Siirry pääsisältöön

Veni, vidi, vici

Ainakin melkein.

Meillä oli viikonloppuna kaikkina päivinä ohjelmaa, perjantaina Sokan agilitytreenit, lauantana möllitoko ja sunnuntaina match show.

Agilityt meni hyvin, tehtiin aika paljon päällejuoksuja (koska en osaa ja Sokka on tarkka), koira pysy hanskassa mutta oli vähän tahmea ja hidas.


Rata oli tommonen. Lähdettiin melkein lentävällä lähdöllä, kakkosella Sokka käänty tosi nätisti ja pienellä kaarroksella. Ekalla yrityksellä kolmosen päällejuoksu onnistu kivasti, neloselle vietäessä piti ottaa vastakädellä ja oikeasti miettiä omaa kroppaa että koira meni oikeelta puolelta yli.
5-7 tein kaks sokkaria, ekalla kerralla vähän myöhässä -> koira ei kääntynyt tarpeeksi -> seiskasta ohi. Ajoituksen korjaamisella onnistui hyvin - sokkarit ei oo enää niin pelottavia :D
Ysille takaakierrolla ja siitä päällejuoksuna, mut ei vaan meinannu koira tulla yli vaikka kolmosesta kuitenkin tuli ongelmitta. Sokka ei kyl päästäny mua yhtään luistamaan siitä kropan asennosta :D Tuntu että koko vartalo on ihan solmussa kun samaan aikaan pitäs ottaa koiraa yli ja rintamasuunta olla taaksepäin ja juosta eteenpäin.


Ja sitten lauantai!
Sokka tosiaan debytoi tokon saralla, mölleissä. Virallisten sääntöjen mukaan mentiin, ei saanut palkata (tai no sai mutta pisteet kärsi) ja niin edelleen.

Sokka tuntu aika koepaikalla aika kivalta ja yhteistyökykyiseltä ja sitä se olikin :)

Luoksepäästävyys sujui tosi hyvin, ei tainnut edes nousta tervehtimään tuomaria?

Paikkamakuu mua vähän jännitti, kylmä halli ja lyhytkarvanen nakkieläin ei oo parhain yhdistelmä. Sokka kuitenkin makas suht rauhallisesti yli minuutin vaikka vierestä nousi koira, mut sitten tuli ilmeisesti niin kova vilu että piti nousta istumaan, menin laittamaan sen takasin maahan (vaikka tuomari kyllä sit sanoi että enemmän pisteitä olis tullu jos en ois ite mennyt säätämään), ja loppuajan se makas tosi kivasti.

Seuraamiset oli peruskivaa Sokkaseuruuta, väljää mutta suht innokasta, vähän edisti ja ei tainnut tehdä yhtäkään suoraa perusasentoa. Kontakti pysyi kyllä :) Vapaaseuruun juoksupätkässä se vähän kirmahti enemmän mun edelle mut palas sitten kuitenkin takaisin sivulle. Aika tasalaatusia oli molemmat.

Maahanmeno meni hyvin, mun piti keskittyä siihen etten käänny katsomaan että meneekö se koira nyt maahan vai ei, mutta kyllä se ihan nätisti sinne meni ;D Ei ennakoinut perusasentoa, eipä kyllä ollakaan kokonaista liikettä tehty kuin joskus muinoin, nousi kivasti istumaan.

Luoksetulossa ei jäänyt istumaan :( Luotin että jää paikoilleen nätisti niin olin taas vilkaisematta, harmittaa vähän. Tuli kuitenkin iloisesti sivulle kutsuttaessa.

Seisomisessa näkyi että se on ongelma, hiipi aika pitkäänkin ilmeisesti, mutta pysähtyi kuitenkin lopulta.

Estehyppy meni kyllä ihan pyllylleen :D En ehtinyt kuin sanoa liikkurille valmis ja sitten se melkein jo varasti hypylle.... No ainakin sillä oli kivaa :') Käskin seisomaan ja loppuliike ok.

Ja pisteet kokonaisuudessaan näytti tältä:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 5
Seuraaminen kytkettynä 9,5
Seuraaminen taluttimetta 9,5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 5
Seisominen seuraamisen yhteydessä 7
Estehyppy 0
Kokonaisvaikutus 9,5

Yhteensä 140,5p eli kakkostulos.

Vähän harmittaa noi mokat, mutta koira oli koko kokeen ajan niin iloinen ja teki mielellään että ei kyllä kovinkaan paljoa haittaa :D

Tuomari ja liikkuri nauroi että eihän tosta nää makaako se vai istuuko se, käyris sai kehuja ja saatiinpa me jopa erikoispalkintokin! :) Vastaa siis kannustuspalkintoa, niitä jaettiin kaksi, toinen meni vehnäterrierille.

Sokan palkintopose:



Sunnuntaina siis mätsäröitiin. Ensin käytiin Piuhan kanssa pyörähtämässä, ja voi miten kamala painajainen olikaan! Haukkui ja örisi vaikka kukaan ei lähestynytkään, huomasi siis ettei hetkeen olla käyty missään mätsäreissä....

Itse kehäily meni ihan jees, kyllä sieltä taaskin murinaa kuului ja oli niin hurjaa mutta ei ihan yhtä hurjaa kuin joskus aikaisemminkin (Ja sama lihapullakin maistui Piuhasta ihan erilaiselta jos se tuli tuomarilta.. hyi!) ja muuten Piuhis kyllä esiintyi nätisti. Saatiin punainen nauha mutta nauhakehässä ei sijoituttu.

Sokan ilmotin junnuihin, ja käyris oli luotettava itsensä, vähän kehään tippuneet namit häiritsivät mutta muuten käyriksellä oli kaaaikki hyvin.
Viimeisen neljän kesken vaihdettiin vähän koiria, sain esiittää pikaisesti jotain silkkiterrierin kaltaista kaveria ja kääpiösnautseria ja nyt en voi kyllä sanoa muutakuin että en vain osaa :D En saanut koiriin kunnolla kontaktia ja vähän oli epävarmuutta että miten ne oikeastaan pitäisi seisottaa. No eipä sillä, napattiin me silti 2. sija :)

Ja Sokan palkintopose part2:


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi