Siirry pääsisältöön

Messarihulinaa

Käväistiin Helsingissä vähän messarifiilistelemässä. Ensin lauantain winner, jossa jaksettiin kokoonpanolla Minka, Iinis, Lotta & minä olla puoleen väliin ryhmiä. Lähes kokopäivä meni lähinnä valkkarikehällä kökkien. Jännäiltiin junalla kotiin.

Sunnuntain voittajaa varten oli sitten la illalla armoton jännitys ja stressi ja noin sata kertaa piti myös repun sisältö varmistaa, sekä se että laput + rokotustodistus on mukana. Lähdettiin matkaamaan autolla siinä vähän seitsemän jälkeen ja näin ollen melko reilusti kahdeksan jälkeen oltiin saatu itsemme messukeskukseen sisälle. Ja mitä tekee sisäsiisti koirani ensimmäiseksi: paskantaa sisälle halliin x( En enää edes oikein tiedä mitä tekisin ton aivopierun kanssa.

Ekaksi suunnistettiin valkkarikehälle jälleen Minkan ja Iiniksen seuraan, josta rotikkakehälle. Heitin meidän häkin nuorisokehälle ja jumitin siellä Sokan kanssa jonkin aikaa. 6 pussia nameja ostin ennen putkikisaa myöskin. Kävin ilmoittamassa että ollaan paikalla ja sitten odoteltiin kisan alkua. Kun se sitten alkoi rataantutustumisella, niin ajattelin että nyt ollaan pulassa! En ollut edes ajatellut että muutamasta putkesta saisi sellaisen radan! Ei se ollut vaikea, mutta mun onneton ratamuisti on aina huono yhtälö ratojen kanssa, jotka eivät ole niin suoria ja selkeitä. Radalle ei saanut myöskään viedä nameja.

Me oltiin starttausvuorossa vikana. Meitä ennen radalla oli mm. malinois, pari bc'tä, bichon frise, leonberginkoira, mitteli jne.
Kun sitten vihdoin oli meidän vuoro startata, oli vielä koiran lähtöön viedessäni sellainen fiilis, että tästä selvitään hienosti. Jätin makaamaan lähtöön, koira ei tehnyt elettäkään varastaakseen ja lähdettiin liikkeelle. Ensimmäiseen putkeen ampaisi hienosti, toiseenkin taisi peräti mennä, sitten tuli "vau olen irti kiwaa!"-draivi päälle ja Sokka lähti tekemään aivan omaa rataansa, saatiin kuitenkin tehtyä osa radasta. Saldona mm. kehästä ulos juokseminen, väärissä putkissa juoksentelu ja esteiden numeroiden kaatelu ja haistelu, sekä keskelle kehä kuseminen :'''D Onneksi S ei ollut ainoa joka tyhmäili. Pääasia että koiralla oli superkivaa!

Käytiin myös vielä katsomassa valkkarikehällä Siidun esiintymistä, loppuaika kojuissa ja kehissä kierrellen. Mukaan tarttui noutokapula, lelu ja nameja :3


Bongailtiin taas uusia ja vanhoja naamoja, joita en nyt jaksa luetella! Mutta petsieläisiä ennenkaikkea :D

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi