Siirry pääsisältöön

Liidetään ja fifeillään vähän lisää

Oltiin jokimaalla mätsäreissä viime viikon torstaina, eli vähän vanhemmasta tapahtumasta on kyse. Saatiin sieltä punainen, tuomari ei miellyttäny mua yhtään. Oltiin viimeisiä meidän luokassa ja yksin kehässä, tuomari sanoi vaan "kai se on pakko punanen antaa" ja lykkäsi nauhan käteen. Koira myös onnistui lahjakkaaseen tapaansa keksimään linnun jonka perään se sitten lähti.
Mä itse olin tämän viikon maanantaista-perjantaihin opintomatkalla Berliinissä ja täytyy tässä mainita että huomasi miten erilainen koirakulttuuri siellä on, vaikkei se paljoa eroakaan. Jos oikein näin niin kaupungilla oli koiria jopa irti ja myös vain vähän ydinkeskustasta pois päin näkyi koiria irti. Lisäksi motellimme vieressä sijaitsevassa marketissa oli ainoastaan eläinten ruokia ja Suomessahan ainakin täälläpäin marketeista löytyy jos jonkinmoista lelua ja hihnaakin. Hauskin koiramainen näky oli ehkä kaupungissa jollakin torintapaisella näkemämme valjakko. Siinä nukkui useampi koira vetoliinasta kiinni. Yleisestä hälinästä ja metelistä huolimatta valjakko vain nukkui, edes koirien omistajaa ei näkynyt lähettyvillä. Muutamissa busseissa oli kuskin paikan vieressä kuonokopalla varustetun koiran kuva.

Berliini hömpötyksen jätän ihan muihin paikkoihin ja aihe vaihtuisi nyt tämän päiväisiin agi/toko treeneihin. Meillä oli nyt vika kerta, vaan 3 koirakkoa meidän lisäksi. Koutsin koirat oli tälläkertaa myös mukana ja hän näyttikin sitten pienen tokon alo-liikkeiden pätkän. Tehtiin siis agia ja päästinkin mukavan paljon tekemään kun oli niin vähän porukkaa. Tehtiin suurinpiirtein tälläistä rataa:

Rataan olisi kuulunut myös A-este, mutta jätettiin se pois. Koira toimi kivasti ja saatiinkiin ohjauksesta kehuja yhdeltä ryhmäläiseltä sekä ohjaajalta. Itse tosin en ollut tyytyväinen, onnistuin melkein sekoittamaan itseni tehdessäni pari kertaa jonkun ihmekiemuran.

Kommentit

  1. Siitä se lähtee :D Ohjaus on kyllä välillä sellastakin kiemurtelua ja valssaamista.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi