Siirry pääsisältöön

PAKK1a kasaan ja vähän äkkiä

Tänään oli suuri päivä.


Koko päivä meni hermoillessa ja miettiessä että "mitä jos...". Piuhalla oli siis ohjelmassa BH-koe kotikentällä täällä Lahdessa.

Suoraan sanottuna koko kokeeseen ilmoittautuminen oli vähän sellainen hetken mielijohde, mutta tiesin että ei ikinä päästä kokeeseen jos en nyt sitä tee ja ilmoittaudu.

Kisakirje tuli viime viikolla, siitä selvisi, että kotikentän lisäksi myös kaupunkiosuus oli ihan meidän vakkarihuudeilla, helpotti kovasti omaa oloa kun tiesi, millainen paikka ja liikenne on edessä koepäivänä.

Koepaikalla olin itse jo ihan paiseissa, Piuha onneksi tuntui ihan normaalilta. Arvonnasta saatiin suoritusnumeroksi 5, parinamme oli dobermanni.


Sirutarkastus meni Piuhalta superhienosti, se oli ihan rennosti eikä korvaansa lotkauttanut tuomarille! Sirukin löytyi lähes välittömästi.

Me suoritettiin ensin tottis. Tiesin, ettei Piuha tule lämpimässä säässä älyttömän pitkää kaaviota tehdessään olemaan parhaimmillaan, eikä se sitä myöskään ollut.

Hihnaseuraamisessa se oli väljä (väisti hihnaa), mutta pysyi mukana ihan ok'sti. Henkilöryhmä oli ok.

Vapaana seuraamisen henkilöryhmässä pakka alkoi sitten hajota, Piuha tuntui suorastaan lässähtäneen ja kävi vähän haistamassa yhtä henkilöä pienen murin kera ja jätätti pahasti. Kontaktikin kuulemma tippui seuraamisessa välillä.

Liikkeestä istuminen oli ihan ok, tuomari kertoi sen olleen hidas, mutta muuten hyvä.

Maahanmeno ja luoksetulo oli taattua laatua, eli yhdestä käskystä maahan ja kovaa (niin kovaa, että mun polvet notkahti ja kuului ehkä pieni tumps) luokse, sekä vinoon sivulle :''D Maahanmeno oli tuomarin mielestä nopea, eli jotain edistystä on täytynyt tapahtua!

Paikkamakuussa Piuha oli vähän haistellut, muuten ei ongelmaa, ei edes esitellyt tämän kevään villitystään nimeltä "nousen kun palaat luokseni".

Seuraamiset oli molemmat Hyviä, liikkeestä istuminen Erittäin Hyvä, luoksetulo ja paikallamakuu Erinomaisia. Eli A-osuus oli hyväksytty ja päästiin osallistumaan myös B- eli kaupunkiosuuteen.


Kaupunkiosuus oli helppo, Piuhan suurin ongelma oli se, että sillä oli kovin kiire eteenpäin :D Se odotti hienosti, ei välittänyt musita koirista tai henkilöistä. Videolta jälkeenpäin B-osan katsottuani sain myös huomata, että se niiasi vähän kun pyöräilijä ohitti sen kelloa rimputtaen.

Helpotuksen tunne oli suunnaton kun tuomari Esa Nurmo kätteli minut ja totesi kokeen hyväksytyksi! Nyt saadaan rauhassa keskittyä jäljestykseen ja ehkä joskus mennään vielä tokokokeeseenkin :)

<3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi