Siirry pääsisältöön

Miittailua ja pohdiskelua

Me ollaan kyllä miittailtu mätsärin jälkeen useamminkin, mutta tän päiväsestä nyt pieni kertomus:

Eli aluksi meinas käydä niin ettei päästä ollenkaan, mutta Johanna pelasti kertomalla että hänen kyydissään pääsee jos koira pysyy auton jalkatilassa. Kiitos! Miitin ideana oli siis lenkki löytynmäen reiteillä. Mukana olivat käppänät Riesu&Remus, Sera kultsu, Jetta valkkari, Kujo mopsi,Sulo&Lilli mittelit ja Fanni villis. Kokoonnuttiin koulutuskentän ilmotustaululla, siinä oli muuten jostain uudesta koirankoulutusväline-liikkeestä mainos :'D Ja koirakylpylästä jonne aiottiin mennä, sekä valopannoista joihin ihastuin. Porukan saavuttua rupateltiin siinä jotain ennenkuin saatiin aikaseks lähteä kävelemään ja käveltiin lyhyempi matka ku mitä ajattelin, korvattiin se sitte sillä että mentiin juoksuttamaan vanhalle raviradalle koiruuksia 8)

Kiitos kaikille mukana olleille!

Ja niin tosiaan. Pohdiskelin Sokan agility uraa...Pitäskö meiädn yrittää jo ens keväänä alkeiskurssille vai odottaa suosiolla vuoteen 2012 tai jos syksyllä sattuisi johonkin. Tästä saa esittää mielipiteitä ehdotuksineen.

Kommentit

  1. Ihan ekana kannattaa miettiä mäyräkoiran rakennetta agilityradalla. pitkä selkä ja lyhyt, joustamattomat jalat ovat hyvin huono yhdistelmä agilityssä tulevaan rasitukseen, jossa juurikin selkä ja jalkojen nivelet ovat kovalla koetuksella. Ei mikään paras agilityrotu, itseasiassa kisoissa en ole koskaan mäyriksiä nähnyt, corgejakin vain yhden..

    Mutta tosiaan, 1v on yleisin raja alkeiskurssille menemisessä.

    VastaaPoista
  2. ^ Vielä edelliseen, keskusteltiin koiria harrastavan kaverin kans vielä, että mäyriksen luolakoirarakenteella tosiaan agility voi aiheuttaa aika ikävääkin sairaudentynkää. Eli jos haluaa agilityn aloittaa, kannattaa ehdottomasti kuvauttaa koiran selkä. Jos sieltä löytyy kalkkeutumia (jotka ilmeisesti mäyriksille suhteellisen yleisiä?) niin koko homma kannattaa jättää kokonaan.

    Mäyrikselle sopivampaa harrastetta on luolatoiminta, toko, jälki... Ei rankka hyppiminen ja esteiden ylitys. Harrastukset koiran mukaan, eikös se niin mene :) Silloin tällöin kokeileminen on eri asia kuin viikottain rasittaminen aina vaan vaikeammissa ja raskaammissa tehtävissä..

    VastaaPoista
  3. kiitos Maija, kyllä siis tosiaan heti ku saan rahat kasaan (johon menee aikaa) niin aion tuon kuvauttaa. Ja agility tosiaan jätetään pois jos ilmenee että siitä tulee haittaa. Mäyräkoiran kyllä tulisi kestää se hyppiminen ja muu, eikai se muuten olisi niin monipuolinen metsästyskoira.

    VastaaPoista
  4. Usko pois, mäyräkoiran metsästystehtäviin ei kuulu A-esteen kaltaisten esteiden ylittäminen tai jatkuva hyppääminen. Kyseessä on kuitenkin koira, joka on suunniteltu mahtumaan pieniinkin koloihin ja puikkelehtimaan aluskasvillisuudessa. Vähän sama kuin shetlanninponilla lähtisi hyppäämään yli sen säkäkorkeuden mitoitettuja esteitä kenttäratsastuksessa. Pitkät raajat, notkea, tiivis rakenne yhdistettynä kevyeen olemukseen on hyvän agilitykoiran tunnuspiirteitä.

    Jos haluaa harjoittaa agiliitoa, kannattaa sitä miettiä etukäteen ja valita rotu, joka kestää käytön varmasti. Mäyräkoiria, kuten sanoin, en ole koskaan radalla nähnyt. Saattaa näyttää helpolta pikku esteiden ylitys ja pomppiminen, mutta se on verrattavissa, että itse yhdistäisimme aitajuoksun, vuorikiipeilyä, ryömimistä ja tiukkoja kurveja.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi