Siirry pääsisältöön

Back in business

"Pidä varasi ettet päästä asioita kasvamaan liian suuriksi." - Nuuskamuikkunen
Luulin kirjoittaneeni tässä kuussa jotain treenipölinää, mutta tavoitepostauksen jälkeen ammottaa blogi tyhjyyttään joten selvästikään en sitä tehnyt.

Ulkoasu on vähän rempallaan, tai siis on ja ei, se on sellaisessa välitila remontissa jossa kukaan (eli siis minä) ei jaksa tehdä sille mitään ja se on melkein sellainen kun pitäisi muttei kuitenkaan. Noh, se ei liene olennaista miltä tämä näyttää kunhan luettavuus säilyy.

Noniin, sen jälkeen kun itse saikutin yhden viikon (suurin tragedia sillä viikolla oli se, että en päässyt treenaamaan) ollaan taas palailtu treenien pariin. Ollaan käyty kaksi kertaa hallilla, tällä viikolla ampaistaan kolmatta kertaa sinne. Pitäähän siellä nyt kyädä kun on siitä kerran maksanutkin :D Suunnitelmissa on lisäksi ainakin yksi omatoimiaksa, Herakin tulee silloin mukaan nyt kun mammalomat on lusittu.

Niistä treeneistä sitten. Vuoden ekat hallitreenit oli tosi hyvät, saatiin Piuhalle ihan sairaan makeita noutoja ja se tuntui muutenkin ihan hyvältä. Sokka juoksi perinteiset joulujuoksunsa joten se ei vielä silloin päässyt hallille mukaan.

© Anni
Toisissa hallitreeneissä Sokka oli mukana ja teki jäätävän hyvää settiä, vähän haisteli ja olisi saanut olla vähän aktiivisempi paikoin mutta oon ikionnellinen siitä hallinnasta mikä nyt oli läsnä treeneissä.
Sokka teki vähän kokeenomaisia juttuja, kaukoja, ruutua ja hyppyä. Ihan hirmu hyvä oli Sokan ruututreeni, ekassa setissä naksuttelin sille ihan muuten vaan kosketusalustaa ja sitten toisessa setissä extempore iskin sen ruutuun ja voilá! Sinne uppos vaikka miten hienosti ja pysäytyskin tuli kuin itsestaan. Toki tässä on riskinsä kun nyt vahvistin nimenomaan sitä ajatusta että mene ruutuun ja käy maahan että alkaako se sitten ennakoimaan, noh tiedä häntä.

Sokka kun oli hirveän hyvä, oli Piuha sitten huono. Piuha reagoi liian voimakkaasti kaikkeen, kolinat oli paha "tunnari"pihtien (toisella koirakolla) ääni oli paha, koko ympäristö oli yksi suuri tiikeri joka aikoi hyökätä pienen belgin kimppuun minä hetkenä hyvänsä. Tuntui pahalta, mutta nää on näitä. Kupla oli siinä treenissä ihan rikki, mutta senhän voi rakentaa uudelleen.

Tässä pätkiä siitä ekasta hallitreenistä:


Näiden jälkeen ollaan nyt kahdesti käyty kentälläkin treenaamassa Piuhan kanssa, vähän kaksijakoiset fiilikset niistäkin.

Puuhailtiin ekalla ulkotreenillä vähän kapulan palautusta ja kaukoja, jääviä (ne meni mönkään herkkispiuhan kanssa hallitreeni nro kakkosessa), kaikki ihan ok. Lisäksi vastaehdollistettiin Piuhaa siihen tunnaripihtien ääneen, vaikka saatiin se lopuksi hyvin sulkemaan äänen pois mielesät, niin kyllä se silti selvästi siihen vaikuttaa, palauttava leikki ei ole ihan niin hyvää kuin voisi olla ja semmoista.
Herkän koiran kanssa treenaaminen on aikamoista paskaa välillä, mutta saapahan sitten olla ihan pienistäkin jutuista varsin onnellinen sitten kun ne onnistuvat.

Toinen ulkotreeni piti sisällään vähän niitä jääviä, kaukoja häiriöllä, samaa pihtiehdollistamista ja sivulletuloja. Jotenkin maagillisesti ollaan nyt siinä tilanteessa että Piuha tekee vinoja perusasentoja, etenkin kun se kiertää takaa sivulle. Sitten se saa sätkyn kun laitan apujalan auttamaan sitä menemään suoraan (siis oikea jalka vasemman taakse), okei sätky tuli vain ekalla kerralla. Mielestäni en ole palkkaillut mistä sattuu perusasennoista mutta jotenkinhan tähän tilanteeseen on päädytty, kriteeri ei ole tarpeeksi selkeä ilmeisestikään.

© Anni
Tässä on nyt taas vähän taas analysoitu tätä omaa tekemistä ja tänään mietin esimerkiksi sitä, että miksi mun kohta 5v belgikoira tekee edelleen melkolailla samanlaisia treenejä kuin se teki 1-2 vuotta sitten, että miksei tässä olla juuri eteenpäin menty? Ehkä se on sitä kuuluisaa taidon ja treenin puutetta, mutta eiköhän tässä yritetä nyt kovasti vähän murtaa vanhoja tottumuksia ja saada jotain konkreettista aikaan.

Yleisiä huomioita Piuhan treeneistä:
- Se on herkkä, edelleen
- Ei auta jos en itse ole itsevarma ja kannusta sitä onnistumaan
- Vaste häiriö- ja pihtitreeneihin on ollut ihan hyvä
- Kupla on tärkeä
- Sitä koiraa voi myös auttaa jos joku juttu on sille vaikea

Sokan treeneistä ei ole suurta huomiolistaa, sen kanssa ollaan löydetty aika hyvin sellainen yhteinen tapa treenata:
- Sosiaalinen palkka pitää pitää arvossaan
- Kaiken a ja o on reiluus ja mustavalkoisuus
- Villi ajatus hyödyntää useammin naksutinta ja sitä että koira osaa tarjota juttuja.
- Sokka oppii nopeasti

Eilinen treenikokoonpano, 6 belginarttua sulassa sovussa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi