Siirry pääsisältöön

Keveästi tuuli käy

Verna ja Piuha

Motivaatio kirjoittamiseen on taas ollut jossain teillä tietämättömillä, mutta nytpä kirjoitan!

Mitään erityista ei ole tapahtunut, joten sinänsä kirjoittamattomuus lienee ihan ok. Ollaan treenattu aika vähän ja nyt kun säät ja kentät alkavat olemaan paremmassa kunnossa niin varmasti aktivoidutaan enenemissä määrin.

Lauantaina Sokka on menossa rally-tokokokeeseen, korkataan avoinluokka. Valmistautuminen on ollut surkeaa, treenattu ollaan, mutta vääriä lajeja. Ajattelin vielä tällä viikolla katsoa jonkun videon avo-luokan radasta ja torstaina hallilla tehdään varmaan houkutusta silmällä pitäen joku häiriötreeni.

Koekalenteria on muutenkin tullut plärättyä ahkerasti. Sokka pitäisi saada tokokokeeseen ja Piuhalle olen katsonut jo AVO-kokeita kesälle siinä toivossa että saadaan ALO pakettiin loppukeväästä. Sokan kokeiluja rajoittaa tuleva kenttäkausi, nyt kun se ei pääse enää edes rally-tokossa alokasluokkaan niin ei ole oikein mahkuja kisailla.

Piuhan nouto on ottanut ehkä ainakin ajatuksen tasolla askelia eteenpäin. Ollaan tehty vauhtinoutoja ja palautuksia erikseen, palasia ei ole vielä saatu loksautettua paikoilleen mutta kyllä se tästä, olen ihan toiveikas. Pitää muistaa ennen tokon SM-kisoja vahvistella pitoakin kun se on nyt aavistuksen osoittanut hajoilemisen merkkejä.

Viime viikolla tehtiin molempien kanssa ruutua, ihan sika hyviä toistoja kummallekin!

Sokka on tehnyt ruutua kosketusalustalla ja nyt otin senkin jo yhden toiston ajaksi pois ja toimii (y)!

Tässä videolla molempien näytteet:




Ruudun kanssa tulee aika hyvin esille Sokan ja Piuhan eroavaisuudet.

Piuha on sen verran "tyhmä", että sille on hyvä tehdä asiat mahdollisimman yksinkertaisiksi, ruudussa ajatus "juokse suoraan neliön sisään ja pysähdy kun pyydetään" on tehty pitkälti suorapalkalla, se on toiminut mukavasti.

Sokan kanssa taas toimii hienosti se, että rakennetaan asiat palasista. Kosketusalusta sille on opetettu operantisti ja myös meidän ruudun alustan toimintatapa on operantisti naksuttelemalla tehty. Opetin aluksi pelkälle alustalle juoksemisen ja siihen lisättiin maahanmenon kriteeri - ehkä vähän riskialtista opettaa koira menemään itse maahan, mutta Sokan kohdalla se tuntui hyvältä ratkaisulta. Jos sille opettaa toiminnot hyvin pitkälle automaatioksi niin sitä varmemmin se toimii eri mielentiloissa.
Kun kosketusalusta oli tuttu ja sinne oli hyvä fokus ja ajatus niin siirsin sen ruutuun.

Seuraava askel molempien kanssa olisi se, että ne osaisivat itse löytää ruudun ilman että sitä pitää näyttää tai että sinne pitäisi suuremmin hetsata. Piuha on astetta edistyneempi tässä, se usein osaa etsiä ruudun katsellaan kun kysyn siltä että missä ruutu, mutta vähän pitäisi saada varmuutta sillekin ja mieluusti niin, että se ei tarvitse sitä "Missä"-sanaa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi