Meillä on ongelma, mutta meillä on myös ratkaisu!
Ongelma liittyy niinkin hassun arkiseen asiaan kuin lenkkeily: olen laiminlyönyt täsmällistä vetämättä kulkemisen kitkemistä ja ohitusten tekemistä. Tämä on taas johtanut siihen että Sokka lähes poikkeuksetta tuijottaa vastaantulevaa koiraa ja tuntuu jopa etsivän syytä haukahteluun.
Tähän mennessä olen katsonut hieman läpi sormien tätä toimintaa koska en ole keksinyt tapaa kitkeä sitä pois. Vetämisen kanssa on sama homma myös. Sitä laiskuuttaan vain ottaa valjaat hihnalenkille mukaan kun ei jaksa kieltää ja tahkota vetämisen kanssa, jota tuo harrasta lähes aina.
Molempien ratkaisu on toivonmukaan niinkin yksinkertainen juttu kuin namittaminen. Ruoka lenkille mukaan ja palkkaus aina kun kävelee nätisti/korjaa vetämisen vetämättömyyteen ja imutuksella ohitukset, kuitenkaan isoa numeroa siitä tekemättä.
Toinen jonkinnäköisen laiminlyönnin alaisena oleva juttu on henkinen aktivointi. Koiran aivoissa ei varmaan raksuta enää mikään, joten täytyy ottaa itseään niskasta kiinni, luojan kiitos toi on ihan tyytyväinen ilmankin kummempaa aktivointia, muuten se varmaan hyppisi pitkin seiniä tällaisina koomakausina. Optimaalinen tilanne olisi tehdä joka päivä jotakin jossa koira saa itse hoksata tai käyttää nenäänsä. Ajattelin jotakin sen suuntaista että joka toinen päivä tavoitteellisesti pieni tokoiluhetki ja sen lisäksi joko naksuttelua tai nenän käyttöä jäljestämällä tai ruoan etsimisellä.
Käypääpä myös kurkkaamassa Hertan ja Kertun blogista löytyvä arvonta!
Ongelma liittyy niinkin hassun arkiseen asiaan kuin lenkkeily: olen laiminlyönyt täsmällistä vetämättä kulkemisen kitkemistä ja ohitusten tekemistä. Tämä on taas johtanut siihen että Sokka lähes poikkeuksetta tuijottaa vastaantulevaa koiraa ja tuntuu jopa etsivän syytä haukahteluun.
Tähän mennessä olen katsonut hieman läpi sormien tätä toimintaa koska en ole keksinyt tapaa kitkeä sitä pois. Vetämisen kanssa on sama homma myös. Sitä laiskuuttaan vain ottaa valjaat hihnalenkille mukaan kun ei jaksa kieltää ja tahkota vetämisen kanssa, jota tuo harrasta lähes aina.
Molempien ratkaisu on toivonmukaan niinkin yksinkertainen juttu kuin namittaminen. Ruoka lenkille mukaan ja palkkaus aina kun kävelee nätisti/korjaa vetämisen vetämättömyyteen ja imutuksella ohitukset, kuitenkaan isoa numeroa siitä tekemättä.
Toinen jonkinnäköisen laiminlyönnin alaisena oleva juttu on henkinen aktivointi. Koiran aivoissa ei varmaan raksuta enää mikään, joten täytyy ottaa itseään niskasta kiinni, luojan kiitos toi on ihan tyytyväinen ilmankin kummempaa aktivointia, muuten se varmaan hyppisi pitkin seiniä tällaisina koomakausina. Optimaalinen tilanne olisi tehdä joka päivä jotakin jossa koira saa itse hoksata tai käyttää nenäänsä. Ajattelin jotakin sen suuntaista että joka toinen päivä tavoitteellisesti pieni tokoiluhetki ja sen lisäksi joko naksuttelua tai nenän käyttöä jäljestämällä tai ruoan etsimisellä.
Käypääpä myös kurkkaamassa Hertan ja Kertun blogista löytyvä arvonta!
Kommentit
Lähetä kommentti