Siirry pääsisältöön

Huolia



Perjantaina (15.1.) Helenan Rimppu tuli meille hoitoon, tytöt on olleet oikein sievoisesti yhdessä ja ei tässä oikeastaan edes huomaa että on yksi koira enemmän kotona :D Onkohan tää nyt merkki siitä että se kolmannen paikka olis auki ;)

Viime postauksessa läpikäymieni treenien lisäksi ei olla puuhailtu mitään erityistä. Mä itse ilman koiria olen taas istunut vähän liikaa koneen ääressä kun olen keräillyt listaa epilepsiaa sairastavista belgeistä. Tai olen oikeastaan kerännyt siihen myös "vain" epämääräisiä kohtauksia saaneet. Homma on ollut sinänsä ihan yksinkertainen, mutta kyllä siihenkin sai silti kulutettua aikaa.
Tänään sain viimeisen tähän mennessä löytämäni aineiston läpikäytyä ja lopputulema oli 177 koiraa. 46% tervuja, 50% groenendaeleja ja 4% malinoiseja. Tervujen ja gronttujen ero on aika mitätön. Alkuperäisten odotusteni mukaisesti groenendael vei tämän ikävän kärkipaikan, mutta toisaalta se oli myös yllättävää, koska olen kuullut parin kuukauden sisällä sanottavan, että epilepsia olisi erityisesti tervujen ongelma.
Hera
Äkillinen maanisuus epilepsian suhteen alkoi tuossa ennen vuoden vaihdetta. Erääseen Facebookin koira-ryhmään kirjoitin 29.12. Piuhasta näin:

"Kyse on siis jostakin asiasta x aiheutuneesa kohtauksesta.
Koira oli lenkillä ja ihan puskista se kaatui rinteeseen kuin taklattuna. Takajalat oli ihan koukussa, mutta etupää vaikutti toimivan, samoin ainakin jonkun tason tietoisuus säilyi. Koira yritti ylös, mutta takajalat pysyivät tiukassa koukussa. En ole ihan varma kohtauksen kestosta, sanoisin että alle puoli minuuttia. Tämän jälkeen oli ihan ok, käveltiin rauhassa kotiin. Muutaman kerran kriittisen tuijottelun alla näytti, kuin takajalkojen askel olisi vähän voimaton, mutta kaikki varmaan tietää mitä tapahtuu helposti jos oikein alkaa tuijottelemaan niitä jalkoja. 
Kotipihassa koira potkaisi ensin kerran (edestä katsottuna) oikealla takajalalla taaksepäin, ei mitenkään pienesti vaan varsin lennokkaasti ja oli sitten taas ok. Hetken hengailtuaan ja palloiltuaan pihalla, se potkaisi vielä kaksi kertaa molemmilla jaloilla (siis yksi jalka kerrallaan) ja tämän jälkeen ollut taas ihan ok.
Ensimmäinen ajatus itselläni oli tietysti epilepsia, mutta haluaisin uskoa, että kyse on jostain lihaskrampista tai vastaavasta.

Koiralla on kaksi kertaa aikaisemmin pettänyt takapää, vähänniinkuin halvauksen tyyppisesti. Koira vaikutti tavallaan voimattomalta. Molemmilla kerroilla homma oli nopeasti ohi. Nämä tapahtuivat kun koira juoksi tuhatta ja sataa pitkästä aikaa kolmen muun koiran kanssa. Ja vaikka takapäätä nämkin koskivat, niin olivat kuitenkin erilaisia. Viimeisintä kohtausta edeltänyt lenkki ei ollut mitenkään erikoisen rankka, muutamia spurtteja lukuunottamatta meno oli varsin rauhallista."

Vastauksiin sisältyi ehdotuksia lihaskrampeista aina EIC:hen. Joulukuun jälkeen mitään outoa ei ole näkynyt koiran liikkumisessa tai missään. Lisäksi on mahdollista, ettei takajaloilla taaksepäin potkimisilla ole mitään yhteyttä Piuhan kohtaukseen.

Onneksi Anni oli kyseisellä lenkillä mukana, ettei mun yksin tarvinnut miettiä mitä ihmettä teen ja mitä tapahtuu. 

Tällä hetkellä toivon, että kyse on tosiaan vaan jostain lihaskrampista tai vastaavasta. Piuha olisi tarkoitus viedä kuitenkin varmuuden vuoksi osteopaatille ja jos on ollut kova pakkanen (noin -18 alkaen) se on pitänyt myös vauhdikkaammilla lenkeillä takkia ihan varmuuden vuoksi. Osteopaatille (tai vastaavalle) mennään varmistamaan, ettei kyse ole mistään rankatason ongelmasta, jotain kremppaa selässä tai vastaavaa.

Piuha 3,5v




Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun...
Lähetä kommentti
Lue lisää