Siirry pääsisältöön

Avgår från spår två

Koska viikonloput on sitä varten että voi tehdä jotain villiä niin mehän tehtiin.

Elikkä siis lauantaina yks ja kaks päätettiin lähteä Hyvinkäälle junalla. Kamat reppuun, koira hihnaan, autoon, asemalle, junaan, Riihimäellä pois ja toiseen junaan.

Suunnitelma oli tehdä himppusen agilityä hallille ja muita suunnitelmia ei oikein ollutkaan (tai okei oli mutta ne vähän vesittyi).
Lauantai oli siis agilitypäivä, _yritettiin_ kasata sama rata mikä meillä oli perjantaina treeneissä mut eihän se nyt ihan niin mennyt ja kun jo alku radasta pissi niin eihän se loppukaan ihan toiminut.
Mallailtiin kuitenkin se jotenkuten idealtaan samaksi ja ruvettiin tekemään.

Toisteltiin lähinnä samoja virheitä mitä ohjatuissakin, rytmitykset vähän tökkii ja ohjaan koiraa väärälle esteelle jne.

Kokeilin myös Riesaa ja se tuntu kovin tutulta ohjattavalta, saattaa olla että eräs prinsessabelgi oli vielä muutama kuukausi sitten yhtä höyrypäinen... ;) Okei kuumuu se edelleen ihan toisiin sfääreihin mutta nyt se malttaa pitää ajatuksen paremmin itse asiassa.

Tehtiin myös eteenmenoja muutamalla hypyllä niin että seassa oli jopa 45 rimaa, ei uskalla hypätä vielä niitä kunnolla ja hyppytekniikka muutenkin kauhea joten tekniikkatreeniä.....

Myös kontakteja, aluksi nostelin alastulon päälle ja keskelle puomia lopuksi olin hurja ja talutin koko puomin yli, Piuhaa jännittää mutta uskalsi mennä useammankin kerran ja otti kontaktit melkein sadan prosentin varmuudella.

Sunnuntaina oli vähän rennompaa, käytiin juoksuttamassa koiria,Riesa teki vetotreenit ja Piuha tokotreenit ja leikittiin vähän purutyynyllä. Tokot Piuha teki perushyvin, tyyny oli sille aika iso ja kun se ei oo mitään vastaavan kovusta ja paksusta ikinä purru tai pitäny ees suussa niin se oli ehkä vähän varovainen, jakso kuitenki kantaa ja leikki Netanki kanssa ihan kivasti.

Yksi syy lisää miksi "näyttiksestä ei ole suojeluun", liian pieni nokka ;D



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi