Siirry pääsisältöön

Kympin Käyris ja kiroileva belgi


Kesäkuu on kovasti jo menossa ja tähän väliin lienee ihan hyvä vähän kertoa kuulumisia.

Ihan hirveästi mitään jännittävää ei olla puuhailtu, mutta Piuha on käynyt kahdessa näyttelyssä ja Sokka tokokokeessa (!!), joten kerrottavaa löytyy.

Aloitetaan vaikka Sokan tokokokeesta.

On aivan järjettömän hieno tunne kun tehty työ palkitaan ja koira toimii lähes tulkoon juuri niin kuin sille on opetettu että tulee toimia. Huhtikuussa saatiin nauttia tästä tunteesta Sokan kanssa.

Kokeessa tuomaroi Carina Savander-Ranne, todella miellyttävä tuomari ja oikeudenmukainen.
Sokka oli viimeisenä suoritusvuorossa, ei ideaalia minulle, mutta ainakin oli mukavasti aikaa valmistella koira.

Paikkis ei mennyt ihan putkeen, mutta ollaankin tehty todella vähän paikkistreenejä viimeisen vuoden aikana, ehkä kaksi ryhmäpaikkista. Sokka haisteli ja meni maahan vieressä olevan koirakon käskystä, odotettua sinänsä.

Yksilösuoritus oli täyttä kultaa.

Nurisemista oli kapulan pidossa (hyi ällöä), ja luoksetulossa Sokka lähti tulemaan heti luokse kun käännyin. Sekin oli sinänsä positiivinen moka koska ennen Sokka olisi samassa tilanteessa saattanut lähteä yksinään haihattelemaan, nyt se tuli vain nätisti luokse, nollahan siitä toki tuli.

Parasta oli huomata että ainakin tässä kokeessa hallinta pysyi kokoajan päällä, Sokka teki ilolla hommia ja kuunteli hienosti.

Tässä videolla koko koe paikkista lukuunottamatta:



Tuomari kehui Sokkaa kovasti, oli ihanaa kuulla juuri Sokan kanssa niin vuolaita kehuja, koska töitä on tehty kovasti. Mieletöntä oli myös tämä kymppien määrä mitä Sokka ansaitusti sai.

Tässä Sokan liikekohtaiset pisteet:


Paikalla makaaminen 8

Seuraaminen 10

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

Luoksetulo 0

Noutoesineen pitäminen 10

Kauko-ohjaus 10

Estehyppy 10

Kokonaisvaikutus 10

yht. 158p. ALO2


Sokan tokokokeesta edetään kronologisesti toukokuuhun jolloin matkattiin Piuhan ja Mustikkien kanssa Tampereelle KV-näyttelyyn.

Belgeillä oli tuomarina Iris Urschitz Itävallasta.

Piuha oli hyvin rauhallinen ja odotti hienosti häkissä vuoroaan, kehään mentäessä sen mieliala odotetusti laski, mutta se oli silti ihan ok.

Kopelointi meni muuten hyvin, mutta kun tuomari yhtäkkiä tarttui hyvin ronskisti Piuhaa päästä, kuului pieni mur. Tuomari ei katsonut hampaita ollenkaan, mutta kutsui meidät EHn annettuaan takaisin kehään niitä näyttämään - kummasti siellä arvostelussa kuitenkin mainittiin ne hampaat :D

Näin Piuhasta sanailtiin:

"4-vuotias, feminiininen pää, toivoisin enemmän stoppia, oikeat silmät ja hampaisto, hyvä niska ja ylälinja. Tarpeeksi kulmautunut, hieman pehmeät ranteet (pasterns). Hyvät, mutta hieman ahtaat liikkeet." EH AVK3

Piuhalle ei menestystä tällä kertaa suotu, mutta se ei haitannut sillä Mustikki numero 1 eli Hera pisti risaiseksi olemalla VSP!


Tampereen jälkeen kävin tuomaroimassa yhdessä mätsärissä ja sieltä suoraan kurvattiin Sokan kanssa juoksemaan yksi rata epiksiin A-qility OYlle, tuloksena tietysti (;D) nollarata ja sillä kakkossija! :)



Toukokuuhun mahtui vielä Kennelliiton leiriohjaajien koulutusviikonloppu Lapualla. Oli ihan super ihana viikonloppu kaikkien mahtavien tyyppien seurassa vaikka paluumatkalla vähän eksyttiinkin Amandan kanssa, ne kuuluisat sanat "kyllä mä osaan ilman navigaattoria"....

Viikonlopun aikana koulutettiin toisiamme eri lajeissa ja näiden treenien tiimoilla Sokka pääsi mm. tekemään agilityä Miman kanssa ja treenaamaan Hannan kanssa kaikkea näyttelyistä rally-tokoon. Piuhakin treenasi tokoa Miman kanssa, eikä se ollut aivan katastrofi! :D

Tässä tunnelmia viikonlopulta:

© Amanda P
© Amanda P
© Mima J
© Mima J
<3
Viime viikonloppuna koitti kovasti odotettu belgierkkari joka tiesti pitkää viikonloppua reissussa ja sunnuntaille vielä Tuurin KR-näyttelyä.

Ajettiin perjantaina Laukaan kautta Multialle, jossa majoituimme Annan luona. Levottoman ja vähäunisen yön jälkeen oli aamulla aika suunnata takaisin Laukaaseen erkkaririentoihin. Päivä oli pitkä, mutta sää suosi ja kukapa nyt ei rakastaisi belgien täyteistä päivää ;) Piuhaa en ilmoittanut kehään, mutta se toimitti seuraneidin virkaa hienosti ja sai nukkua häkissä suurimman osan ajasta aina välillä jaloitellen.
 
Juoksin itse kehässä neljän mustan kanssa ja lisäksi vielä z Kovárny kasvattajaryhmässä ja Vitan ja Petrus-veljensä kanssa parikehässä.  Meidän koko porukalla oli todella hyvä päivä tuloksellisesti kun huonoin tulos oli EH! Esittämilläni koirilla huonoin tulos oli sielä ERI joten tulokset olivat äärimmäisen hyviä.

Kasvari ja parikilpailu olivat päivän kevennykset sillä Vitalla oli juoksu ja pojilla näin ollen vähän päät pyörällä.

Z Kovárnyt kasvattajaluokka ihmeen kaupalla sijoittui neljänneksi ja sai KPn! Arvostelussa mainittiin että esiintyminen saisi olla parempaa, mutta hei KP! :D

Tässä yksi niistä pienistä hetkistä kun kaikki neljä olivat kiltisti ;D © Anni

Arvostelun päätyttyä ja BIS-kehiä odoteltaessa Piuhan kanssa pidettiin pienet näyttelytreenit ja Anni otti Piuhasta todella hyvät kuvat:

© Anni
© Anni
Petrus ja Vita parikilpailussa © Anni

Lauantai-sunnuntai välinen yö nukuttiin aavistuksen paremmin ja sunnuntaina suunnattiin sitten Tuuriin. Tuuri on ensimmäinen näyttely jossa muistan olleeni pienenä ja nyt olin ensimmäistä kertaa oman koiran kanssa siellä, sää ei valitettavasti ollut ihan niin hyvä, mutta onneksi investoimme Annin kanssa pari kesää sitten siihen näyttelytelttaan niin ei ihan kastuttu eikä sitä vettä loppujen lopuks ihan älyttömästi tullut.

Tuurissa belgit tuomaroi Leni Finne ja tervut aloittivat.

Vein ensin tutun valioluokan uroksen kehään ja kun sille napsahti EH niin vähän pelotti että miten Piuhan oikein käy.

Piuha esiintyi ihan kivasti, se näyttää seisoessaan vähän kuolleelta lahnalta mutta ainakin pysyy paikallaan ja korvat myös ovat pystyssä. Jostain syystä tuomari oli niin pelottava että Piuha murisi heti, mutta onneksi tuomari ymmärsi sen. Piuhalle olisi kuulemma pitänyt opettaa ettei ole sopivaa kiroilla ;) Toivottavaahan tämmöinen murina ei missään nimessä ole, mutta olin iloinen että tuomari ymmärsi ettei Piuha ole aggre vaan kyse on epävarmuudesta ja vähän sellaisesta mielenosoituksellisesta ääntelystä.

Piuha sai kuin saikin ERIn ja sijoittui neljänneksi kilpailuluokassa ilman SA'ta, olen ihan hirvittävän tyytyväinen tulokseen.

Piuhan arvostelu:

"Ok mittasuhteet, riittävä luusto. Hieman erisuuntaiset pään linjat. Keskiruskeat silmät, aavistuksen leveälle asettuneet korvat. Riittävä kaula ja eturinta. Oikeanmallinen rintakehä. Hieman niukat etukulmaukset, riittävät takana. Oikea askelpituus. "kiroilee"." ERI AVK4

© Anni
© Anni

Vein kehään myös Piuhan emän ja Annin tytöt, Vitalle sileä ERI ja Heralle ERI1 SA PN2. Piuhan emä Miina sai vetskuluokasta EHn.

Leni Finne oli ihan super mukava tuomari, hän sanoi kaikenlaista mieltä keventävää ja käsitteli koiria kivasti. Oli helppoa itsekin olla vähän rennompi kehässä :)

Nyt ollaan ehditty käydä Heran kanssa agilitytreeneissä ja minä olen ollut jo pari yötä töissä, mutta ihan vielä ei ole palauduttu täysin viikonlopun koettelemuksista :D




Kommentit

  1. Sokan tokokoe, vau! Mielettömän hienoa duunia oot tehnyt sen kanssa. Ootte kyllä kehut ansainneet ja voit taputtaa itseäs selkään, ei mikään itsestäänselvä juttu mäykyn kanssa moinen suoritus. Josko sitä yltäis joskus samaan tämän oman snaapielin kanssa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Oli kyllä ihan mielettömän hyvä fiilis vaikkei ykköseen ihan ylletykään!

      Kyllä se kuule siitä ku jaksaa painaa sitä duunia niin tuloksiakin syntyy (y)!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi