Erityisen epämieluisa erkkari

¨Paras uros-kehän sateisia tunnelmia

Sitä kun odottelee melkein vuoden erikoisnäyttelyä niin on aikamoinen pettymys kun siitä ei oikeastaan voi nauttia kun on niin karmea sää. Miltei koko päivä sataa ja välillä tuulee ja kaikki on ihan märkiä, ei kiitos enää.

Varustus oli sen mukainen että taas kökitään koko päivä näyttelypaikalla ja on kivaa ja mukavaa, näkee ihmisiä ja kuvaa koiria, mut ei se nyt ihan niin mennyt kun sokerista on tehty.

Erkkarissa Piuha kävi myös näytillä. Tuomarina tervunartuilla oli rouva Dominique Arsene, Ranskasta. Yritti muuten kovasti puhua sitä ranksaa sitten minullekin - niin ja kirjoitutti myös arvostelut ranskaksi, jipii....

Piuhan kehä ei mennyt järin hyvin, ei sillä ollut yhtään kivaa ja tuomarillekin muristiin vaikkei se oikeastaan koskenut Piuhaan kuin vähän sormella suuhun. Murmur ja sitä rataa. Viime viikon maanantaina otettiin sopivasti erkkaria ajatellen se kuuluisa takapakki, että siihen nähden homma sujui ihan hyvin.

Sininen nauha käteen ja kiitos hei oli meidän kohtalo, kehäsihteeri kertoi minulle että luonteen ja pään takia ei muuta sillä kertaa. Sitten juoksin hakemaan samaisen sinisen nauhan Tiinan Huimalle. Huiman pää oli tuomarista miellyttävä mutta yleisen kunnon (karva, joku en tiedä mikä?) takia EH, ei siis tarvinnut mennä kilpailuluokkaan kärvistelemään laisinkaan.

"Täysi saksipurenta, xxx, hyvän kokoinen narttu. Hyvä säkä, hyvä selkä , selkä hieman pitkä, lanne hieman jotain (puuttuu sana), huono hännä kierre. Erinomainen eturinta. Jatkuu......."

Arvostelusta ei saa kunnolla selvää joten turha oli yrittää kääntää sitä edes google kääntäjällä :D Sain eräältä avuliaalta sielulta osittaisen suomennoksen, mutta yli puolet jää uupumaan silti.

Mustikit menestyi vähän paremmin, Heralle EH KÄK4, ja Vita räjäytti potin olemassa ERI JUK1 SA PN3 ROP-JUN BIS3-JUN! Heralle ensimmäinen käyttöluokan esiintyminen ja Vitalle ensimmäinen SA, mustia narttuja oli yhteensä 66 joten ihan törkeän hieno suoritus pikkumustalta.

Lisäksi käytiin kärsimässä kasvattajaluokassa Vitan ja Jaron kanssa (adhd uros ja narttu sen vieressä ei muuten ole hyvä idea), jotka riemukseni sain yksin esittää (siis samassa kasvarissa) kun käsiä oli liian vähän. Meidän sekasikiöjoukolle ei mainetta ja kunniaa suotu ja siitä matka jatkui sitten Heran kanssa isänsä jälkeläisluokkaan. Arvon käyttönarttu oli siinä vaiheessa jo sitä mieltä että tämä on ihan perseestä joten esiintyminen ei ollut ihan tiptop. Ei menestystä sillekään ryhmälle.

Vita ja veljensä Petrus aloittivat myös kaaottisen parikehän minun käsissäni, mutta siitä ei kyllä tullut yhtään mitään :D Onneksi saatiin toiset kädet apuun, mutta ei siitä villistä kaksikosta ollut sijoille asti.

JumiPiuha © Sanni Väyrynen