisesti johonkin paikkaan pääsyn estäminen, eli jalka eteen tjv.
Sokka ei paineistu pienistä pakotteista, mutta mitä sitten käy kun pakotteet käyvätkin isommiksi? Koiran ohjailu käsin ja tökkiminen, sekä taaksepäin työntäminen kokeiltiin tänään liian suuriksi pakotteiksi, enkä näin jälkeenpäin ajateltuna tiedä miksi menin edes noin fyysisiä keinoja käyttämään, koirahan ei edes tiennyt mitä siltä haettin.
Koira reagoi painostukseen ja pakotukseen pakenemalla, otettiin pakoteeton onnistunut suoritus ja jätettiin siihen, pitkähkö tauko ja sitten uuden asian sheippaamalla opiskelu, tosin eri asia kuin mitä aikaisemmin yritettiin.
Sokankin kanssa pyrin lähinnä positiiviseen vahvistamiseen, mutta joka tilanteessa se ei toimi, joten joudun tekemään pakotteita ja korjaamaan. Isompia pakotteita tulee ajattelematta tehtyä lähinnä silloin kun olen hermostunut tai turhautunut. Silloin kannattaisi kyllä pitää ne näppinsä kauempana koirasta ja ottaa hetkeksi omaa tilaa ja rauhoittua, aina en tähän kuitenkaan kykene, joten siksi nyt opetellaan molemmat, sekä minä että koira olemaan kärsivällisempiä ja harkitsevaisempia, tarkkailemaan enemmän ja kuuntelemaan toisiamme.
Äsken vietettiin pieni sheippaushetki hyvin tuloksin, nollasin ennen sitä aikaisempaa konfliktia. Naksuttelin huulen lipaisusta, temppurenkia silmällä pitäen, pari kertaa väärän asian naksutus mutta muuten oikein mainio. Nyt lähdetään ulos crossaamaan.
Sokka ei paineistu pienistä pakotteista, mutta mitä sitten käy kun pakotteet käyvätkin isommiksi? Koiran ohjailu käsin ja tökkiminen, sekä taaksepäin työntäminen kokeiltiin tänään liian suuriksi pakotteiksi, enkä näin jälkeenpäin ajateltuna tiedä miksi menin edes noin fyysisiä keinoja käyttämään, koirahan ei edes tiennyt mitä siltä haettin.
Koira reagoi painostukseen ja pakotukseen pakenemalla, otettiin pakoteeton onnistunut suoritus ja jätettiin siihen, pitkähkö tauko ja sitten uuden asian sheippaamalla opiskelu, tosin eri asia kuin mitä aikaisemmin yritettiin.
Sokankin kanssa pyrin lähinnä positiiviseen vahvistamiseen, mutta joka tilanteessa se ei toimi, joten joudun tekemään pakotteita ja korjaamaan. Isompia pakotteita tulee ajattelematta tehtyä lähinnä silloin kun olen hermostunut tai turhautunut. Silloin kannattaisi kyllä pitää ne näppinsä kauempana koirasta ja ottaa hetkeksi omaa tilaa ja rauhoittua, aina en tähän kuitenkaan kykene, joten siksi nyt opetellaan molemmat, sekä minä että koira olemaan kärsivällisempiä ja harkitsevaisempia, tarkkailemaan enemmän ja kuuntelemaan toisiamme.
Äsken vietettiin pieni sheippaushetki hyvin tuloksin, nollasin ennen sitä aikaisempaa konfliktia. Naksuttelin huulen lipaisusta, temppurenkia silmällä pitäen, pari kertaa väärän asian naksutus mutta muuten oikein mainio. Nyt lähdetään ulos crossaamaan.
Kommentit
Lähetä kommentti